Korson lapsityönohjaaja Lea Heikkilä ajaa autolla, joka viivyttää hänen kauppareissujaan. Kyse ei ole auton epäluotettavuudesta, vaan siitä, että Volkswagen-kupla on osa suomalaista menneiden vuosikymmenten maisemaa ja nostalgikot tulevat puheille auton nähdessään.

Vaaleansininen, vähän harvinaisemmalla 1500-kuutioisella moottorilla varustettu kupla tuli Heikkilälle vähän yli vuosi sitten, kun hänen yli 90-vuotias kaustislainen kummitätinsä kuoli.

Huippukuntoista, vuosimallia 1970 olevaa kuplaa pidetään parkkipaikoilla pienenä ihmeenä, sillä autolla on ajettu ainoastaan

70 000 kilometriä. Vaikka kupla on ollut vain vähän talviajossa, ikä on silti tehnyt hapertuviin osiin tehtävänsä, ja aina silloin tällöin joku kumikahva jää käteen.

Turvallisuudesta ei kuplan yhteydessä oikein kannata puhua.

- On kuin polkupyörällä ajaisi, naurahtaa Heikkilä.

- Talvella kupla on aina jäässä, mutta kuumenee kyllä kesällä.

Kuplasta riittää jutun juurta. Joku on kertonut Heikkilälle marketin parkkipaikalla, miten kuljetti kesämökin takkatiilet kuplalla, joku taas on muistellut unohtumatonta saattoreissuaan tanssilavalta. Vanhat kuplasta tarinoivat sedät ovat laajentaneet Heikkilän elämänpiiriä miltei sielunhoitajaksi asti.

Myös lapset Heikkilän työpaikalla pitävät persoonallisesta kuplasta, ja pojat tietävät yleensä entuudestaan sen merkinkin. Tarjouksia kiiltelevästä kuplasta on toki tullut, mutta se ei ole tunnearvonsa takia myytävänä.

Nyt kuplalla on suvussa jo kolmannen polven käyttäjiä. Viimeisen vuoden aikana autoon on tullut 10 000 kilometriä, sillä Heikkilän 19vuotias poika on parhaassa autoiluiässä, ja 17-vuotias odottaa malttamattomana vuoroaan.