Helsingin pitäjän kirkon hautausmaa on monta sataa vuotta vanhempi kuin muut Vantaalla sijaitsevat hautausmaat. Pyhän Laurin kirkolla toimittiin samaan tapaan kuin muissakin keskiaikaisissa kirkoissa: vanhastaan vainajia haudattiin myös kirkon lattian alle.

Lattian alle hautaamisen lopettamisesta käytiin keskusteluja jo 1700-luvulla. Hajuhaittojen ja mahdollisten terveysriskien takia kielto tuli voimaan 1800-luvulla, ja sen jälkeen myös aatelisia alettiin haudata hautausmaalle. Pitäjän köyhempää väkeä olikin haudattu jo aikaisemmin avomaalle.

- Eriarvoisuus hautaamisessa on vanhaa perua. Entisaikaan tämä näkyi siinä, että aateliset ja paikkakunnan rahakkaat napamiehet saivat leposijansa kirkon lattian alta, vähän vähempiarvoiset kirkkomaalta kirkon läheltä, köyhälistö kauempaa, ja suurimmat surkimukset kirkon pohjoissivulta, professori Pentti Lempiäinen opastaa hautausmaiden historiaan.

Aateliset eivät aina tyytyneet aivan tavallisiin hautapaikkoihin, vaan rakensivat samanlaisia hautaholveja ja -kellareita kuin kirkon allakin oli ollut. Helsingin pitäjän hautausmaalla on kahden suvun, Cronstedtien ja von Wendtien hautakappelit.

Vaikka hautausmaa onkin vanha, niin vanhimmat sieltä löytyvät muistomerkit ovat peräisin 1800-luvulta. Siihen, millaisia muistomerkkejä hautausmaalla on, ovat vaikuttaneet eri aikojen ajattelutavat ja muodit.

- Jo se, mistä materiaalista muistomerkki tehdään, heijastaa sitä, mihin pyritään. 1800-luvulla tulivat hautausmailla vallitseviksi käsitellyt hautakivet. Tekniikan kehittymisen lisäksi tähän vaikutti kenties pyrkimys säilyttää ihmisen muisto mahdollisimman pitkään. Puu lahoaa, ja rauta ruostuu, mutta kivi on koettu pysyväksi. Tosin ei kivikään ole ikuinen, ja perin harvan ihmisen muisto yltää edes sadan vuoden päähän, Pentti Lempiäinen jatkaa.

Vanhat hautakivet kurottuvat kohti taivasta

Vanhimmat hautakivet ovat korkeita, ne kurottuvat tästä elämästä kohti tuonpuoleista. Helsingin pitäjän kirkon hautausmaan lisäksi vanhoja muistomerkkejä on myös Ruskeasannan hautausmaalla. Etenkin 1900-luvun viime vuosikymmeninä hautausmaita suunniteltaessa suosittiin vaakasuoria, matkalaukkumallisia kiviä. Niitä on vanhojenkin hautausmaiden uusilla tai uudelleenkäytetyillä alueilla.

- Joku voi sanoa, ettei hoitamaton hauta, lahoava hautalauta, ruostunut risti tai sammaloitunut kivi ole kaunis, mutta ei elämä muutenkaan ole pelkkää siloista kauneutta tai rikkomatonta sopusointua. Rumuus ja rujouskin ovat osa elämää. Jo unohtumassa oleva hauta voi olla paljon kauniimpi kuin yhtenäisten hautakivien yksitoikkoinen jono tai hautakivivalmistamon mallikivi, Pentti Lempiäinen arvioi.

Vanhimmissa kivissä kerrotaan vainajasta nimen ja syntymä- ja kuolinajan lisäksi myös hänen ammattinsa.

- Joskus hautakiven teksti on pienois-elämäkerta, josta ohikulkija voi lukea koko elämänkaaren ja sukuhistorian. Toisinaan hautakivi ilmoittaa vainajalle myönnetyt arvonimet, joskus se kertoo hänen viime vaiheensa tai havainnollistaa hänen elämäntyötään ammatin ilmaisevin symbolikuvin. Tällaiset tekstit ja kuviot sisältävät myös yhteiskunnallista tietoa ja kunnioittavat menneiden sukupolvien työtä, Pentti Lempiäinen tulkitsee.

Hautakivestä voi löytyä raamatunkohta tai jokin muu elämänviisaus, joka luonnehtii vainajaa tai hänen suhdettaan läheisiinsä. Vaikka tekstit heijastelevatkin aikakautensa tapakulttuuria, niin jotkut niistä voivat silti pysäyttää: pitäjän kirkon hautausmaalla ja Ruskeasannalla on hautakiviä, joissa kaksi sanaa on ilmaistu kahdella kielellä, suomeksi ja ruotsiksi. Sanojen mukaan vainaja oli "rakastettu, kaivattu".

