VUOSIKAUDET IHMETTELIN J. S. Bachin urkukoraalin "Wachet auf, ruft uns die Stimme" ("Herätkää! Niin huuto kaikaa") urkukoraalin leikittelevää ilmettä. Miten on mahdollista, että arvostettu säveltäjä on tehnyt tuomiosunnuntain virrestä tuollaisen kappaleen?

Ihmettelyäni kesti kunnes saimme käyttöön vuoden 1986 virsikirjan. Sen ansioihin kuuluu monen virren palauttaminen lähelle alkuperäistä asuaan. Näin tapahtui myös tämän nykyisen virsikirjamme virren 163 kanssa.

TOINEN SÄKEISTÖ TAVOITTELEE alkuaan Hans Sachsin virren ajatuksia, jotka Philipp Nicolai muotoili nykyiseksi virreksemme: "Riemu täyttää sydämemme, kun Kristus seisoo keskellämme nyt kasvoin peittämättömin."

Nicolai menee vielä pitemmälle kristittyjen riemun kuvailussa: "Herra Jeesus, Jumalan Poika! Hoosianna! Me käymme kaikki juhlasaliin taivaallista ehtoollista nauttimaan."

Toden totta! Tuomiosunnuntain sanoma kertoo tuomiosta, joka ei ole rangaistus vaan vapautus. Sitähän armahdus on. Viaton ei armoa tarvitse. Armahtaa voi vain synnistä tuomitun.

MUTTA ARMOKAAN EI OLE ILMAINEN. Silti meidän ei tarvitse siitä mitään maksaa. Jumalan Poika, Jeesus Kristus on tehnyt tilit selväksi, jotta meillä olisi vapaus. Meidän ei tarvitse muuta kuin ottaa lahja vastaan, uskoa ja luottaa siihen.

Siksi tuomiosunnuntain sanoma julistaa vapauden ajan alkamista ja Jeesuksen lopullista ja täyttä kuninkuutta. Vielä Nicolaita mukaillen: "Yksikään korva ei ole kuullut sellaista riemua. Me riemuitsemme ja laulamme Kristukselle Halleluja aina ja ikuisesti." Nyt ymmärrän, että Bach on tässäkin toiminut hyvänä evankeliumin tulkitsijana.