”Olen paljasjalkainen vantaalainen, jota Jumala alkoi johdattaa jo varhain. 1950-luvun puolivälissä olin menossa seurakunnan rippikouluun, mutta ystäväperheemme samanikäinen tyttö houkutteli minut Kansan raamattuseuran rippileirille Vivamoon. Sitä päätöstä minun ei ole tarvinnut katua.

Rippileiri Vivamossa oli aivan mahtava. Sain kuulla Jeesuksesta niin innostavasti, että en voinut olla vastaamatta ”kyllä”, kun pappi kysyi meiltä: ”Kuka haluaa ottaa Jeesuksen vastaan elämäänsä.” Rippileirillä oli lämmin ja iloinen ilmapiiri. Minusta tuli hetkessä kräsäläinen, jonka tehtävä oli todistaa uskostaan.

Raamatun lukeminen, rukous ja Jumalan tahdon etsiminen tulivat minulle tärkeimmiksi asioiksi elämässäni. Oli niin iloinen, että monet kyselivät, mitä minulle oli tapahtunut. Minä todistin Jeesuksesta aina kysyttäessä.

Nyt olen jo kohta 60-vuotias, ja kräsäläisyys on yhä uskon ohella keskeisintä elämässäni. Käyn Vantaalta Helsingissä Sanan-talossa Kansan raamattuseuran tilaisuuksissa. Siellä on lämmin henki: puhutaan Jeesuksesta, lauletaan hengellisiä lauluja, rukoillaan ääneen ja ylistetään spontaanisti. Rukoillessamme kuuntelemme usein Herraa ja odotamme häneltä vastausta johonkin asiaan. Minusta tuntuu, että niissä tilaisuuksissa kirkastetaan enemmän Kristusta kuin muualla kirkon piirissä ja johdatetaan ihmisiä antamaan elämänsä Jeesukselle.

Olen Kansan raamattuseuran työn ystävä rukoilemalla työn puolesta ja rahoittamalla sitä. Kansan raamattuseuran työssä on aina ollut tärkeintä evankeliumin julistaminen. Sitä voi tehdä monella tavalla. Olen ollut mukana järjestämässä evankeliointikokouksia, kertonut kadulla Jeesuksesta sekä todistanut uskostani päivittäin tapaamilleni ihmisille.

Meillä käytetään amerikkalaista Jeesus rakastaa sinua -vihkosta, jonka avulla on helppoa kertoa Jeesuksesta kirkosta vieraantuneille. Jeesuksesta täytyy kertoa kaikille maailman ihmisille ymmärrettävällä tavalla, jotta heillä on mahdollisuus vastata hänen kutsuunsa.

Nykyisin Kansan raamattuseurassa on paljon uudenlaista toimintaa, muun muassa alfa-kursseja kristinuskon perusteista, avioliittotyötä, sinkkutyötä, sielunhoidollisia KRITO-tukiryhmiä ja nuorten boksilähetystä. Itse olen ollut avioliittotyön tilaisuuksissa.

Suhtaudun karismaattisuuteen myönteisesti. Meidän tilaisuuksissamme opetetaan Pyhän Hengen lahjoista, ja käytän niitä itsekin tarvittaessa. Kräsäläisyys on toiminnallisuutta, ja evankeliumin eteenpäin vieminen on minulle paljon tärkeämpää kuin opillista asioista kiisteleminen. Hyväksyn naispappeuden, mutta raamattunäkemykseni on perinteinen.

Olen halunnut etsiä oman paikkani myös kotiseurakunnassani. Tosin tunnen itseni siellä välillä vähän oudoksi, koska seurakunnassani ei kehoteta ihmisiä antamaan elämäänsä Jeesukselle.

Osallistun seurakuntani raamattupiiriin, jossa luemme Raamattua ja rukoilemme alueella asuvien ihmisten puolesta. Koen, että minun paikkani seurakunnassa on olla esirukoilija.

------------------------------------------

Salme Karvinen: MATALAN KYNNYKSEN MAJATALO

Kansan raamattuseura on 1940-luvulla syntynyt evankelioimisjärjestö, joka haluaa tuoda Jeesuksen pelastussanoman ihmisten ulottuville mahdollisimman ymmärrettävällä tavalla niin, että he voisivat vastata Jeesuksen kutsuun ja lähteä seuraamaan häntä.

Liikkeen syntyaikoina sen toiminnanjohtajan rovasti Mauri Tiilikaisen toiminta-ajatuksena oli ”Tarjolla pitäen elämän sanaa”. Tänäänkin haluamme julistaa armollista evankeliumia, olla eräänlainen ”matalan kynnyksen majatalo”, jonne uskosta vieraantuneiden ja yksinäisten ihmisten on helppo tulla.

