Raamatun kuvat ovat monessa kodissa tulleet tutuksi mustakantisesta lähes kymmenen senttiä paksusta Perheraamatusta.

Sieltä löytyvät mustanpuhuvat kuvat partaisesta Jumalasta pilvien päällä, Mooseksesta laintaulujen kanssa, itämaan tietäjistä kameleineen, Jeesuksen elämästä ja kuolemasta sekä enkelistä osoittamassa uutta taivaallista Jerusalemia. Näitä 238 raamattuaiheista kuvaa on jopa pidetty kaikkien aikojen tunnetuimpana kuvitussarjana.

Toinen kirja, josta löytyy lisää samoja mahtipontisia uskon kuvia, on Dante Alighierin Jumalainen näytelmä. Kuvat ihmishahmoisista enkeleistä ja ennen kaikkea helvetin tuskissa kieriskelevistä ihmisistä ovat sieltä syöpyneet monen mieleen.

Mahtipontiset uskon kuvat on piirtänyt ranskalainen Gustave Doré (1832–1883).

MENESTYNYT KUVITTAJA, MUTTEI TAITEILIJA

Doré syntyi Strasbourgissa 1832. Hän ei koskaan varsinaisesti opiskellut taidetta, vaan aloitti ammattimaisen piirtämisen kirjankustantajille jo 15-vuotiaana. Aluksi hän piirsi sanomalehteen pilakuvia. Hänen ensimmäinen kirjansa, Herkuleen urotyöt, jonka tekstinkin hän oli kirjoittanut, julkaistiin 1847.

Ensimmäiset suuret kuvitustyöt, joilla Doré niitti mainetta, hän teki Rabelaisin Gargantuaan ja Pantagrueliin ja Balzacin Leikillisiin tarinoihin.

Vuonna 1861 Doré halusi kuvittaa Danten Jumalaisen näytelmän ensimmäisen osan, Helvetin. Kuvissa helvettiin joutuneet ovat alastomia, lihaksikkaita ihmisiä, jotka kiemurtelevat helvetin nesteissä, savuavissa haudoissa, puiksi muuttuneina, käärmeiden ympäröiminä, päättöminä ja jalat katkenneina.

Dorén helvettikuvitus on ollut myöhemmän kauhukirjallisuuden esikuva. Samoja helvetillisiä näkyjä hän piirsi myöhemmin John Miltonin Kadotettuun paratiisiin, joihinkin Raamatun kuviin ja Arioston Raivoisaan Rolandiin. Dorén viimeinen kuvitustyö oli Edgar Allan Poen Korppi, joka myös on kauhukirjallisuuden esikuvia.

Dorésta tuli oman aikansa menestynein kuvittaja. Hänellä oli parhaimmillaan 40 taitavaa kaivertajaa tekemässä puisia painolaattoja. Kaiverrukseen perustuvia kuvia hän teki elämänsä aikana yli 10 000.

Elämänsä loppupuolella Doré yritti menestyä myös taiteilijana, maalarina ja kuvanveistäjänä. Menestys oli kuitenkin Ranskassa vaatimatonta. Taidepiireissä hänen myöhäisromanttista tyyliään ja tapaansa kuvittaa Raamattua ja muita valmiita kertomuksia ei pidetty taiteena. Englannissa ja Yhdysvalloissa hän menestyi paremmin.

RAAMATUSSA PIENI JÄÄ MAHTAVAN VARJOON

Doré ei luonut varsinaisesti mitään uutta. Raamattua oli kuvitettu puupiirustuksilla reformaatiosta ja kirjapainotaidon alusta alkaen. Helvetin kauhukuvillakin oli esikuvansa taiteessa, kuuluisin Hieronymus Bosch (1450–1516).

Raamattukuvituksille on aina ollut tyypillistä, että taiteilijat kuvaavat Raamatun henkilöt oman aikansa ihanteiden mukaisina. Ihmisten vartalot, kampaukset ja vaatteet eivät suinkaan ole ajanlaskun alun Palestiinasta, vaan milloin minkäkin Euroopan aikakauden ihanteista.

