René Gothónista tuli jo nuorena uskontotieteilijä, mutta vasta Athos-vuorella pyhyys avautui hänelle

Kun 19-vuotias René Gothóni mietti, mitä hän haluaisi opiskella, hänellä oli kolme vaihtoehtoa: hänestä tulisi joko elokuvaohjaaja, psykiatri tai teologi. Nämä olivat jääneet jäljelle, kun hän oli rankannut pois ammattivaihtoehdon toisensa jälkeen.

Monet luokkakavereista menivät kauppakorkeakouluun, mutta René halusi jotakin syvällisempää. Hän pyrki teologiseen tiedekuntaan, ja on sillä tiellään.

- Enhän minä silloin edes tiennyt, mitä kaikkea yliopistolla voi opiskella. Vanhempani ihmettelivät suuresti teologian valintaani. En ollut koskaan käynyt seurakuntanuorissa enkä muutenkaan harrastanut mitään uskonnollista. He ajattelivat, että menköön, kyllä se vuoden kuluttua on jo viisastunut ja vaihtaa alaa.

Vanhemmat olivat väärässä niin kuin heillä on lastensa asioissa silloin tällöin tapana olla.

EKSOOTTISET JA PELOTTAVAT MUUT USKONNOT

Nyt, 30-vuotta myöhemmin, Rene Gothóni toimii uskontotieteen dosenttina Helsingin yliopistossa. Hänen työhönsä kuuluu opinnäytetöiden ohjaamista sekä omaa tutkimusta.

Gothóni on tutkinut yliopistolla erityisesti Sri Lankan buddhalaisuutta ja Pohjois-Kreikassa sijaitsevan Athosvuoren ortodoksisuutta. Molemmissa häntä kiinnostavat erityisesti luostarielämä ja pyhiinvaellusperinne.

Gothóni on myös pidetty yliopisto-opettaja, joka kertoo oppineensa opiskelijoiltaan paljon, esimerkiksi myötäsyntyisestä uskonnollisuudesta. Siitä, miten paljon koti ja ympäristö vaikuttavat ihmisen uskonnolliseen ajatteluun, vaikka sitä ei usein itse tiedosta.

Uskontotieteen opiskelijoissa häntä ovat mietityttäneet erityisesti ääripäitä edustavat "vanhoilliset luterilaiset" ja "innokkaat gurun etsijät".

- Monille vanhoillisille luterilaisille uskontojen tasavertainen käsitteleminen on ahdistavaa, koska toisista uskonnoista puhuminen on uhka heidän omalle uskolleen. Tiedän, että jo sana uskontotiede vihloo heidän korvissaan, koska siinä oma uskonto ei saa erityiskohtelua.

- Nämä ihmiset ennakoivat aivan oikein, että uskontotiede laukaisee heissä todennäköisesti uskonkriisin. Muista uskonnoista puhuminen herättää väistämättä myös omaa uskoa ja uskontoa koskevia kysymyksiä ja epäilyjä.

Sama pätee käänteisesti innokkaisiin gurun etsijöihin, jotka ovat usein luterilaisesta kirkosta vieraantuneita, ja hakevat uskontotieteestä ratkaisua omiin olemassaoloa ja uskonnollisuutta koskeviin kysymyksiinsä.

- Monet heistä ovat sitä mieltä, että "eksoottiset" ja " vieraat" uskonnot ovat enemmän oikeassa kuin maallistunut kristinusko. Hekin joutuvat punnitsemaan käsityksiään, ja kaivattu guru jää yleensä löytymättä. Niin kävi myös minulle aikoinaan.

GURUA EI LÖYTYNYT

René Gothóni sijoittui nuorena uskontotieteen opiskelijana lähemmäksi jälkimmäistä joukkoa.

- Vanhempani olivat luterilaisen kirkon jäseniä, mutta eivät olleet erityisen hartaita ihmisiä. Miettiessäni jälkeenpäin omia lähtökohtiani, tajuan, että olin kirkosta melko vieraantunut ja lähdin teosofi-isoisäni jäljillä uskontoja tutkimaan. 24-vuotiaana menin Sri Lankaan ottamaan selvää, millaista on buddhalaismunkin elämä.

