Lapsenlapsi vietti lomapäiviään isovanhempiensa kanssa. Jonakin kuumana kesäpäivänä mentiin koko joukolla hautausmaalle, isoisovanhempien ja muiden sukulaisten haudoille - kastelemaan kukkia ja kitkemään rikkaruohoja.

Hautausmaalta palatessa poikettiin myös kirkkomaalle. Aivan kirkon vieressä olivat sankarihautojen rivistöt: mustia kiviä ja hehkuvan punaisia ruusuja.

- Ovatko nämä kaikki kuolleet sodassa? tyttö järkyttyi hautojen määrää.

- Kuolivatko he tosiaan noin nuorina? hän ihmetteli.

Yli kymmenvuotiaan tytön matematiikan taidot ylsivät jo elämänkin lukuihin: parikymmenvuotiaina kuolleet tuntuivat hänen mielestään nuorilta.

Nimiä, syntymä- ja kuolinaikoja oli katsottava kivi kiveltä. Kivet kertoivat tutuista ja tuntemattomista, ja isoisältä oli aivan pakko kysellä, mitä hän muisti veljistään, serkuistaan ja muista sukulaisista.

Kriisiä jos toistakin elämässään läpi käyvä muutti toiselle paikkakunnalle. Niin hän sai järjestykseen edes yhden asian: työpaikan itselleen.

Muuttajalla ei ollut paikkakunnalla vanhoja tuttuja, eikä hän juuri kaivannutkaan itselleen seuraa. Työssään hän tapasi ihmisiä, ja sitä mukaa kuin työtoverit alkoivat palailla lomiltaan, hän ehkä tutustuisi heihin paremmin. Kun hän oli keväällä aloittanut työssään, ei tutustumiseen ollut jäänyt aikaa.

Jo alkukesästä muuttajan tavaksi tuli tehdä kävelyretkiä hautausmaalla. Kävellessään hän oppi hautakivistä tunnistamaan paikkakunnan sukuja ja historian eri vaiheita.

Levottomuutensa helpottaessa muuttaja valitsi, adoptoi, yhden haudan, jolle kukaan ei ollut istuttanut kukkia. Hän pistäytyi haudalla tai istuskeli sen lähellä olevalla penkillä. Mielessään hän sepitteli kuolleen elämäntarinaa, vaikkei hän tiennyt vainajasta muuta kuin sen, minkä hautakivi kertoi: vainaja oli kuollut sata vuotta ennen hänen syntymäänsä.

Kameravalvonta käynnistyy kohta Pyhän Laurin kirkon luona olevalla Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalla. Ehkä silloin selviää, mihin aikaan - yöllä vai päivällä - liikkuvat ne, jotka varastelevat haudoille istutettuja taimia.

Jälkikäteen on vaikea arvailla, millaisissa valaistusoloissa on tehty päätöksiä, joilla Saksalaisen sotilashautausmaan metsäinen tunnelma on pilattu. Ehkä uusilla kaavaratkaisuilla onnistutaan vielä pahentamaan tilannetta - muillakin hautausmailla.