Yksi pääkaupunkiseudun suosituimmista nähtävyyksistä ja koko maan tunnetuimmista rakennuksista on Helsingin tuomiokirkko. Helmikuussa se täyttää 150 vuotta. Valkoisesta katedraalista on puolentoista vuosisadan aikana tullut yksi suomalaisten yhteisistä kansallisista symboleista.

Tuomiokirkon portaiden eteen on kokoonnuttu juhlimaan ja osoittamaan mieltä. Tuomiokirkosta ovat lähteneet liikkeelle suuret surusaatot Mannerheimista Kekkoseen. Se on yliopiston ja eduskunnankin kirkko. Se on erityinen "oma" kirkko vantaalaisillekin, onhan se hiippakunnan pääkirkko.

UUSI PÄÄKAUPUNKI SAI ARVOISENSA KESKUKSEN
Helsingin tuomiokirkko ja muu Senaatintorin ympäristö oli valmistuessaan uuden ajan merkki. Suomen pääkaupunki siirtyi Turusta Helsinginniemelle. Vaikka oltiinkin Venäjän vallan alla, uusi autonomian aika merkitsi suurempaa itsenäisyyttä.

Uudelle pääkaupungille haluttiin antaa arvoisensa keskusta. Arkkitehdiksi valittiin suomalais-saksalainen Carl Ludvig Engel, jolle tuomiokirkosta ja sen edessä avautuvasta kauniista empire-aukiosta tuli uran huippu.

Engelin arkkitehtonisella työllä oli monenlaisia vaikutuksia. Senaatintorista ja tuomiokirkosta tuli suomalaisen klassismin tärkein edustaja. Tuomiokirkkoon myöhemmin viimeistellyt veistoskoristelut puolestaan käynnistivät monumentaalikuvanveiston nousukauden Suomessa. Senaatintorilla järjestetyistä tapahtumista tuli varsinkin itsenäistymisen jälkeen tärkeitä nuoren maan kansallisia ja poliittisia voimannäyttöjä ja merkittävä osa julkista elämää.

Engel otti tuomiokirkkoa varten vaikutteita pietarilaisesta empire-tyylistä. Se on yksi uusklassismin suuntauksista, jonka juuret olivat renessanssin Italiassa ja siten aina antiikissa saakka. Tuomiokirkossa onkin puhtaita viittauksia esimerkiksi Bramanten Tempietto-kirkkoon Roomassa, ja sen keskikupolin ympärille muodostuva kaunis sisätila juontuu aina paavin Pietarinkirkon alkuperäiseen tilaohjelmaan. Uudempia esikuvia Engel löysi Pietarista ja Berliinistä.

RAKKAALLA LAPSELLA ON MONTA NIMEÄ
Tuomiokirkko valmistui tsaarin siunauksella vuonna 1852 ja nimettiin Nikolainkirkoksi. Rakentaminen vei kaksikymmentäkaksi vuotta.

Peruskivi kirkolle muurattiin Augsburgin uskontunnustuksen 300-vuotispäivänä kesäkuussa 1830. Engel ei ehtinyt nähdä Senaatintoria aivan lopullisessa asussa, mutta sisustustöitä vaille valmiiseen kirkkoon hän oli hyvin tyytyväinen.

Nikolainkirkon nimi oli paitsi kunnianosoitus hallitsijalle, myös viittaus Pyhään Nikolaukseen, merenkulkijoiden suojelupyhimykseen. Nikolainkirkon nimi säilyi vuoteen 1932, jolloin se muutettiin Suurkirkoksi. Kun Helsingin hiippakunta perustettiin vuonna 1959, Suurkirkosta tuli Helsingin tuomiokirkko.

Nimi ei ole ainoa asia, jota kirkossa on vaihdettu. Heti Engelin kuoltua tuomiokirkkoon tehtiin muutamia merkittäviä muutoksia: lisättiin sivutornit, korotettiin keskustornin jalustaa, tilattiin katolle apostolipatsaat ja lisättiin tapulirakennukset kirkon portaiden molemmille puolille.

Muutoksista - varsinkin apostoleista - on myöhemmin väitelty kiivaasti. Alas ei apostoleja ole kuitenkaan saatu. Myös kirkon väri on vaihtunut vuosien aikana. Alun perin seinät olivat keltaiset ja kupolit koboltinsiniset. Haalistuneesta valkoisesta tuli vuosien kulutuksessa kuitenkin vallitseva sävy, jota on sitten käytetty myös myöhemmissä restauroinneissa.

MYÖS PORTAAT JA KRYPTA OVAT AHKERASSA KÄYTÖSSÄ
Tuomiokirkko ei ole vain arkkitehtuuria ja historiaa, vaan myös seurakuntaelämän keskus. Martti Simojoki oli ensimmäinen hiippakuntakirkon piispa. Jo hän piti tärkeänä, ettei komeasta rakennuksesta tulisi pelkkää nähtävyyttä ja juhlallisuuksien näyttämöä, vaan että se säilyisi todellisena kirkkona. Tuomiokirkko toimiikin edelleen Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan omana kirkkona.

Tuomiokirkko on suosittu vihkikirkko, ja juhlapyhinä se täyttyy viimeistä paikkaa myöten helsinkiläisistä ja muista pääkaupunkiseutulaisista. Tuomiokirkon portailla ja Senaatintorilla vietetään paljon tapahtumia, joihin taivasta vasten nouseva katedraali huomaamattomasti tuo mukaan kirkon läsnäolon.

Riemuvuonna 2000 kokeiltu yöaukiolo keräsi kymmeniätuhansia hiljentyjiä kirkon penkkeihin. Oman lisänsä kirkon käyttöön tuo sen alla sijaitseva krypta, joka on suosittu näyttely- ja konserttitila.

150 vuotta täyttävää tuomiokirkkoa juhlitaan näyttävästi juhlaviikoilla 4.2.-17.2. Kryptassa on esillä näyttely kirkon ja sen ympäristön historiasta. Senaatintorille on veistetty lumesta vanha Ulriika Eleonooran kirkko, kellotapuli, raatihuone ja päävartio, jotka ovat jääneet nykyisen torin rakennusten alle.

Sunnuntaina 10.2. vietetään 150-vuotisjuhlamessua ja illalla kirkossa konsertoivat Cantores Minores, Laudamus-kuoro ja Helsingin kaupunginorkesteri. Kevyempää viihdettä on tarjolla vaikkapa laskiaisena, jolloin Engelin portaille rakennetaan maan arvokkain laskiaisliukumäki.