- Henkilökohtaisella tasolla lähdin etsimään Sri Lankasta valaistunutta munkkia, joka olisi pystynyt selittämään minulle elämän salaisuudet ja olemaan kaipaamani guru. Mutta gurua ei löytynyt. Yllätyksekseni en ollut kuitenkaan pettynyt, vaan oikeastaan helpottunut. Hylkäsin lapsenomaisen uskoni guruihin ja jatkoin tutkimusta.

Yliopiston käytävillä innokkaan nuoren tutkijan kuiskailtiin kuitenkin kääntyneen buddhalaiseksi. Hälventääkseen työkavereiden virheelliset epäilyt Gothóni päätti laajentaa tutkimuskohdettaan ja lähteä kuuluisalle munkkien asuttamalle saarelle Pohjois-Kreikkaan keräämään vertailevaa tutkimustietoa ortodoksisuudesta.

Gothóni on vieraillut Athosvuorella nyt jo yli viidentoista vuoden ajan, yhteensä kymmeniä kertoja. Työhuoneen seinällä kotona Simonkylässä on ikoneja ja valtava valokuvasuurennos Gothónista ja mustapukuisesta munkista. Kuva on otettu Athokselta, josta on tullut René Gothónille viime aikoina erityisen tärkeä paikka. Sieltä ovat myös seinillä olevat ikonit.

ATHOSVUORELLA TAPAHTUI IHME

Athosvuorella tapahtui myös René Gothónin uran merkittävin ja erikoisin tapahtuma. Siitä hän on kirjoittanut tänä vuonna ilmestyneissä kirjoissaan Tuntematon pyhiinvaeltaja ja Uskontojen uustulkintaa.

Tuntematon pyhiinvaeltaja on kaunokirjallinen kertomus keski-ikäisen miehen pyhiinvaelluksesta satumaiselle luostarisaarelle, jossa hän etsii hengellisen ohjaajan avustuksella elämänsä suuntaa ja uinuvia voimavarojaan. Mies on René Gothóni.

Uskontojen uustulkintaa -kirjassa tutkija-Gothóni selvittää uskontotieteen näkökulmasta, mitä keski-ikäiselle pyhiinvaeltajalle oikeastaan tapahtui. Toki kirja on myös paljon muuta. Kokonaisuudessaan se on yleistajuinen esitys siitä, millä tavoin uskontotieteessä tarkastellaan eri uskontoja ja miten uskontotieteilijä suhtautuu niihin.

Mutta palataan Athosvuorelle, ja matkalle lähdön tunnelmiin.

René Gothóni oli ollut jo pitemmän aikaa väsynyt työpaikan byrokratiaan, suorituspaineisiin ja tulosvastuuseen. Hän oli kyllästynyt kaikkeen ja haaveili työpöytänsä ääressä Athosvuoresta.

Hän teki tikusta asiaa ja pääsi lähtemään matkaan. Kuuden päivän luostarivaelluksella ikävät työasiat unohtuivat, mutta Athosvuorella vaeltaja joutui toisella tavalla koville: keväisessä Pohjois-Kreikassa säät vaihtelivat porottavasta auringonpaiseesta jäätävään sateeseen. Voimia koettelivat myös paastoaminen ja kirkkojen kylmyys.

Matkalla Gothóni sairastui kuumeeseen, jota munkit lääkitsivät asperiinilla, teellä, lämpimällä punaviinillä ja rakilla. Hän pääsi vaivoin mukaan palvelukseen, jossa hän huomasi yllätyksekseen toistavansa muiden mukana: Kyrie eleison, Herra armahda. Kuume ja väsymys väistyivät kuin ihmeen lailla.

