Ilmi Yli-Tolpan, 84, elämä on usein ollut kovaa, raskasta ja kivulloista, mutta silti hän on iloinen jokaisesta uudesta päivästä.- Molemmat tyttäreni asuvat perheineen lähellä. He käyvät usein luonani tai noutavat minut kyläilemään. Kohta on taas aika valaa koko suvun voimin kynttilöitä itsenäisyyspäiväksi, minun paistamani pannukakun antamilla voimilla, Ilmi kertoo.Kuluneet vuosikymmenet ovat koulineet Ilmi Yli-Tolpasta sopeutuvaisen ja toisia ymmärtävän ihmisen. - En tunne olevani mikään vanhus. Sanotaan, että olen kauan elänyt, hän määrittelee.Aika on kuitenkin tuonut tullessaan muutoksia elämänpiiriin:

sievä koti Koivukylässä, Koivutorin palvelutalossa on nyt kaiken keskipiste. Ulos lähteminen on kivuliaiden jalkojen, sydänvaivojen ja huimauksen vuoksi vaikeaa.Onneksi omassa talossakin tapahtuu paljon. Kolme kerrosta alempana asuu Leila Snellman, Ilmin hyvä ystävä. Hänen kanssaan soitellaan ja vaihdetaan kuulumiset joka päivä. Palvelutalon henkilökunta piipahtaa siivoamaan tai tuomaan Ilmin tilaamia ostoksia, ja auttaa saunavuorolla pesupuuhissa.- Kun tämä talo valmistui vuonna 1983, me uudet asukkaat jaksoimme touhuta paljon yhdessä. Minäkin rupesin kerhonvetäjäksi, kiersin entisellä asuintienoollani Korsossa kauppiaiden luona keräämässä lahjaksi kahvia ja arpajaispalkintoja. Nyt ovat monen voimat huvenneet. Kerhoa jatkaa diakonissa Jaana Rannikko Rekolan seurakunnasta, selittää Ilmi, joka jo lapsuudenkodissaan satakuntalaisella maatilalla tottui vilkkaaseen yhdistystoimintaan.

ANNA KÄSI TARVITSEVALLE

Puolison kuolema oli Ilmi Yli-Tolpalle käännekohta, joka vaati tarttumista elämään uusin ottein. Työn luokse Vantaalle muuttanut pariskunta ehti viettää yhdessä 27 onnellista vuotta. - Mieheni kuoltua en aluksi osannut lähteä muiden pariin.

Olin itse sairaseläkkeellä sydämeni takia. Kun uskaltauduin mukaan Vantaan Sydänyhdistykseen ja erilaisiin kerhoihin, muuttui kaikki taas valoisammaksi.Ilmi Yli-Tolppa on tyytyväinen saamaansa huolenpitoon ja hoitoon.- Minnekään en pääsisi ilman autokyytiä. Tuttu taksinkuljettaja Jouni on oikea aarre: hän tulee vaikka kotoa taluttamaan autoon, jos minulla on vaikea päivä.Hyvä kotikasvatus on Ilmi Yli-Tolpan ohje nyky-yhteiskunnan syrjäytymisongelmien ratkaisemiseksi.- Isämme opetti meidät kaksitoista lastaan nousemaan aamulla viideltä navettaan. Silti tilamme oli kylän iloinen kokoontumis- ja tanssienpitopaikka, joka sota-aikana tarjosi suojan kymmenille evakkoperheille.

------------------------------------

Ikäihmiset kaipaavat arvostusta

Vantaan seurakunnissa valmistaudutaan vastaamaan kasvavan eläkeläisjoukon tarpeisiin. Haasteena ovat uusien toimintamuotojen löytäminen, erityisryhmien huomioiminen ja yhteistyö vapaaehtoisten, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä järjestöjen kanssa.Vantaan väestöennusteen mukaan eläkeläisten määrä kasvaa seuraavien 20 vuoden aikana rajusti. Vuonna 2020 kaupungissa asuu runsaat 36 500 yli 65-vuotiasta asukasta. Se on 160 prosenttia eli 22 000 henkilöä enemmän kuin tällä hetkellä. Vantaan seurakuntien vanhustyötä suunnittelevan työryhmän raportti valmistui tänä syksynä. Sen laativat diakoniasihteeri Hillevi Suutala, diakoniapastori Lea Karhinen ja johtava sairaalapastori Pirjo Vatanen.- Vantaan ikääntyville asukkaille on tunnusomaista tietty juurettomuus. Kaupunkiin on muutettu työn perässä, ja monet tärkeät ihmissuhteet ovat jääneet vanhalle kotiseudulle. Jos uudet suhteet eivät ole kestäneet, seurauksena on irrallisuus ja yksinäisyys. Tilanne on tuttu myös maahanmuuttajavanhuksille. Näiden ihmisten luo haluamme erityisesti löytää tien, kiteyttää Pirjo Vatanen.Nykypäivän työelämästä eläkkeelle jäävät ovat valtaosin hyväkuntoisia, aktiiviseen toimintaan ja harrastamiseen tottuneita, monitaitoisia yhteiskunnan jäseniä. Vantaan seurakunnat toivottavat heidät tervetulleiksi mukaan osallistumaan.- On tärkeää saada heitä mukaan myös suunnitteluun ja päätöksentekoon, toteaa Pirjo Vatanen.

KOTIKÄYNTIEN TARVE TULEE LISÄÄNTYMÄÄN

Kun ikä aikanaan alkaa painaa ja omaehtoisen osallistumisen mahdollisuudet vähenevät, tarvitaan muiden ihmisten apua. Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen tavoitteena on auttaa palveluillaan ikääntyviä ihmisiä asumaan mahdollisimman pitkään kotona.- Kotikäyntien tarve tulee edelleen lisääntymään. Seurakunnalta toivotaan virkistystä, tietoa ja tukea myös kodeissa omaisiaan hoitaville ja vanhustyön ammattilaisille, toteaa Hillevi Suutala. Kunnioittava asennoituminen vanhuksiin auttaisi päätöksentekijöitä

löytämään oikeat ratkaisut toimeentuloturvaan, asuntorakentamiseen ja terveydenhuoltoon.- Valitettavasti nyt tuntuu vallitsevan lyhytnäköinen, ikääntymistä

aliarvostava ajattelutapa. Seurakunnan tärkeä tehtävä on korostaa julkisessa keskustelussa ihmisen iästä riippumatonta arvoa, vanhuuden viisautta ja kokemusten rikkautta - niin piispojen lausuntoina kuin paikallistasollakin, Pirjo Vatanen toteaa.

--------------------------------------------

Muuten vointini on hyvä

Minun pääni pyörii ja ajatukseni hyörii, kun yö kuluu unta vartoessa ja aamulla kuin horroksessa.

Minun kuuloni on heikko ja näkö hämärä

reuma asuu polvissa enkä voi kävellä, muuten vointini on hyvä

tästä kiitollisuuteni syvä.

Sydämeni lyö epätasan, selässäni on tuskaa.

Muistini lyhenee ja hymy huulilla vähenee.

Kai nyt on vanhuus tullut, ei tällaista ennen ollut.

Enpä kuitenkaan kerro sulle, mikä tunne usein tulee mulle.

Minun kiitollisuuteni on syvä.