Suomalaisuuden perusmai-semassa
"SYYTTÖMÄNÄ SYNTYMÄÄN SATTUI HÄN tähän maahan pohjoiseen ja kylmään..." Tällaisia ajatuksia tulee väkisinkin mieleen, kun luonto alkaa näin marraskuussa näyttää synkät kasvonsa.
Murheellisten laulujen maa -kappale oli kuitenkin alunperin tarkoitettu vitsiksi. Santtu Luoto valottaa kattavassa Eppu Normaali -historiikissaan, miten Eppujen laulaja-tekstittäjä Martti Syrjä päätti piruilla suomalaisesta murheen alhossa vaeltamisesta ja kääntää koko jutun mustan huumorin puolelle. Kappaleessa onkin tiivistettynä ja yli lyötynä koko suomalaisen agraarihistorian kirjo, johon kuuluvat paitsi kovat luonnonolosuhteet myös köyhyys, työttömyys, alkoholismi, väkivalta ja yksinäisyys.
Niin vain Murheellisten laulujen maasta tuli yksi suomalaisen vakavan rock-iskelmän kivijaloista. Ankarimmat punkkarit saivat sydämentykytyksiä, kun kappale keikkui ilmestymisvuonnaan 1982 neljä kuukautta radion Jokamiehen listan ykkösenä ja voitti sekä Suosikin että Soundin lukijaäänestykset "vuoden biisiksi". Siitä tuli 1980-luvun suomalaisuuden tunnusmusiikki.
Murheellisten laulujen maa ja muut sen kaltaiset kappaleet ovat täällä kylmässä pohjolassa liian tuttuja ja arkkityyppisiä aiheita, että ne herättäisivät luonnostaan minkäänlaista koomisuuden tunnetta. No kyllä sentään on joitain poikkeuksiakin. Reijo Kallion Yksinäinen-kappaleen säe "Kukkaset haudallas nauraneet ei" taitaa mennä jo liian pitkälle.
Santtu Luoto: Tiimalasin santaa. Eppu Normaalin tarina. WSOY 2000.