- Tarvitsin voimia selvitäkseni matkasta, mutta eniten toivoin vapautumista eräästä minua vuosia kalvaneesta asiasta. Minulle tuli ihmeellinen olo. Koko sydämeni oli Kyrie eleison -tunteen täyttämä.

- Seuraavana päivänä olin sekä helpottunut että liikuttunut. Lausuin monta kertaa: "Herra, Sinä tosiaan armahdit minua." Olin iloinen, kun sain olla tavallinen, sielulleen rauhaa etsivä pyhiinvaeltaja muiden joukossa.

SYMBOLIT AUKENIVAT

Kotona Simonkylässä uskontotieteilijä-Gothóni katselee tapahtunutta kauempaa. Myös sanat ovat niukemmat, kun hän pohtii, mitä matkaan lähteneelle väsyneelle miehelle oikeastaan tapahtui?

- Jouduin rooliin. Ihmisen elämä on ylipäätään joutumista. Me olemme joutuneet tähän elämään. Eihän meiltä kukaan ole kysynyt, haluammeko tulla tänne. Kuolemassa me joudumme lähtemään täältä. Minä jouduin Athoksella tutkijan roolista kilvoittelijan paikalle. Siitä matkasta tuli aika henkilökohtainen, vaikka sen virallinen syy oli tietojen tarkistaminen tulevaa kirjaani varten.

- Minulle tapahtui se, mistä olin kolmenkymmenen vuoden ajan lukenut ja opettanut, että joskus tutkijalle voi käydä niin, että hän kokee omakohtaisen elävän Jumalan läsnäolon.

Tuliko Gothóni siis uskoon?

- En käyttäisi sitä termiä. Sanoisin enemmin, että symbolit aukenivat, vastaa uskontotieteilijä.

- Esimerkiksi risti ja ikonit. Sille, joka ei ole kokemuksen kautta päässyt sisälle symboleihin, ne ovat vain merkkejä. Mutta symbolit ovat paljon enemmän. Niissä tiivistyy uskonnoista olennaisin.

- Koko maailmankatsomus on läsnä symbolissa. Esimerkiksi ei ole sattuma, että kristinuskon symboli on risti. Se on sitä siksi, että Jeesus kuoli ristillä. Rististä tuli tämän kärsimystapahtuman ympärille syntyneen uskonnon symboli.

Gothoni mietti Kreikassa hetken jopa luostariin jäämistä. Yliopiston byrokratia ei tuntunut houkuttelevalta. Lapset olivat jo muuttaneet pois kotoa. Vaimon takia hän kuitenkin palasi Suomeen.

Pari kertaa vuodessa Gothóni käy Athosvuorella.

- Ne ovat minun hiljaisuuden retriittejäni. Siellä vietin tänäkin syksynä kesälomani. En ole kuitenkaan kääntynyt ortodoksiksi. Minulle nämä ovat enemmän mielen sisäisiä asioita. Täällä Suomessa käyn kerran vuodessa perheen kanssa joulukirkossa, eikös se kuulu suomalaiseen uskonnollisuuteen.

Vielä yksi kysymys: Löytyikö vihdoin Athosvuorelta kaivattu guru?

- Ei löytynyt sieltäkään. Munkit eivät ole minulle guruja, eivätkä oikeastaan kavereitakaan. Minulla on siellä ystäviä ja hengellinen ohjaaja. He elävät sitä elämää, mihin minä en pysty, enkä ehkä haluakaan, mutta heidän luokseen on aina hyvä palata.

-------------------------------

Pyhä Athosvuori

Athosvuori on ortodoksisen luostarilaitoksen keskus. Se sijaitsee Khalkidiken niemimaalla Pohjois-Kreikassa.

Ensimmäisen luostarin Athokselle perusti munkki Athanasios vuonna 963. Pyhä Athosvuori eli kukoistuskauttaan 1300-luvulla. Silloin siellä arvellaan eläneen jopa 40 000 munkin.

Nykyään Athoksella asuu noin 2000 munkkia. Lisäksi siellä vierailee paljon pyhiinvaeltajia. Naisilta paikka on suljettu.