JOTKUT KUVAT SYÖPYVÄT syvälle mielen sopukoihin. Itselleni yksi sellainen on kuva lääkäristä yrittämässä epätoivoisesti elvyttää ranteensa auki viiltänyttä poikaa. Ensimmäinen kokeilu ilmeisesti jollain ekstaasin tyyppisellä huumeella oli jättänyt päälle pahat harha-aistimukset. Sen vuoksi nuori teki jotain sellaista, jota myöhemmin tilanteesta selvittyään katui. Hengen pelastuminen oli hetkestä kiinni.

Vaikka tavallinen vantaalainen ei kovin helposti huumeisiin törmääkään, tällainen näky voi tulevaisuudessa tulla vastaan entistä useammin. Huumeiden käyttö, huumeisiin liittyvä rikollisuus ja huumekuolemat ovat Suomessa jyrkässä kasvussa. Moneen muuhun maahan verrattuna huumeongelma on vielä melko pieni, mutta suunta on enemmän kuin huolestuttava.

EIKÄ HUUMEONGELMAA nytkään pidä vähätellä. Jopa tuhansille vantaalaisille se on hyvin kipeää todellisuutta. Käyttäjien lisäksi ongelma koskettaa nimittäin heidän omaisiaan ja läheisiään. Läheisten kipu on niin suuri, että siitä on vaikea puhua ääneen. Irti huumeista ry:n auttava puhelin, jonne voi soittaa nimettömänä, on usein ensimmäinen paikka, jonne lapsensa huumeidenkäyttöä epäilevät vanhemmat ottavat yhteyttä.

Huumeiden vastaisen taistelun yksi suuri ongelma on huumevalistus. Se ei ole riittävästi ottanut huomioon huumeiden käytön erilaisia motiiveja, huumeiden erilaisuutta ja huumeidenkäyttäjien erilaisia elämäntilanteita. Tätä huumeiden puolustajat käyttävät hyväkseen, ja seurauksena on, että yhä suurempi osa nuorista ei pidä huumeita vaarallisina.

MIKÄ TÄSSÄ ON KIRKON ja seurakunnan rooli? Sama kuin muutenkin: tarjota toisenlaisia, positiivisia elämisen malleja. Ja varautua samalla olemaan niiden ihmisten tukena, jotka joutuvat huumeista kärsimään. Hyvässä tapauksessa tuki voi olla askel elämän muutokseen, mutta se voi olla myös hyvin rankkaa saattohoitoa esimerkiksi aidsiin sairastuneen suonensisäisten huumeiden käyttäjän ja tämän läheisten rinnalla.