Elämänhallintaa korostavassa yhteiskunnassa nuorten isot kysymykset jäävät usein käsittelemättä

Nuorisotutkija Tapio Kuureen mukaan keskusteluun nuorisorikollisuudesta on todella aihetta, sillä kyse ei ole vain yksittäistapauksista. Myös rikostilastot osoittavat nuorten väkivaltarikollisuuden kasvaneen ja muuttaneen osin luonnettaan.

Suurin osa nuorista rikoksentekijöistä tulee pienestä moniongelmaisesta joukosta, ja selitystä voidaan etsiä perhetaustasta, kaveripiiristä ja päihteistä. Nyt kuitenkin myös perinteisistä elämänhallinnan menestyjinä pidetyistä perheistä on tullut nuoria, jotka uskovat hallitsevansa myös kuoleman ja yrittävät tehdä rikoksensa varman päälle.

- Nuorison polarisaatio, jakautuminen on tosiasia. Hyvinvoivien ja hyvin käyttäytyvien nuorten enemmistön rinnalla on pienenevä porukka, joka tekee entistä enemmän ja väkivaltaisempia rikoksia. Mutta myös hyvinvoivien joukossa on niitä, joilla on ongelmia kovien vaateiden vuoksi, Kuure selvittää.

RAJU MUUTTOLIIKE LISÄÄ VAUHTIYHTEISKUNNAN ONGELMIA
Tapio Kuure on yhteiskuntatieteiden tohtori ja Tampereen yliopiston tutkija, jolla on kokemusta myös käytännön työstä lainrikkojien parissa. Hän on ollut kymmenen vuotta kriminaalihuollon sosiaalityöntekijänä.

Viime vuodet Kuure on perehtynyt nuorisotutkimukseen: tutkinut satanismia ja nuoria lainrikkojia ja ollut mukana keräämässä laajaa aineistoa lasten ja nuorten elämäntilanteesta Suomessa. Viime keväänä ilmestyneessä julkaisussa Aikuistumisen pullonkaulat tutkijat tarkastelivat siirtymistä aikuisuudesta nuoruuteen.

- Nuoruusvaihe on pitkittynyt. Koulutus kestää entistä pitempään, työmarkkinoille pääsy on vaikeaa, perheen perustaminen ja lasten hankkiminen lykkääntyy. Asutaan itsenäisesti, mutta nuorten itsenäisyys on usein vanhempien kustantamaa, kuten tutkija Päivi Harinen osuvasti sanoi, Kuure kuvaa tilannetta.

- Tähän samaan saumaan osuu hallitsematon muuttoliike. Ei ole mikään sattuma, että lastensuojelun suurimmat paineet ovat muuttovoittopaikkakunnilla. Perheillä on nykyisessä vauhtiyhteiskunnassa suuria ongelmia, jotka heijastuvat lasten ja nuorten elämäntilanteeseen, Kuure taustoittaa.

Tehoyhteiskuntaan liittyy liikemaailman johtamisopeista omaksuttu ajattelu, joka korostaa itsehallintaa. Markkinatalouden kaaoksessa muunlaista hallintaa ei oikein ole lupa odottaakaan. Äärimmilleen vietynä itsehallinnan ajatus tuottaa mekanistisen ihmiskuvan, jossa ratkaisut ongelmiin ovat teknisiä, kritisoi Kuure.

- Esimerkiksi kun teinityttöjen abortit ovat lisääntyneet hälyttävästi, ongelma ratkaistiin teknisesti vapauttamalla katumuspillerit reseptipakosta. Sen sijaan, että olisi mietitty, mistä kehitys johtuu, mentiin yli sieltä, missä aita on matalin.

Ajatukseen elämänhallinnasta sopii, että nuorison muotihuume on ekstaasi, jonka liian vauhdikkaita vaikutuksia pyritään korjaamaan masennuspillereillä.

