Kirkolla oli aikoinaan suuri vaikutus taiteeseen. Sillä oli rahaa tilata taidetta ja tilat, joihin taidetta sijoitettiin. Kirkolla oli valtaa myös sanella aiheet. Tyylilajia kirkko ei määritellyt kuitenkaan kovinkaan tarkasti.

Kirkko pyrki tilaamaan mahdollisimman kalliita teoksia. Taiteeseen satsattiin erityisesti kerran 25 vuodessa juhlittavina riemuvuosina. Paaveista varsinkin Urbanus VIII arvosti taidetta ja tiedettä. Hänen paaviksi nousunsa vuonna 1623 otettiinkin Rooman taide- ja tiedepiireissä tyytyväisinä vastaan.

Amos Andersonin taidemuseossa on uuden näyttelyn aiheena Riemuvuosien taidetta paavien Roomassa 1500-1750.

Näyttelyn tavoite on luoda siltaa katolisen ja protestanttisen maan välillä, nyt kun Suomenkin kirkko viettää riemuvuotta vuoden 2000 kunniaksi.

Näyttelyä järjestämässä olleet italialaiset pitävät Helsinkiä mielenkiintoisena risteysasemana idän ja lännen välillä. Nyt he haluavat esitellä suomalaisille, millaista uskonnollista taidetta heidän katolilaisessa pääkaupungissaan on.

Näyttely on siinäkin mielessä merkittävä, että Amos Anderson oli itse aikoinaan suuri Italian ystävä.

NEITSYT MARIA SUOSITUIN HAHMO

Vuodet 1500-1750 olivat paljolti tautien, taistelujen ja pyhimysten aikaa. Tuon ajan maalausten suosituin hahmo oli Neitsyt Maria.

Marian synnittömyys oli katolisen kirkon suurin sisäinen kiistelyn aihe 1500-luvulla. Tämä vaikutti myös taiteeseen.

Kun Maria kuvattiin Pyhän Franciscuksen kanssa, kyseessä oli kannanotto Marian perisynnittömän sikiämisen puolesta. Jos Maria taas kuvattiin Pyhän Dominicuksen tai jonkun dominikaanisen pyhimyksen kanssa, ajateltiin, että Maria on pyhitetty vasta äitinsä kohdussa.

1500-luvulla alkanut uskonpuhdistus eli reformaatio on yksi Euroopan uuden ajan merkittävimmistä tapahtumista. Se on vaikuttanut voimakkaasti uskonnollisen elämän ohella myös taloudelliseen, poliittiseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Uskonpuhdistuksen esiinmarssi vaikutti myös taiteeseen.

Uskonpuhdistus hyökkäsi muun muassa katolisuuden monia sakramentteja vastaan. Katolinen kirkko alkoikin puolustaa niitä myös taiteessaan. Yksi esimerkki tästä on katumuksen sakramentin liittäminen Maria Magdaleenaan.

Aiemmin Maria Magdaleena oli kuvattu muun muassa voidepurkkien kanssa, autiomaassa tai riisumassa vaatteitaan. Uskonpuhdistuksen jälkeen hänet kuvattiin pahoillaan olevana ja katuvana. Samanlainen kehitys oli nähtävissä myös muiden sakramenttien ja opinkappaleiden kohdalla: mitä enemmän uskonpuhdistus esitti kritiikkiä, sitä enemmän katolinen kirkko puolusti niitä.

USKONPUHDISTUS TIUKENSI TAIDETTA

Katolinen kirkko kannatti monipuolista kuvallista ilmaisua. Protestanttisuudessa taas ajateltiin, että kuva oli liian maallinen ja sidoksissa aisteihin. Kuvat tuli pyyhkiä pois tai rajoittaa ei-uskonnollisiin aiheisiin.

Uskonpuhdistuksella oli vaikutuksensa myös katolisen kirkon taiteeseen. Se teki katolisen taiteen tiukemmaksi Trenton konsiili (1545-1563) oli katolisen kirkon reaktio uskonpuhdistukseen. Siellä määriteltiin uudistuksia, jotka loivat modernin katolisuuden. Samalla Trenton konsiili aloitti vastauskonpuhdistuksen.

Trentossa määriteltiin, että kuva on lukutaidottomille Raamattu tai muu kirja. Kuvataiteeseen alettiin kiinnittää entistä tarkempaa huomiota, koska haluttiin välttää mahdolliset väärinymmärrykset.

Käyttöön otettiin kaikki mahdolliset symbolit. Henkilöt haluttiin tehdä ehdottomasti tunnistettaviksi. Tämä koski niin Raamatun ihmisiä, legendojen pyhimyksiä kuin aikalaishenkilöitä. Tietyt piirteet liitettiin tiettyihin henkilöihin.

Maalauksista karsittiin pois ylimääräiset yksityiskohdat ja vivahteet. Kaikella piti olla tarkka merkityksensä. Joissain maalauksissa jopa jokainen puu ja kukka symboloi jotain.

Symbolitulkintaa oli käytetty aiemminkin, mutta Trenton jälkeen tulkinta tiukkeni. Tämä on nähtävissä lähinnä 1500- ja 1600-lukujen taiteessa. Kaikkein tarkimpia oltiin 1500-luvun lopulla. Viime kädessä oikeaoppisuutta valvoi inkvisitio.

Lähteet:

Näyttelysihteeri Johanna Vuolaston haastattelu.

Riemuvuosien taidetta paavien Roomassa 1500-1750-näyttelyluettelo. Helsinki 2000.