ROHKAISUA RUKOUKSESTA

Kräsä-Raijan henkilökuvasta piirtyy tutunoloinen, elämänmyönteisen uskovan ihmisen persoona. Usko on positiivinen, voimaa ja iloa antava asia. Tiedän myös, että monilla on todella vaikeita asioita elämässä, mutta usko antaa niissäkin pohjan, joka kestää.

Tuskin keskiverto kräsäläinen on yhtä innokas todistaja kuin Raija. En tunnista myöskään hänen näkemystään, että todistamisen ”tehtävä” olisi jokin vaatimus.

Kristittyjen yhteys on meille tärkeää. Sanan ja rukouksen illat, joissa on Raamatun sanaa, rukousta, todistuspuheenvuoroja ja musiikkia, antavat rohkaisua. Kokoontumisissa on myös esirukouspalvelua, jossa rukousavustajat kohtaavat ihmisiä heidän henkilökohtaisissa asioissaan. Pyhän Hengen lahjoista ja toiminnasta on opetusta, ja monilla on armolahjoja.

OMA RUNOILIJA

Musiikilla on meille suuri merkitys, kun tullaan yhteen. Tuomaslaulut, messulaulut sekä uudet ylistyslaulut ovat virsien ohella suosittuja. Onhan työyhteydessämme oma runoilija ja monien tuttujen hengellisten laulujen sanoittaja, Anna-Mari Kaskinen.

EI NIIN AMERIKKALAISTA

Työmme tukijat ovat mukana tavallisesti jonkun työntekijän niin sanotussa lähettäjäpiirissä, josta Raija mainitsee. Monet ”työn ystävät” ovat myös toteuttamassa tapahtumiamme talkoolaisina, sillä he haluavat tehdä jotain käytännöllistä.

En usko, että kukaan kräsäläinen ajattelee toimivansa jotenkin amerikkalaisesti, jos hän kertoo raamatunlauseista kootun vihkon avulla uskon perusasiat — yhtä vähän kuin joku kokee olevansa jotenkin saksalainen lukiessaan Päivän tunnussanaa.

On totta, että monet toiminnassamme mukana olevat ovat löytäneet paikkansa myös omissa seurakunnissaan esimerkiksi esirukoilijoina sekä raamattu- ja rukouspiireissä. Tähän suuntaan haluamme heitä myös aktivoida.

Kansan raamattuseura

KANSAN RAAMATTUSEURA (KRS) perustettiin Frank Mangsin sodan aikana pitämien yhteiskristillisten evankelioimiskokousten tuloksena vuonna 1945. Jonkin verran liikkeen syntyyn vaikutti myös Urho Muroman jo ennen sotia tekemä julistustyö. Järjestön juuret ovat kuitenkin enemmän angloamerikkalaisessa evankelioivassa herätyskristillisyydessä kuin Muroman edustamassa uuspietismissä.

Perinteisesti Kansan raamattuseura luetaan uuspietistiseen viidenteen herätysliikkeeseen, mutta Kansan raamattuseuran johdon mielestä se ei kuulu mihinkään herätysliikkeeseen vaan on ihan omanlaisensa evankelioimistyön palvelujärjestö.

Alusta saakka Kansan raamattuseura on keskittynyt evankelioimiseen yhteistyössä seurakuntien kanssa ja pyrkinyt uudistamaan toimintaansa aina ajan hengen mukaiseksi. Järjestö on omaksunut toimintaansa amerikkalaista julistustyötä, jonka se on yrittänyt pukea suomalaisille paremmin istuvaan muotoon. Seurakuntien kanssa yhdessä järjestetyistä evankelioimiskampanjoista tunnetuin on vuonna 1981 toteutettu Tässä elämä — Se löytyy -kampanja, joka tavoitti puoli miljoonaa suomalaista.

Muista viidennen herätysliikkeen järjestöistä Kansan raamattuseura poikkeaa avarammalla raamatun- ja uskontulkinnallaan sekä oikean opin vähäisemmällä painotuksella. Kansan raamattuseuralla on paljon yhteyksiä karismaattisiin piireihin, mutta sen painotukset — evankeliointi, Raamatun lukeminen ja rukous — ovat samoja kuin viidennellä herätysliikkeellä.

Kansan raamattuseuralla on monipuolista toimintaa pääkaupunkiseudulla. Keskeisiä toimintamuotoja ovat muun muassa aviopari- ja sinkkutyö. Sanan suvipäivillä käy kesäisin noin 5000 ihmistä.