Kaupunkilaisen on aluksi vaikea löytää adventtiajopeliä, aasia. Lopulta aasi kuitenkin löytyy. Se seikkailee useiden erirotuisten ponien ja hevosten seassa Rehndahlin kotieläintilalla Kirkkonummella. Pitkät pystykorvat paljastavat sen.

On vaikea kuvitella aasia adventtiajopeliksi täällä kuran, sohjon ja kaamoksen keskellä, vaikka Suomessakin näitä adventin ajokkeja on. Rehndahlin aaseilla voisi kuulemma ratsastaakin, mutta ehkä on parasta elää maassa maan tavalla ja tyytyä adventtina peltiaasiin.

KANSAINVÄLINEN AASIPERHE

Aasia lähestyttäessä se kurkottaa kaulaansa ja antaa korviaraastavan ääninäytteensä. Lieneekö se tervehdys vai vastalause vierailijalle?

Rehndahlin aasiperhe on varsin kansainvälinen. Perheen isä Svante on kotoisin Ruotsista, äiti Felina on tuotu Suomeen Marokosta ja heidän vielä nimeä vailla oleva poikavarsansa on syntynyt Suomessa.

Aasit ovat sopuisasti samassa aitauksessa pitkäsarvisen skotlantilaisen ylämaanhärän, itäsuomalaisen kyyttölehmän ja kahden ponin kanssa. Viereisissä aitauksissa ja vapaana eläintilan alueella kuljeksii vuohia, pässejä, lampaita, sikoja, kanoja, hevosia, kissoja ja koiria.

Aasiäiti Felina seisoo aitauksessa nilkkoja myöten mudassa, mutta ehkä se on mieluummin täällä kuin kotimaassaan, jossa aaseilla teetetään raskasta työtä ohdake- ja oksapalkalla. Marokossa aaseja kohdellaan huonosti, ne ovat pelkkiä kuormajuhtia. Rehndahlilla Felina saa mahansa täyteen heinää ja se voi omistautua perheenäidin tehtävälleen.

Felina tuskin tietää olevansa sukua kunniakasta tehtävää 2000 vuotta sitten hoitaneelle lajitoverilleen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä? Ehkä perimätieto Jeesuksen ratsusta on kulkenut aaseilla korvasta korvaan. Aasi on tunnetusti hyvä kuuntelija isoine korvineen, ja jos on paljon kuullut, on paljon kerrottavaa.

Jouluasuun koristellulla Rehndahlin tilalla Felinalla on tilaisuus tutustua adventin lisäksi myös jouluun, jota sen entisessä kotimaassa ei vietetä. Yhtenä päivänä se sai tutustua rotunsa kunniakkaalla edustajalla ratsastaneen miehen syntymäpaikkaan, seimeen, joka oli tuotu tilalle kuvauksia varten.

AASIN TYHMYYS ON VIISAUTTA

Susanne Hilden kertoo hankkineensa tilalleen aaseja, koska ne ovat mukavia ja ystävällisiä eläimiä. Niillä pystyisi ratsastamaan ja vetämään kärryjä, mutta toistaiseksi aasit ovat saaneet olla vain ihmisten ihailtavina.

Hildenin mielestä aasia sanotaan tyhmäksi, koska sen viisautta ei ymmärretä. Aasia ei viedä suitsista niin kuin hevosta, vaan se kyseenalaistaa asioita. Jos aasi on tottunut kääntymään tietyssä paikassa oikealle, niin se ei heti noudata kehotusta kääntyä siinä vasemmalle. Jos aikoo saada aasin muuttamaan tapojaan, se on puhuttava ensin ympäri, perusteltava miksi käännytään vasemmalle.

Hildenin kokemuksen mukaan aasilla on suuri sydän. Aasi hyväksyy aina muut lajitoverinsa, toisin kuin hevonen. Aasi on myös äärimmäisen uskollinen eläin, ja se osoittaa kiintymyksensä hoitajalleen mm. hirnumalla. Aasi ottaa mielellään vastaan huomiota, eikä kyllästy siihen, kuten hevonen.

Aaseja pidetään itsepäisinä, mutta Hildenin mielestä ponit ovat paljon tuittupäisempiä. Eläinlääkärin tutkimusta aasi protestoi, mutta silloinkaan se ei potki eikä pure.

YSTÄVÄLLINEN RATSU

Hildenin mielestä aasi sopisi paljon paremmin ratsuksi pikkutytöille kuin poni, sillä aasi suhtautuu aina ystävällisesti ihmisiin, toisin kuin ponit. Tosin, jos vieras ihminen yrittää taluttaa aasia, se kyseenalaistaa koko touhun. Sille on ensin perusteltava, miksi on lähdettävä vieraan matkaan.

Aasi on helppo hoitaa, sillä se on tottunut etelän maissa tyytymään vähään. Se on hyvin kestävä ja sitkeä eläin.

Rehndahlin tilan aasit ovat Suomen talvessa kuin kotonaan. Ne asuvat talvisinkin lämmittämättömissä lautaseinäisissä eläinsuojissa, joiden lattioissa on eristeet.Viime talvena aaseilla oli päällä loimia pakkasta vastaan, mutta Hilden uskoo niiden pärjäävän ilmankin.

Talvella aasit ulkoilevat mielellään. Ne ovat hulluina lumeen ja adventtisohjoon.