klo 9.45

Jos on ehtinyt Myyrmäen kirkon pihalle tai lähikaduille, kuulee, kuinka kirkonkellot soivat. Papinkellojen soidessa pappi ei ole enää paitasillaan kotona, vaan kirkon sakastissa valmistautumassa messuun.

Joksikin aikaa vaiettuaan kellot soivat taas viittä vaille kymmenen: on aika siirtyä kirkkosaliin, messu alkaa kohta. Salin takaosan hyllyssä on virsikirjoja, ja hyllyn nurkassa, vähän piilossa, on vielä erillisiä messun ohjelmalehtisiä.

Penkkiin istahtanut huomaa alttarilla kaksi kynttilää. Kirkon etuseinällä on seitsemän virren numerot. Viimeisen virren kohdalla on kaksi pikku numeroa 1 ja 4, siitä lauletaan siis vain kaksi säkeistöä. Muut virret lauletaan kokonaan, ainakin jos kolehdinkanto ja ehtoollisen vietto kestävät pitkään.

klo 10

Kanttori, joka on pujahtanut urkujen ääreen muutamaa minuuttia aikaisemmin, improvisoi alkusoiton messun ensimmäiselle virrelle 148 Herää Herran seurakunta lähellä ja kaukana!

Soiton aikana papit tulevat paikoilleen: kolme istuu penkkiin, liturgi asettuu alttaripöydän taakse. Virren päätyttyä liturgi toivottaa läsnäolijat tervetulleiksi.

- Tervetuloa Myyrmäen kirkkoon. Valvomisen sunnuntain aiheena on hengellinen valvominen ja Kristuksen paluun odotus.

"Pelasta meidän sielumme", liturgi rukoilee yhteisen synnintunnustuksen lopussa.

"Saamme luottaa siihen, että Jumala vie aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumala ympäröi meidät valolla ja vahvistaa uskoamme", liturgi vakuuttaa.

"Aamen, aamen", tiedetään, tiedetään, laulaa seurakunta ja ottaa vastaan synninpäästön.

----------------------------

MAIRE KÄRKI KÄY AVIOMIEHENSÄ kanssa kirkossa ja ehtoollisella aina kun se on mahdollista, milloin missäkin kirkossa. Myyrmäen kirkon ilmapiirissä hän tunsi "hengittävänsä kirkkotekstiilejä", jotka sijaitsevat alttariseinällä

- Tuntui hyvältä, että pappi toivotti tervetulleeksi oman seurakunnan jäsenten lisäksi myös vierailijat. Myös kättely messun jälkeen vakuutti, ettei messuun osallistunut ollut ulkopuolinen.

- Alkusoitto oli kuin juhlafanfaari. Se vakuutti, että Jumala on vahva ja turvallinen. Muussakin musiikissa tuli esiin Jumalan suuruus ja ihmisen pienuus. Jossakin messun kohdassa kanttori oli esilaulajana, sekin tuntui mukavalta.

- Monissa kirkoissa on tekstinlukijoina seurakuntalaisia, mutta Myyrmäessä tekstin luki kolmas pappi. Lukukappaleiden jälkeen ei ollut mitään "Tämä on Jumalan sana" vakuutuksia, mihin ainakin aviomieheni oli tyytyväinen. Saarna tuntui persoonalliselta.

- Messu vaikutti minuun niin, että lähetin pojalleni Kööpenhaminaan tekstiviestin siitä, miten pieni ihminen voi olla osa suuren Jumalan suunnitelmaa.

----------------------------

klo 10.07

"Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä", kuuluvat liturgin lukemat psalmin sanat.

Kun seurakunta on yhdessä laulanut "Herra, armahda", noustaan seisomaan. Kanttori laulaa "Kunnia Jumalalle korkeuksissa", ja seurakunta vastaa "Maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa".

Seurakuntalaiset jatkavat kiitostaan vielä virren 128 sanoin.