Dorén ihanteet ovat tässä suhteessa joko ajattomia tai äärettömän vanhanaikaisia. 1800-luvun puolivälin töiksi hänen kuvituksensa näyttävät vanhanaikaisilta.

Usein Raamatun tutkijat ja monesti lukijatkaan eivät pidä Dorén kuvamaailmasta. Siitä puuttuu sekä historiallisuus että kristinuskon nöyryys, rakkauden julistus ja ristin teologia. Kaikki pieni jää mahtipontisuuden varjoon.

Joskus on väitetty, että Dorén suureelliset kuvat ja niiden miljööt ovat olleet suorana esikuvana Hollywoodin spektaakkelielokuville. Samaa ylettömyyttä löytyy esimerkiksi elokuvista Kymmenen käskyä (1956) ja Ben-Hur (1959).

ENKELIT, LOHIKÄÄRMEET JA IHMISVARTALOT

Kuvittajana Doré oli romantikko ja fantasiataiteilija. Tässäkään suhteessa hän ei kuitenkaan tuonut taiteeseen mitään uutta. Fantasiamaailman hahmot olivat vielä Dorén aikana yhteistä kulttuuripääomaa. Ihmiset uskoivat niihin. Kaikenlaiset klassiset taruolennot ja monenlaiset siivekkäät otukset enkeleistä lohikäärmeisiin mahtuivat samaan uskonnolliseen maailmankuvaan kuin Raamatun kertomukset.

Dorén tyylissä omintakeisinta on ylettömyys. Kuvissa yhdistyy mahtipontisuus, epätodellinen fantasiamaailma maisemineen, synkkyys ja kauhu. Kirjankuvitusten mustavalkoista maailmankuvaa korostaa sen ajan painotekniikka, jonka takia kuvissa on vain mustaa ja valkoista.

Kuvien miehet ovat klassisia atleetteja. Helvetissä miehet ovat kuin hormoneilla ruokittuja kehonrakentajia. Syntiset naiset ovat muodokkaita ja seksuaalisia, helvetissä hekin alasti. Taivaalliset naiset ovat yleensä pitkähiuksisia ja pitkään kaiken peittävään kaapuun pukeutuneita.

Dorén innoittamaa seikkailua

Saksalainen Walter Moers on lumoutunut Dorén kuvista niin, että hänen mielikuvituksensa on alkanut juosta. Hän on luonut valikoimiensa Dorén kuvien pohjalta päähenkilön nimeltä Gustave. Gustave seikkailee fantasiamaailmassa kuin surrealistisessa unessa.

Seikkailu etenee kuvasta kuvaan ja sisältää muun muassa myrskyä, kuolemaa, piinattuja neitoja, Goethea, Dantea ja lohikäärmeitä.

Jos pitää fantasiakirjallisuudesta, niin ehkä sitten tästäkin. Itse koin keinotekoisena sen, että useista eri teoksista poimittujen kuvien välille on kyhätty tarina.

Kirjaan valittujen kuvien painojälki on hieno. Monesti Dorén kuvien laatu on kuitenkin kärsinyt siitä, että kuvia ilmeisesti on kopioitu vanhoista kirjoista uusiin kirjoihin.

Gustave Dorén tunnettuja kuvitustöitä

Moersin kirjan liitteenä on Dorén kuvittamien tärkeimpien teosten luettelo, jossa on toistasataa nimikettä. Seuraavassa on joitakin kuuluisimpia, joista aivan kaikkia ei ole julkaistu suomeksi Dorén kuvituksen kera:

Raamattu

Dante Alighieri:
Jumalainen näytelmä
Miguel Cervantes: Don Quijote
John Milton: Kadotettu paratiisi
Lodovico Ariosto: Raivoisa Roland
François Rabelais:
Gargantua ja Pantagruel
Edgar Allan Poe: Korppi
Paroni von Münchhausenin seikkailut
Honore de Balzac:
Leikillisiä tarinoita
Victor Hugo: Meren ahertajat