Ruskeasannalla on perinteinen hautausmaa

Ruskeasanta saavutti 1950-luvulta lähtien kansallista ja kansainvälistä kuuluisuutta motocross-kilpailujen järjestämispaikkana. Vaikka vieressä oleva hautausmaa ei ole yhtä kuuluisa, osasivat kilpailujen järjestäjät, kilpailijat ja katsojat kunnioittaa hautausmaan rauhaa.

Ruskeasannan hautausmaa perustettiin 1880-luvulla korvaamaan Helsingin pitäjän kirkon hautausmaata, joka oli haudattu täyteen ja jonka valumavesiä pidettiin terveysongelmana. Ruskeasanta ehti olla pitäjän ainoa hautausmaa vain vähän aikaa, sillä jo 1890-luvulla perustettiin Helsingin maalaiskuntaan sittemmin Helsingin kaupungin puolelle jäänyt Malmin hautausmaa. Myös pitäjän hautausmaata alettiin pian käyttää uudelleen.

Hautausmaalla on pieni sankarihauta, jossa lepää kuusi lähiseudulta kotoisin olevaa sotilasta. Hautakivi kertoo heidän kuolleen isänmaan puolesta. Suurempi sankarihauta on pitäjän kirkon hautausmaalla. Helsingin maalaiskunnan sankarivainajia haudattiin myös Malmille ja Sipooseen, Östersundomin kappelin hautausmaalle.

- Suomen sankarihaudat ovat koko maailmassa varsin ainutlaatuinen ilmiö, sillä juuri missään muualla ei rintamilla kaatuneita kuljetettu kotipaikkakunnilleen haudattaviksi. Ulkomaanmatkoilla voi sankarihautojen sijasta osua suurille kenttähautausmaille, Pentti Lempiäinen kertoo.

Ruskeasannan hautausmaan vieressä toimi pitkään asfalttiasema, jolta pölyt kulkeutuivat hautausmaalle. Läheisyydessä oleva Helsinki-Vantaan lentokenttä tuo hautausmaalle omat äänitehosteensa, mutta ne eivät pysty hävittämään hautausmaan tunnelmaa: metsäinen hautausmaa on tunnelmaltaan niin perussuomalainen, että se voisi melkein olla missä päin Suomea tahansa.

Ruskeasannan hautausmaan kotoisuutta lisää punainen ja puinen kappeli. Kappeli rakennettiin 1920-luvulla veistetyistä hirsistä, jotka näkyvät yhä sen sisäseinissä. Pieni rakennus ei ole vain siunauskappeli, vaan siellä on pidetty myös kastejuhlia ja vihitty avioliittoon.

Saksalaisia sotilaita haudattiin kenttähautausmaahan

Samaan aikaan 1940-luvulla, kun Helsingin maalaiskuntaan suunniteltiin ja hankittiin muistomerkit talvi- ja jatkosodassa kuolleiden sankarihaudoille, hankittiin Hiekkaharjuun muistomerkki vuoden 1918 sodassa kuolleiden punaisten muistolle. Vaikka muistomerkin sijainti saattaa vaikuttaa mielivaltaiselta, niin sillä on hyvät perusteet: alue on hautapaikkaa, sinne on haudattu vainajia.

Vaatimattomaan muistokiveen tuli risti siksi, että suurin osa vainajista kuului kirkkoon. Muistomerkki on vuosikymmenien mittaan vielä pelkistynyt entisestään, ja ympäristön kasvit ovat kätkemässä sen ohikulkijoiden katseilta.

1950-luvun puolivälin jälkeen perustettu Honkanummen hautausmaa ja Malmin hautausmaa ovat pinta-alaltaan Suomen suurimpia. Sille, joka haluaa kuljeskella puistomaisella hautausmaalla riittää Honkanummella tutustumiskohteita. Sieltä löytyy lasten muistolehto, jonne on haudattu tuhkattuina esimerkiksi kuolleina syntyneitä lapsia.

Vaikka Honkanummen hautausmaa sijaitseekin Vantaan puolella, se on Helsingin seurakuntien hautausmaa. Alueella sijaitsee Helsingin ja Vantaan seurakuntien yhdessä omistama krematorio, jossa myös vantaalaisvainajat tuhkataan. Vantaalaisen vainajan voi haudata Honkanummelle suvun jo omistamaan arkkusukuhautaan tai uurnahautaan.