Rukouksesta jäävät mieleen sanat "sinä olet valo pimeydessä", joihin seurakunta vastaa laulaen "Aamen, aamen".

----------------------------

MERVI MUHONEN ON KÄYNYT säännöllisesti jumalanpalveluksessa parin vuoden ajan. Mervin kotikirkossa Myyrmäessä jumalanpalvelusta on muutettu vähitellen, Mervin muistin mukaan viimeisin muutos on psalmin lisääminen messuun.

- Vaikka messun kaava on tuttu, otan ohjelmalehtisen mukaani. Silloin minun ei tarvitse huolehtia seisomaan nousemisia tai muutakaan messun kulkua.

Merville tärkeintä messussa on, että siellä saa levätä, olla yhteydessä Jumalaan - tekemättä tai suorittamatta mitään. Hänellä on tuttu istumapaikkansa kolmannen penkin päässä, lähellä alttaria.

- Myyrmäen kirkossa on alttarikaiteen yläpuolella ikkuna. Taivas on auki siitä kohtaa.

- Ehtoollinen on minulle messun tärkein osa. Siinä toteutuu myös yhteys ihmisten kesken. Raamatunlukukin on tärkeää, kuultuna teksti avautuu aivan toisella tavalla kuin pelkästään itse lukien.

----------------------------

klo 10.14

Ensimmäinen lukukappale on Vanhasta testamentista, Malakian kirjan 3. luvusta.

"Ja minä olen hyvä heitä kohtaan, niin kuin isä on hyvä pojalleen, joka tottelee häntä. Te näette, kuka on palvellut Jumalaa ja kuka ei ole häntä palvellut", lukee jumalanpalveluksen toimittamista avustava pappi.

Vastaukseksi kanttori soittaa uruilla Bachin sävellyksen aiheesta "annetaan nyt rakkaan Jumalan pitää meistä huolta".

Toinen lukukappale on Uudesta testamentista, Heprealaiskirjeen 3. luvusta.

"Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, myös tänä päivänä", pappi lukee.

Sitten seurakunta virittäytyy valvomisen sunnuntain aiheeseen veisaamalla päivän virren 152 ja nousee seisomaan kuunnellakseen evankeliumin.

"Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee", kuuluvat Markuksen evankeliumin 13. luvun sanat.

klo 10.23

Kun evankeliumiteksti on luettu, seurakunta istuutuu ja saarnaaja aloittaa.

- Maailmanlopun ajankohtaa on moni yrittänyt ennustaa, mutta me emme tiedä, mitä Jeesuksen toinen tuleminen tarkoittaa, missä muodossa se tapahtuu ja milloin maailmanloppu tulee. Raamattu ei tyydytä meidän uteliaisuuttamme tulevaisuuden suhteen.

- Meidän tehtävämme on ovenvartijan lailla olla hereillä ja tarkkailla, millaista toimintaa kulloinkin tarvitaan. Maailma ei ole vielä valmis, rakkaus ja oikeudenmukaisuus eivät ole vielä toteutuneet. Meidän tehtävämme Jeesuksen seuraajina on edistää niitä.

Saarnan jälkeen noustaan seisomaan ja luetaan yhteen ääneen uskontunnustus "Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen".

Sen jälkeen kanttori soittaa uruilla Bachin "Mä huudan Kristus sinua". Musiikin nostattama mieliala jatkuu yhteisessä rukouksessa, jonka aikana ilmoitetaan kuolleet, kastetut ja avioliittoon aikovat. Avustava pappi sytyttää kaksi kynttilää kuolleiden seurakuntalaisten muistolle. Rukouksen päätteeksi seurakunta laulaa taas aamenensa.

----------------------------

VAIKKA SAMI TOIVASEN RIPPIKOULUSTA on aikaa vasta pari vuotta, oli messu erilainen kuin siellä opetettiin. Koska Sami ei ollut huomannut messun ohjelmalehtistä, hän tunsi välillä vähän sekoilevansa omassa osallistumisessaan.