- Kemiaa sieltä ja toista täältä. Monet nuoret kuvittelevat, että pystyvät hallitsemaan myös huumeiden käytön. Nuoret käyvät internetissä vilkasta keskustelua eri huumeiden tuomista hyvistä ja pahoista fiiliksistä ja niiden korjaamisesta: sopivista määristä, sekoituksista ja muusta.

Myös nuorten tekemissä rikoksissa näkyvät Kuureen mukaan teot, joissa oman elämän hallinnan lisäksi on ilmeisesti ajateltu hallittavan myös toisen kuolemaa.

NUORTEN TEKEMÄT PAHOINPITELYT
JA HENKIRIKOKSET KASVUSSARikostilastojen mukaan nuorten tekemät varkaudet ovat vähentyneet, mutta pahoinpitelyjen ja henkirikosten määrä on kasvanut. Esimerkiksi 15-17-vuotiaiden tekemien pahoinpitelyjen määrä on noussut viidessä vuodessa yli kaksikymmentä prosenttia ja 18-20-vuotiaiden vajaat kaksikymmentä prosenttia.

Kun tähän lisätään ikäryhmä 20-29-vuotiaat nuoret aikuiset, jossa henkirikoksista epäiltyjen määrä kasvoi reilut kolmekymmentä prosenttia, käy selväksi, että väkivaltaisuuden painopiste on siirtynyt entistä nuorempiin ikäluokkiin. Toisaalta samalla kun väkivalta on lisääntynyt, on tekijäjoukko kuitenkin harventunut, huomauttaa Kuure.

Yhtä selvää tilastollista näyttöä ei väkivallan raaistumisesta ole, mutta Kuureen mukaan poliisin käytännön havaintoja kannattaisi kuunnella. Monissa nuorten tekemissä rikoksissa näkyy väkivaltaviihteen antama silmittömän väkivallan malli. Myös tekijöiden puhetapa on usein tuontitavaraa Amerikasta.

- Väkivaltaviihde saattaa toimia mentaaliharjoitteluna itse teoille eli siitä haetaan toteutusmallia tai sitä voidaan jälkeenpäin käyttää tilanteen purkamiseen.

Kuureen mukaan median vaikutus näkyy koko yhteiskunnassa muun muassa aggressiivisessa kielenkäytössä. Amerikkalaistyyppinen "motherfucker"-sanasto on siirtynyt elokuvista katukieleen. Muutenkin kovuutta suositaan. Epävarmuus ja pelko näkyvät siinä, että Turussa tehdyn tutkimuksen mukaan joka kolmas yläasteen oppilas kuljettaa nykyisin jonkinlaista teräasetta mukanaan.

Erityisen huolissaan Kuure on siitä, että nuorten tekemissä henkirikoksissa uhri on entistä useammin valittu sattumanvaraisesti ja niin, ettei tällä ole mitään mahdollisuutta puolustautua. Esimerkiksi Keravalla surmattiin 65- ja 57-vuotiaat miehet ja pahoinpideltiin 75-vuotiasta naista.

Toinen uudenlainen piirre on tekojen kylmäverisyys, jopa suunnitelmallisuus, josta neljän nuoren toteuttama Heinojen surma oli äärimmäinen esimerkki.

- Erityisesti sen kohdalla olen miettinyt, mikä rooli siinä oli vääristyneellä käsityksellä elämänhallinnasta. Yksi tekijöistä oli lahjakas urheilija, joka oli tottunut asettamaan tavoitteita, arvioimaan omia tekemisiään ja saavuttamaan ne.

- Tekijät sitoutettiin joukkoon tuhannen markan "käsirahalla" eli henkirikosta rakennettiin tietoisen psykologisesti. Se, että pääsuunnittelija kielsi osallistumisensa ja oli rakentanut itselleen alibin, kertoo täydellisen rikoksen ajatuksesta. Oma moraali muokataan niin, että teolle löytyy perustelut, Kuure miettii.

Tässä prosessissa itse henkirikos nähtiin Tapio Kuureen mielestä vain tarkan suunnitelman teknisenä toteutuksena.