---------------------------------------

Siniviittainen Kristus

Manierismin aikakaudella kuvapinta laitettiin täyteen tapahtumia. Yhdessä kuvassa saattoi olla pari kolme päällekkäistä tapahtumaa. Tämä on nähtävissä esimerkiksi Jacopo Zucchin (1541-1596) teoksessa Kristuksen ylösnouseminen.

Kristus kuvattiin ainakin 1400-luvulta lähtien siten, että hänellä on sininen vaate lähinnä ihoa, mikä viittaa taivaan värinä jumaluuteen. Punainen viitta, veren väri, viittaa puolestaan ihmisyyteen. Zucchin teoksessa punainen viitta on poissa, koska Kristus on siinä ylösnoussut Jumala, ei enää ihminen.

---------------------------------------

Kapinallinen Caravaggio

Yksi aikansa rajoja rikkoneista taiteilijoista oli Caravaggio eli Michelangelo Merisi (1571- 1610). Hän alkoi kuvata pyhiä henkilöitä tavallisina ihmisinä.

Caravaggio kuvasi esimerkiksi Neitsyt Mariaa paljain jaloin, tavallisen roomalaisnaisen näköisenä. Monilla hänen pyhimyksistään oli likaiset paljaat jalat. Caravaggiota arvostettiin ja ihailtiin taiteilijana, mutta hänen kuvaustapaansa pidettiin kauheana ja häpeällisenä. Hän joutuikin muuttamaan ja parantelemaan tilaustöitään ja tekemään myös kokonaan uusia töitä, koska ne eivät noudattaneet sopivaisuussäännöksiä.

Caravaggio sai railakkuutensa vuoksi tuntea monet vihat niskassaan. Hän avasi kuitenkin tien luonnollisemmalle pyhien aiheiden esittämistavalle. Aika alkoi muutenkin vapautua 1600-luvun loppupuolella, kun uskonpuhdistus jäi kauemmas historiaan.

---------------------------------------

Ikonimaalarin sielun rauhaa

Giovanni Battista Salvi eli Sassoferrato (1609-1685) keskittyi tuotannossaan ensisijaisesti Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta kuvaaviin aiheisiin. Hänen taiteentekemisensä pohjautuu ikoneihin, aikaan ennen vuonna 1054 tapahtunutta lännen ja idän kirkon eroa. Sassoferrato maalasi kuitenkin länsimaisen perinteen mukaisesti naturalistisesti eikä ikonimaalaustaiteen sääntöjen mukaisesti.

Sassoferrato on esimerkki taiteilijasta, joka keskittyi maalauksissaan yksityiseen hartaudenharjoitukseen, sielun rauhaan, vastakohtana suurten joukkojen jumalanpalvelukselle ja "visuaalisille aistinautinnoille".

Riemuvuosien taidetta paavien Roomassa 1500-1750 -näyttelyn toteuttavat Amos Andersonin taidemuseo, Helsingin yliopiston taidehistorian oppiaine, Rooman La Sapienza -yliopiston taidehistorian laitos ja Rooman taide- ja kulttuuriperinnöstä vastaava yli-intendentin virasto. Näyttely kuuluu Riemuvuosi 2000-ohjelmistoon. Sen suojelijoina ovat presidentti Tarja Halonen ja Rooman lääni.

Näyttely on avoinna 28.1.2001 saakka Amos Andersonin taidemuseossa, Yrjönkatu 27. Tilauksesta voi saada myös erityisen, näyttelyn hengelliseen puoleen ja symboliikkaan keskittyvän opastuksen.

Tiedustelut p. 6844 460.

---------------------------------------

Kaksi Johannesta Johannes Kastajaan liitetyt attribuutit ovat perinteisesti metsähunajakulho, kamelinkarvainen viitta ja ristisauva. Ristisauva viittaa hänen tehtäväänsä Kristuksen osoittajana.

Muun muassa Caravaggion jälkeen eläneen Pier Francesco Molan (1612-1666) maalauksessa näkyy vielä hyvin ajalle tyypillinen painotus. Kulhot, sauvat ja viitta on esitetty niin, ettei mitään erehtymisen vaaraa ole. Lisäksi Johanneksen sylissä on lammas viittaamassa lauseeseen "Katso Jumalan Karitsa".

Caravaggio puolestaan pelkisti maalauksessaan niin paljon kuin mahdollista: kamelinkarvaviitta on muuttunut väriltään punaiseksi ja ristisauva on huonosti esillä. Jos Johanneksen tunnusten ei olisi ollut ehdottomasti pakko olla tuon ajan maalauksissa, Caravaggio olisi luultavimmin jättänyt ne kokonaan pois.

---------------------------------------

Baroccin Hieronymos

Pyhä Hieronymos käänsi Raamatun latinaksi. Maalauksissa hänen tunnuksinaan ovat usein pääkallo tai krusifiksi. Joka kuvassa hänellä on kädessään kirja, jota hän on kääntämässä. Joskus hän nojaa siihen kyynärpäällään.

Usein Hieronymukselle kuvataan myös kardinaalin tai piispan punainen viitta, koska legendan mukaan hän oli Rooman piispana 600-luvun lopulla. Tästä ei tosin ole historiallisia todisteita.

Federico Baroccin (1535-1615) maalaus Hieronymoksesta on muotokieleltään uudenaikainen verrattuna esimerkiksi aikalaisten saman aiheisiin teoksiin. Barocci, barokin edellä kävijä, lähestyy katsojaa tunteiden kautta. Tämä näkyy siinä, miten hän on kuvannut liikkeet, värit ja yöllisen maiseman.