1950-luvun lopussa Suomeen perustettiin kaksi hautausmaata, joille siirrettiin sotien aikana kuolleiden saksalaissotilaiden ruumiit. Hautausmaista suurempi perustettiin Norvajärvelle, lähelle Rovaniemeä, ja toinen Honkanummen hautausmaan välittömään läheisyyteen. Vantaan kenttähautausmaalle haudattiin 364 toisen maailmansodan aikana kuollutta sotilasta ja kuusi ensimmäisen maailmansodan sotilasta.

"Hautausmaalle saavutaan sisäänkäyntihallin kautta. Sitä peittää pylväiden varassa oleva puukatto, joka avautuu kunniapihalle. Alkuperäinen kallio ja luonnonkivimuuri muodostavat tämän kunniapihan rajat. Sieltä johtaa haudoille päätie, jonka sivulla ovat haudat pienissä ryhmissä. Niiden luokse pääsee pieniä metsäpolkuja pitkin", kuvailee 1960-luvun asiakirja Saksalaista sotilashautausmaata.

Nykyvantaalainen huomaa, että Lahden moottoritietä rakennettaessa hautausmaan varsinainen sisäänkäynti on suljettu. Silti polkujen varsilla olevat ristinmuotoiset kivipatsaat puhuttelevat: joissakin on nimitiedot, toisissa vain tieto lukumäärästä, kahdesta tai neljästä saksalaissotilaasta.

Nykyään perustetaan tuhkahautausmaita

Nykyään yli puolet vantaalaisista haudataan tuhkattuina. Uurnahauta- ja muistolehtoalueet sekä muualle haudattujen vainajien muistelupaikka on perustettu Helsingin pitäjän kirkon ja Ruskeasannan hautausmaalle. Hämeenkylän kirkon 1990-luvulla perustetulle hautausmaalle haudataan vain tuhkattuja vainajia, uurnissa tai ilman. Kesän lopulla valmistuu tuhkahautausmaa myös Korsoon.

Aikaa myöten pihlajat kasvavat Hämeenkylässä, ja hautausmaalle muodostuu pyhä lehto. Hautapaikkaa valittaessa valitaan myös, millainen kivi haudalle pystytetään: pieni paasi, luonnonkivi vai risti. Jos tuhka sijoitetaan muistolehtoon, vainajan henkilötiedot kertova laatta voidaan sijoittaa muistomuuriin.

- Kun tuhkahautausmaa on sijoitettu kirkon yhteyteen, on palattu vanhaan perinteeseen, jossa kirkko ja hautausmaa kuuluvat yhteen. Elävät ja kuolleet ovat lähellä toisiaan, ja hautausmaa on luonteva osa ympäristöä, jossa lapset, rippikoululaiset ja vanhukset liikkuvat, Hämeenkylän seurakunnan kirkkoherra Jaakko Rantasalo kertoo.

- On niitä, jotka poikkeavat hautausmaalle päivittäin, ja toisia, jotka käyvät hiljentymässä hautausmaalla ennen jumalanpalvelusta, jatkaa Jaakko Rantasalo.

Hautausmaakierros Vantaalla

Pääosa Vantaan hautausmaista sijaitsee Itä-Vantaalla. Itäisin on vanhan Lahdentien ja Lahden moottoritien välissä sijaitseva Saksalainen sotilashautausmaa. Moottoritien toisella puolen on Honkanummen hautausmaa. Sieltä matka voisi jatkua Hiekkaharjuun Urheilutielle, jonka varressa sijaitsee vuoden 1918 sodassa vakaumuksensa puolesta kuolleiden punaisten muistomerkki.

Tikkurilan seudulla sijaitsevat Helsingin pitäjän kirkon hautausmaa, joka on Pyhän Laurin kirkon kirkkomaa, ja Ruskeasannan hautausmaa ovat Vantaan vanhimpia käytössä olevia hautausmaita. Hautausmaakierroksen voisi tehdä myös ikäjärjestyksessä, ja silloin se pitäisi aloittaa Helsingin pitäjän kirkonkylästä.

Kun kiertää viisi Itä-Vantaalla sijaitsevaa hautausmaata, kertyy matkamittariin kilometrejä reilut 20. Kohteiden määrä lisääntyy ja matka pitenee kohta, kun Korson kirkolle valmistuu hautausmaa kesän lopulla. Hautausmaakierroksen pituudeksi tulee jo nykyiselläänkin yli 50 kilometriä, jos siihen sisällyttää lännessä, Hämeenkylän kirkon vieressä oleva hautausmaa.

Kierroksen Vantaalla sijaitseville hautausmaille voi hyvin aloittaa kaupungin länsi- tai itäosista. Paikkojen ja reittien etsimisessä tarvitsevat varmaan monet vantaalaisetkin karttaa, polkupyörällä liikkuvan kannattaa hakea pääkaupunkiseudun pyöräilykartta vaikkapa lähimmäistä kirjastosta.