- Vuorotervehdykset ja nousemiset tulivat riparilla tutuiksi, mutta nyt en aina tiennyt, missä mennään. Isä meidän -rukouksessa ja uskontunnustuksessa kuuntelin muita, rukoilin mielessäni tai mumisin muiden mukana.

- Messun alussa olo tuntui levottomalta, mutta puolessa välissä rauhoituin. Silloin alttarin taakse paistoi aurinko. Alussa jaksoin kuunnella ja seurata, mutta loppua kohti tuskastuin, vaikka pehmustetut penkit ovatkin aika hyvä juttu.

- Virret eivät olleet tuttuja. Seurasin virsiä äidin virsikirjasta ja hyräilin vähän mukana, vaikka tavallisesti laulan vain, kun olen kotona yksin.

- Loppumusiikki oli ehkä vähän liian pitkä ja räväkkä. Olisin odottanut jotain rauhallisempaa.

----------------------------

klo 10.44

"Herra Jeesus, anna minun tämä päivä valvoa", seurakunta laulaa virren 544. Samaan aikaan kolehtihaavit kiertävät kädestä käteen. Päivän rahalahjoitus menee lähetystyön hyväksi.

"Herra olkoon teidän kanssanne", liturgi laulaa.

"Niin myös sinun henkesi kanssa", seurakunta vastaa.

Vuorolaulut valmistavat ehtoollisrukoukseen, jonka jälkeen seurakunta nousee laulamaan "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot!"

Liturgi jatkaa rukousta ja lukee ehtoollisen asetussanat. Niiden mukaan Jeesus on neuvonut seuraajiaan kokoontumaan yhteiselle aterialle, juomaan viiniä ja syömään leipää hänen muistokseen ja hänen läsnäolonsa merkiksi.

"Isä meidän, joka olet taivaissa", rukoilee seurakunta yhteen ääneen Jeesuksen opettamin sanoin.

klo 10.54

"Herran rauha olkoon teidän kanssanne", liturgi laulaa, ja seurakunta vastaa.

Ehtoollista ennen lauletaan: "Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin."

Ihmiset menevät kirkkosalin eteen ja polvistuvat alttarikaiteen ääreen. Saatuaan ehtoollisleivän ja -viinin he pienen hiljaisen hetken jälkeen nousevat ja palaavat takaisin paikalleen penkkiin.

Ehtoollisen vietto etenee nopeasti, kun leipää ja viiniä on jakamassa neljä pappia. Ehtoollisen vieton aikana ehditään laulaa kaksi lyhyttä virttä.

Kiitosrukouksen aikana kirkas auringonpaiste osuu sivuikkunasta alttarille. Liturgi lukee seurakunnan puolesta rukouksen ja seurakunta vakuuttaa taas "Aamen, aamen".

klo 11.07

"Kristus, valo maailman, hän, ei kukaan toinen", alkaa ylistysvirsi 447. Virren sävelissä kuuluu iloinen laulu ja tanssi, vaikka seurakuntalaiset seisovatkin paikallaan.

"Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä", liturgi siunaa kirkossakävijät arkeen, ja siihenkin seurakunta laulaa vastaukseksi aamenensa.

Päätösmusiikiksi kanttori soittaa Bachin h-molli preludin. Sävelet muistuttavat solisevaa vettä.

----------------------------

REIJO RAUHOVIRRALLE TUTUIMPIA kirkkohetkiä ovat joulukirkot ja kauneimmat joululaulut, rippijuhlat ja hautajaiset.

- Tuntuu, että hiljentyminen on helpompaa silloin, kun kirkossa on muuten, eikä minkään perhejuhlan takia. Tavallisessa jumalanpalveluksessa on helpompi syventyä sanomaan.

- Vanhat vuorotervehdykset osaan, mutta en näitä nykyisiä. Laulan virsiä, jos ne ovat minulle tuttuja, nyt ne eivät olleet. Urkumusiikki leijaili kauas, oli kuin olisi lähtenyt jollekin matkalle.

