VILLE VALOLLA ON LEVYHYLLYSSÄÄN tuhatkunta cd:tä ja noin 150 vinyylilevyä. Joukossa on musiikkia muun muassa Kissiltä, Black Sabbathilta, Neil Youngilta ja Bruce Springsteeniltä.

Mutta mitä tämä Love metallin lähettiläs ja HIM-yhtyeen keulakuva ottaisi levyhyllystään mukaan autiolle saarelle?

Rumba-lehden (23.5.) haastattelussa esitetty kysymys on Villelle vaikea. Hän pyörittelee Kissin levyä, mutta hylkää sen enemmän menneisyyteen kuuluvana. Sopisiko joku reggae-levy sittenkin paremmin aution saaren fiiliksiin, hän pohtii.

— Joko mä en ottaisi mitään tai sitten mä ottaisin Black Sabbathin ekasta levystä pelkät kannet. Sitä olisi kiva katsella, Ville miettii.

Kunnes keksii:

— Oikeastaan mä voisin prässäyttää sellaisen vinyylin, jossa on molemmat puolet täynnä Tapsa Rautavaaran Sinistä unta. Se on yksi mun lempikappale kautta aikojen. Hirveän kaunis biisi. Se soundi, esitys, lyriikka, kaikki — se on jostain toisesta maailmasta.

Näin Ville Valo. Ja kuka vielä väittää, etteivät kovimmankin rokkarin musiikilliset juuret vie tiukan paikan tullen lapsuuden unilauluihin? “Joka ilta kun lamppu sammuu...”