SEKIN PÄIVÄ on nyt nähty, että Jari Sarasvuo kutsuttiin neuvomaan pappeja, miten saada messusta elävämpi. Lehtitietojen mukaan hän ihmetteli: "Miksi messun toteuttajat, jotka auttavat ihmisiä pyhien yhteyteen, eivät näytä itse olevan pyhien yhteydessä? Miksi pappien on niin vaikea heittäytyä siihen Jeesuksen rakkauden tilaan, johon kuuluu armo, anteeksianto ja suvaitsevaisuus?"

Kommentti herätti paljon ajatuksia. Onko papeilla jokin erityinen yhteys pyhään, jota muilla ihmisillä ei ole? Onko pappi siis jonkinlainen poppamies, välittäjä Jumalan ja kansan välillä?

Usein kuulee papeilta odotettavan jotain erityistä pyhyyttä, mikä yleensä tarkoittaa tiukkoja moraalisia vaatimuksia. Pappi ei saa langeta. Ja voi sitä, joka tavataan juovuksissa tai jää kiinni avioliiton ulkopuolisesta suhteesta tai osoittautuu muuten moraalisesti epäilyttäväksi.

JOS PAPIN ON ajateltu olevan se, joka pyhyydellään huolehtii koko yhteisön pyhyydestä, papin lankeaminen herättää turvattomuutta. Jos pappi ei olekaan nuhteeton, joutuu jokainen vastuuseen omasta moraalisuudestaan.

Mutta tarvitsemmeko me todella pyhiä pappeja, sädekehä pään päällä kulkevia varajeesuksia, palavia hengenmiehiä tai -naisia? Papitkin ovat ihmisiä, eikä ole lainkaan tavatonta, että ulospäin julkijumalinen osoittautuu sisältäpäin vastakohdakseen. Suuri, muiden ihailema uskonnollinen persoona onkin lähipiirissään pikkusieluinen kotidespootti ja työpaikkakiusaaja.

Pyhien pappien sijaan tarvitsemme ihmisennäköisiä ja -kokoisia pappeja. Niitä, jotka ovat vähässä uskollisia, jotka osoittavat meille muille, millaista on olla ihminen. Niitä, jotka pitävät yllä toivoa tässä rujossa ja rikkirepivässä maailmassa.

HARVOIN SE TARKOITTAA moraalista nuhteettomuutta. Pikemminkin sitä, että osoittaa, miten voida elää oman vajavaisuuden ja heikkouden kanssa. Sitä on mielestäni myös "heittäytyminen siihen Jeesuksen rakkauden tilaan, johon kuuluu armo, anteeksianto ja suvaitsevaisuus".

On väärin sanoa, että papit ovat "vain ihmisiä". Sillä ihmisyydessä ei ole mitään vähäteltävää. Itse en tiedä suurempaa kohteliaisuutta kuin sanoa: hän on Ihminen. Etenkin, jos sen voi kirjoittaa isolla iillä.