- Tutkijan näkökulmasta mielenkiintoista olisi tietää tämän suunnitteluprosessin kesto. Kuinka paljon aikaa vaatii moraalin vääristyminen tällaisessa tilanteessa?

SATANISMIN HAASTE JA RIPPIKOULUTYÖN NÄYTÖN PAIKKA
Moraalista päästään ihmisen olemassaolon peruskysymyksiin, joiden pohtimiseen ei Kuureen mielestä tehokkaassa markkinatalousyhteiskunnassa ole riittävästi tilaa.

- Sekä nuorten pahoinvoinnissa että aikuisten burnouteissa on usein kysymys olemassaolon tuskasta. Kun ihminen kehittyy yksilönä, hän alkaa ajatella sellaisia asioita kuin, mistä hän tulee, mihin on menossa ja mikä on oikein, mikä väärin. Tämä on yksilöllisyytemme hinta, jota emme näköjään halua maksaa. Kykenemme kyllä entistä paremmin puhumaan sosiaalisista suhteista, mutta ihmisen henkisyyteen ja tuonpuoleisuuteen liittyville asioille ei oikein ole tilaa.

Satanismi on Kuureen mukaan nähtävä haasteena nykyiselle maailmanmenolle. Rituaaliseen satanismiin liittyy myös rikoksia, mutta ideologinen satanismi vetää vain äärimmäiset johtopäätökset markkinamenosta. Se ottaa ihmisen pahuuden todesta ja katsoo, että heikkojen kuuluukin sortua elon tiellä.

- Ainoat tahot, jotka yrittävät kunnolla vastata tähän yhteiskunnassa liian vähälle käsittelylle jäävään kysymykseen ihmisen pahuudesta ja olemassaolon ongelmasta, ovat tällä hetkellä kirkko ja filosofia.

Kuure muistuttaa, että kirkolla on käytössään vahva instituutio, rippikoulu, joka tavoittaa peräti yhdeksänkymmentä prosenttia 15-vuotiaiden ikäluokasta.

- Rippikoulu toimii nuorilla lapsuudesta aikuisuuteen siirtymisen riittinä ja tarjoaa mahdollisuuden pohtia isoja kysymyksiä. Siksi sen merkitys on nykytilanteessa erityisen suuri.

Instituution toimivuutta kuvaa Kuureen mielestä myös vapaa-ajattelijoiden prometheus-leirijärjestelmä, joka on rakennettu rippikoulun esikuvan mukaisesti.

Riskinuorten tunnistaminen avainasemassa

Kaikkea pahaa ei voida selittää mielenterveydellisillä syillä, eikä kaikkia väkivallantekoja pystytä ennakoimaan, mutta paljon voidaan silti tehdä. Peijaksen pohjoisen nuorisoklinikan psykologi ja kansanterveyslaitoksen erikoistutkija Mirjami Pelkonen toivoo, että keskustelu kääntyisi yksittäistapauksista yleiseen.

- Yhteiskunnassa pitäisi tehdä kaikki voitava perheiden tukemiseksi. Monet perheet ovat nyt liian tiukoilla. Nuorten parissa työskentelevien eri alojen ammattilaisten pitää puolestaan tehdä entistä enemmän yhteistyötä ja kiinnittää erityistä huomiota riskinuorten tunnistamiseen ja auttamiseen.

Mirjami Pelkonen on tehnyt pitkän uran sekä tutkijana että käytännön työssä koulukodissa ja nuorisopsykiatrian hoitoyksiköissä. Hänen mukaansa psykiatrista tutkimustietoa väkivaltaisesti käyttäytyvistä nuorista on aivan liian vähän. Se kuitenkin tiedetään, että nuorten väkivaltainen käyttäytyminen on pitkän kehityksen tulos, ja yleensä merkkejä siitä on ollut havaittavissa jo ennen tekoa.

- Silti on tilanteita, joissa tällainen pahan ilmenemismuoto jättää myös ammattilaisen ymmälleen. Miten ihminen voi tehdä toiselle tällaista? Kaikelle ei löydy ainakaan yhtä yksinkertaista selitystä, miettii Pelkonen.

