MONI VIINIPULLON etiketti kertoo pyhimyksistä, luostareista, piispoista, paaveista tai neitsyt Mariasta. Kunhan niitä vain osaa lukea sillä silmällä, ja pastori-kirjailija Jaakko Heinimäki osaa.

Heinimäen ja restonomi Antti Rinta-Huumon suositusta viinikirjasta on ilmestynyt uusi vuosikerta. Ei siis toinen painos, vaan uusi vuosikerta, kuten viinikirjalle sopii.

Kirjassa kerrotaan viinien yhteyksistä kristinuskoon ja sen historiaan. Johdannossa Heinimäki pohtii muun muassa, tekikö Jeesus Kaanan häissä vedestä surkeaa viiniä. Viiniä kehuu nimittäin hyväksi ainoastaan juhlien valvoja, joka oli todennäköisesti yhtä juovuksissa kuin muutkin vieraat, kuten hän itse lausunnossaan vihjaa.

Vesiviinin valmistusastiat olivat puolestaan pesualtaita, eivät sen hienompia. Astioita oli kuusi, määrä joka juutalaisille merkitsi epätäydellisyyttä. Täydellisyyden luku olisi ollut seitsemän.

Heinimäki näkee sielunsa silmin, kuinka Jeesus ja palvelijat naureskelevat juopuneelle valvojalle, joka kehuu "kylpyammekiljun" maasta taivaisiin.

Heinimäen tarkoitus ei kuitenkaan ole pilkata raamatuntekstiä ja pelkkää ivallisuuttaan epäillä Jeesuksen viinin laatua. Hänen mielestään halpa viini on "johdonmukainen lenkki ketjussa, joka alkoi eläinten syöttökaukalossa ja päätyi rikollisten teloituspaikalle". Jeesuksen ihmeet eivät ole ylellisiä tekoja ylhäisen aatelin hoveissa. Vaan jotakin aivan muuta.

Tämänkin kirjan jälkeen tuntuu hyvältä ajatella, että ehkä Jeesuksen viini sittenkin oli taivaallisinta kaikista viineistä. Ei köyhän kansan viinin huonoa tarvitse olla. Eikä viineistä kallein ja hienoin ole aina parasta. Sen kertovat myös useat Harrasta viiniä -kirjan asialliset viiniarviot.