- Jumalanpalveluksessa ilmoitetut kuolleet olivat 52- ja 54-vuotiaita. Se kolahti, kun itsekin on samaa ikäluokkaa.

- Lopun kättely oli kuin toivotus: tervetuloa uudelleen.

- Varmaankin useimmat ihmiset odottavat jumalanpalvelukselta rauhaa ja hiljentymistä, kiireettömyyttä.Ympärille katsoessani minusta näytti, että messu vastasi näitä odotuksia, se jotenkin kevensi taakkaa. Messu oli itsessäänkin kevyt ja valoisa, ei musta ja raskas.

----------------------------

klo 11.16

Kun kanttori lopettaa soittonsa, liturgi ja saarnaaja siirtyvät eteistilaan tervehtimään ja hyvästelemään seurakuntalaisia.

---------------------------------

Uusia ja ikivanhoja sävelmiä

Miksi ehtoollisjumalanpalvelusta kutsutaan nyt messuksi, jumalanpalveluselämän kouluttaja Osmo Vatanen?

- Jos ollaan tarkkoja, niin uudessa Jumalanpalvelusten kirjassa kaavan nimenä on messu eli ehtoollisjumalanpalvelus. Seurakunnassa voidaan siis päättää, kumpaa nimeä käytetään. Messu on vanha läntisen jumalanpalvelusperinteen mukainen nimi. Sitä käytti myös Luther. Omissa jumalanpalveluskirjoissamme nimi säilyi aina 1800-luvulle asti.

Miksi jumalanpalvelusta haluttiin muuttaa?

- Siksi, että jumalanpalvelus olisi entistä selkeämmin Jumalan läsnäolon ja kohtaamisen paikka.

Mitä on liturgia ja liturginen musiikki?

- Koko jumalanpalvelusta voidaan sanoa liturgiaksi, ja kaikkea siellä laulettavaa ja soitettavaa musiikkia kutsutaan liturgiseksi musiikiksi. Vuorotervehdykset ja esimerkiksi "Herra, armahda" ja "Pyhä" ovat liturgista laulua. Niiden sävelmät kirkolliskokous on hyväksynyt messusävelmistöön.

Mitä vikaa vanhassa liturgiassa oli?

- Meillä oli ennen kaksi messusävelmäsarjaa. Niistä ensimmäinen on vanhaa perua. Toinen sarja on viime vuosisadan alusta. Kumpaakaan ei ole sellaisenaan säilytetty uudessa messusävelmistössä. Niitä ei jätetty pois siksi, että ne olisivat olleet huonoja sävelmiä, vaan siksi, että niiden luonne poikkeaa uudistuvan jumalanpalveluksen kielestä. Ennen ajateltiin, että sävelmien tulee olla juhlallisen yleviä, nyt korostetaan sävelmien luonnollisuutta ja sisällönmukaisuutta.

Mistä uudet liturgiset sävelmät ovat peräisin?

- Osa uusista sävelmistä on todella vanhoja, jopa gregoriaanisia, osa tämän päivän musiikkia. Uutta musiikkia ovat säveltäneet Tuomo Nikkola, Juhani Haapasalo ja Kaj-Erik Gustafsson. Monet uudet sävelmät ovat saaneet vaikutteita hengellisistä kansansävelmistä tai anglikaanisesta kirkkolaulusta. Erityisesti anglikaanisvaikutteisia on pidetty valoisina ja melodisina. Jo tähänastinen kokemus osoittaa, että uudet melodiat kyllä opitaan ja niistä jopa pidetään, kun niitä lauletaan säännöllisesti.

Mikä tekee messusta messun?

- Messussa olennaista on kolmiyhteisen Jumalan läsnäolo sanassa ja sakramenteissa, tavallisesti ehtoollisessa. Tähän liittyy erottamatta seurakunnan vastaus, joka ilmenee rukouksena, kiitoksena ja ylistyksenä.