OULUN HIIPPAKUNNAN PIISPANVAALI ratkeaa lopullisesti 27. marraskuuta. Jo nyt on kuitenkin selvää, että yksi aikakausi kirkossa päättyy. Piispa Olavi Rimpiläisen eläkkeelle jääminen päättää naispappien kirkollisen apartheidin Oulun hiippakunnassa.

Piispanvaalin toiselle kierrokselle selvinneet ehdokkaat, Turun Katariinan seurakunnan kirkkoherra Samuel Salmi ja Oulun hiippakunnan pääsihteeri Keijo Nissilä ovat valmiita vihkimään naisia papeiksi ja toimimaan hiippakuntansa esipaimenena myös naispapeille.

OULUN HIIPPAKUNNASSA ON TÄLLÄKIN hetkellä naispappeja, mutta he eivät ole saaneet pappisvihkimystä Oulussa. Piispa Olavi Rimpiläinen on kieltäytynyt vihkimästä naisia papeiksi.

Rimpiläisen toimintaan ei ole puututtu, koska kirkolliskokous hyväksyessään naispappeuden päätti, että myös naispappeuden vastustajilla on oikeus toimia kirkossa. Oulun hiippakunta on käytännössä ollut naispappeuden vastustajille varattu reservaatti.

VAIKKA SAMUEL SALMI ja Keijo Nissilä molemmat hyväksyvät naispappeuden, on heidän välillään myös ero, joka saattaa ratkaista Oulun piispanvaalin.

Nissilä on valmis järjestämään erillisvihkimyksiä naispappeutta omantunnonsyistä vastustaville miesteologeille. Salmi puolestaan haluaisi viedä kysymyksen koko kirkon ratkaistavaksi. Nyt muut piispat ovat päässeet asiasta kuin koira veräjästä, koska Oulun hiippakunta on toiminut varaventtiilinä.

SALMEN LINJA TÄSSÄ ASIASSA tuntuu oikealta. Kun kirkko on naispappeuden hyväksynyt, samojen sääntöjen pitää olla voimassa kaikkialla. Piispojen pitää yhdessä miettiä, vaatiiko vähemmistön omantunnonvapauden kunnioittaminen erillisvihkimyksiä.

Jos vaatii, niin on perusteltua kysyä, mitä kirkko puolestaan edellyttää naispappeutta vastustavilta papeiltaan. Onko esimerkiksi oikein, että pappi kieltäytyy jakamasta ehtoollista toisen papin kanssa hänen sukupuoleensa vedoten?