Aino Raunio on ollut vantaalainen vuodesta 1991. Alun perin hän on kotoisin Turun läänin Koskelta. Myyrmäkeen hän muutti Mosambikista.

— Olin siellä opettamassa englantia paikallisessa aikuisoppilaitoksessa portugalin kielellä. Portugalin opettelin matkan varrella neljän viikon intensiivikurssilla Lissabonissa, Raunio hymyilee. Portugalin kielen taito oli ainoa, mikä häneltä puuttui, mutta se ei estänyt hakemasta kiinnostavaa työpaikkaa. Kielen oppiminen oli vain järjestelykysymys.

ESPANJAN KIELIKYLVYSSÄ

Puuttuva kielitaito tuntuu pikkuseikalta sen jälkeen, kun on jo kiertänyt maita ja mantereita. Valmistuttuaan kauppakorkeakoulusta 1970-luvulla Raunio lähti aluksi töihin Saksaan kansainväliseen kristilliseen järjestöön.

Työyhteisöön kuului ihmisiä monesta maasta, ja Raunio kiinnostui siitä, miten ihmiset käsittelevät kulttuurieroja muuttaessaan maasta toiseen. Kiinnostus vei hänet Kaliforniaan opiskelemaan kulttuurien välistä viestintää sekä soveltavaa kielitiedettä.

— Se tarkoitti kielen oppimista suoraan uudesta ympäristöstä. Itse kokeilin teoriaa käytännössä asumalla Meksikossa ja opettelemalla espanjan paikallisilta asukkailta.

Raunio palasi Suomeen runsaan seitsemän vuoden poissaolon jälkeen.

— Aloin olla niin irti suomalaisuudesta, että minun oli pakko tulla. Täällä sitten ihmettelin, mitä ryhtyisin tekemään. Päädyin muutaman mutkan kautta Musiikki Fazerille klassisten äänilevyjen vienti- ja tiedotustehtäviin, jota hoidin 80-luvun lopulle. Samaan aikaan toimin kulttuurien välisen viestinnän kouluttajana, mutta töitä oli tuolloin vielä vähän. Nythän tilanne on toinen.

VAIKEAT TALOUSUUTISET

Kahdeksan vuotta musiikkibisneksessä sai Raunion miettimään, tätäkö loppuikä on. Siinä vaiheessa hän näki Mosambikin paikan, haki sitä ja sai. Mosambikista palattuaan Raunio perusti oman toiminimen. Kulttuurien välisen viestinnän kouluttajalle alkoi olla aiempaa enemmän töitä ja sen ohessa hän opetti kieliä.

— Vuonna 1994 minulle sitten soitettiin ja kysyttiin, olisinko kiinnostunut lähtemään YK:n vaalitarkkailijaksi Mosambikiin. Sinne etsittiin erityisesti naisia, jotka tuntevat maan ja puhuvat portugalia. Minä olin heti kiinnostunut.

Seuraava soitto tuli kahden vuoden päästä. Sen jälkeen vaalitarkkailutehtäviä on tullut toinen toisensa perään, yhteensä toistakymmentä.

Suomen Attacin toimintaan Raunio meni mukaan reilut kaksi vuotta sitten. Attac määritellään kansainvälistymiskriittiseksi kansalaisjärjestöksi. Sen tavoitteita ovat muun muassa valuutanvaihtovero eli keinottelutarkoituksissa valtioiden rajojen yli tehtyjen rahansiirtojen verottaminen sekä niin sanottujen veroparatiisien toiminnan vaikeuttaminen ja kolmannen maailman velkojen mitätöinti.

— Mieheni meni ensin mukaan Vantaan Attaciin ja minä seurasin perässä. Käymme opintopiirissä, joka kokoontuu aina jossakin Tikkurilan kahvilassa tai ravintolassa. Jokainen on lukenut ennalta sovitut luvut aiheeseen liittyvästä kirjasta, ja me keskustelemme niistä. Tavoitteena on oppia paremmin ymmärtämään muun muassa lehtien talousuutisia.

VANHAN AJAN IDEALISTI

Raunio sanoo nähneensä matkoillaan paljon ihmisiä, joilla ei ole sen enempää aineellisia kuin henkisiäkään vaihtoehtoja: maailman hyvä on jakautunut epätasaisesti.

— Mitäpä muuta minä voin, kuin yrittää omalta osaltani edesauttaa oikeudenmukaisuuden toteutumista maailmassa. Attacin lisäksi olen mukana Unifemissä, joka on YK:n naisten kehitysrahasto. Keräämme varoja, joilla järjestetään naisille koulutusmahdollisuuksia, muun muassa yrittäjäkoulutusta eteläiseen Afrikkaan.

Raunio naurahtaa olevansa aika vanhanaikainen idealisti. Hän ajattelee, että muutokset lähtevät yksilötasolta.

— On paljon muitakin järjestöjä, joiden kautta voi vaikuttaa. Ja jos elämä on niin täyttä, ettei järjestötoimintaan jää aikaa, jokainen voi vaikuttaa maailmanlaajuisiin asioihin omassa arjessaan, ihan täällä Vantaalla.

Kyse on Raunion mukaan tavallisen ihmisen kokoisista ratkaisuista, kuten siitä, mitä ostaa kaupasta. Haluanko ehdottomasti keskellä talvea toiselta puolelta maapalloa suihkukoneella rahdattuja hedelmiä? Voisinko ostaa vaikka joka toinen kerta kalliimpaa reilun kaupan kahvia ja sekoittaa sitä tavallisen kahvin kanssa? Kannattaisi myös pyrkiä tukemaan oman paikkakunnan tuottajia ja ylipäänsä kotimaisia tuotteita.

VÄLITTÄMISEN MALLI KOTOA

Raunio sanoo, että hänen omat arjen arvonsa lähtevät syvältä kristillisestä perinnöstä, vaikkei hänellä ole tarvetta pukea niitä sen enempää sanoiksi.

— Olen maailmalla oppinut kunnioittamaan erilaisia maailmankatsomuksia. Meidän kristillisessä perinteessämme on kuitenkin erittäin hienoja arvoja kuten yksilön kunnioitus ja se, että pidetään huolta toinen toisistamme.

— Olen saanut toisista välittämisen mallin jo lapsuudenkodissani. Asuimme maaseudulla, eikä siellä puhuttu lähimmäisen auttamisesta, mutta sitä tehtiin. Äiti toimi vapaaehtoisena paikallisessa Punaisessa ristissä, ja hän otti meidät muksut mukaan muun muassa joulun alla viemään joulupaketteja yksinäisille vanhuksille. Kuljimme potkukelkalla kauniissa talvi-illassa tähtien tuikkiessa taivaalla ja meillä oli hyvä mieli.