KAIKKI EI MENE NUORUUDEN PIIKKIIN
Nuoruus, joka alkaa fyysisestä puberteetista noin 12 vuoden iässä ja päättyy noin parikymppisenä, on voimakkaan kasvun ja kehityksen aikaa. Siihen kuuluu tietynasteinen kokeilu ja sääntöjen kyseenalaistaminen, mutta kovin rajuja reaktioita ei voi panna nuoruuden piikkiin. Tutkimusten mukaan neljä viidestä nuoresta käy nuoruusiän läpi ilman suuria tunnemyrskyjä ja kapinakausia.

- Yksittäiset epäsosiaaliset teot eivät ole kovin huolestuttavia, varsinkaan silloin, kun nuori itsekin kokee tehneensä väärin. Mutta jos sääntöjen rikkominen, koulupinnaus, päihteiden käyttö ja kamppailu vanhempien kanssa on jatkuvaa, voi alkaa puhua jo käytöshäiriöstä. Jos nuori syyllistyy toistuvasti rikoksiin ja käyttäytyy väkivaltaisesti, tilanne on vakava, Pelkonen sanoo.

Elämänhallinnan vaateet asettavat nuorille paineita, joita kaikki eivät pysty täyttämään. Pieni joukko yhä moniongelmaisempia nuoria tekee suurimman osan rikoksista, mutta myös pärjääjistä löytyy niitä, jotka sortuvat rikoksiin.

Lasten ja nuorten mielenterveydellisten ongelmien tutkimisessa on se hankaluus, ettei oireista voida suoraan päätellä syytä. Käytöshäiriön sijasta tai lisäksi oireet voivat liittyä vaikkapa masennukseen, koulukiusaamiseen tai lukihäiriöön. Kun nuorella on paha olla, on kuitenkin tärkeää, että joku pysähtyy kuuntelemaan.

- Hoidossa olleet nuoret ovat kertoneet myöhemmin seurantahaastattelussa, että eivät itse pystyneet puhumaan asioistaan, kun piti olla kovis tai ei ollut sanoja. Samalla nuoret kuitenkin korostivat, että kyllä sen näki ulospäin, että heillä oli paha olla, Pelkonen kertoo.

KÄYTÖSHÄIRIÖT NÄKYVÄT USEIN JO KAHDEKSANVUOTIAANA
- Professori Lea Pulkkisen laaja suomalainen seurantatutkimus osoitti, että jos lapsella on vakavia käytösongelmia kahdeksanvuotiaana, on olemassa suuri riski, että ongelmat jatkuvat nuoruudessa. Tämä ei tarkoita, että kaikista tulisi rikollisia, mutta ei näitä käytöshäiriöitä pidä ohittaa olankohautuksella. Niihin pitää puuttua.

Tutkimusten mukaan vakavat käytöshäiriöt alkavat näkyä ensin lähipiirissä: kotona, koulussa, naapurustossa ja kaveripiirissä. Nuori ei lähde ensimmäiseksi naapurikaupunkiin rettelöimään, vaan purkaa pahaa oloaan ensin tuttuihin aikuisiin ja ikätovereihin.

Käytöshäiriön taustalla voi olla perheeseen liittyviä tekijöitä, kuten perheväkivaltaa tai hoivan puutetta, mutta ei suinkaan aina. Niihin voivat liittyä myös suuret muutokset lapsen tai nuoren elämäntilanteessa. Myös persoonallisuus vaikuttaa, samoin kaveripiiri. Yleensä käyttäytymishäiriö on monen asian summa.

- Tärkeintä on, että tilanteeseen puututaan mahdollisimman varhain. Vaikeakaan käytöshäiriö ei merkitse sitä, että toivo olisi menetetty. Monet hoitoon tulleet ovat selvinneet suuristakin vaikeuksista hyvään elämään, rohkaisee hoidon tuloksellisuudesta seurantatutkimuksen tehnyt Mirjami Pelkonen.