Luistelijaryhmä liukuu kimmeltävällä jäähallin areenalla sirosti ja taiteellisen herkästi. Suoritusten perustana ovat kuitenkin tiukka määrätietoisuus ja vahva itsekuri. Toki lämpö ja inhimillisyyskin kuuluvat kuvioihin: toisia luistelijoita kunnioitetaan, kannustetaan ja tuetaan.

- Nautin luistelemisesta ja tavoitteeni on kehittää taitojani niin paljon kuin vain voin. Yhdeksän harrastusvuoden aikana olen oppinut monia asioita myös elämää varten - kykyä keskittyä, sietää paineita ja ottaa muut huomioon, arvioi Tikkurilan Taitoluisteluklubin 15-vuotias Iisa Kunnala.

Iisa kilpailee kansallisella tasolla ja harjoittelee kahdentoista muun 12-17-vuotiaan nuoren kanssa. Intoa ja puhtia todella tarvitaan, sillä ryhmä ahertaa valmentajan silmän alla kuutena päivänä viikossa, ainakin pari tuntia kerrallaan. Kiperin paikka on lauantainen aamuherätys.

- Hallilla pitää olla joka toinen viikko jo kello 7.15, vaikka kuinka aamulla väsyttäisi, puuskahtaa Iisa.

Itse harjoitteleminen ei luistelijoita väsytä. Radan reunalla katselevat vanhemmat huomauttavat, että vaikeinta tuntuu olevan treenien väliin jättäminen esimerkiksi sairastumisen vuoksi.

- Meillä on hyvin vaihteleva harjoitusohjelma: jääajan lisäksi muun muassa lihaskunnon rakentamista, telinevoimistelua ja tanssia. Luistelussa mikään asia ei ole niin helppo, että sitä ei enää tarvitsisi harjoitella. Kaiken voi aina tehdä vielä paremmin, vakuuttaa Iisa.

AIKAA YSTÄVILLE

Yhdeksännen luokan läksyjen ja luistelun jälkeen Iisalta ei juuri jää aikaa muille harrastuksille. Kilpailukaudella kisat saattavat kestää koko viikonlopun, ja kesällä harjoitellaan kesäleirillä.

- Ystäviä ehdin silti tavata. Minulla on hyviä kavereita sekä Taitoluisteluklubissa että koulussa. Yksinluistelu sopii minulle kuitenkin lajina parhaiten. Yksinluisteluohjelmassa on helpompi olla luova: tunnen todella vaikuttavani kokonaisuuden onnistumiseen.

Kilpailuissa Iisa pukeutuu mielellään yksinkertaisen tyylikkääseen asuun. Musiikiksi hän valitsee usein elokuvasävelmiä.

- Pidän kaikenlaisesta musiikista, mutta esimerkiksi punk ja hevirock eivät sovi luistelurytmiin. Puvun värin pitää näyttää hyvältä jäällä. Sininen heijastuu kauniisti, mutta oranssista saattaa tulla tietyssä valaistuksessa ruman ruskea, tietää Iisa.

Ensimmäisen kilpailuasun kanssa Iisalle sattui kommellus. Seitsenvuotiasta kilpailijaa jännitti muutenkin kovasti, ja kilpailupaikalla kaiken lisäksi huomattiin, että äiti oli unohtanut luistelupuvun kotiin.

- Onneksi se ehdittiin käydä hakemassa. Kilpailu luisteltiin Myllypurossa jäähallissa, jonka toisella radalla oli meneillään jääkiekkoturnaus. Oli hämmentävää luistella ohjelmaa tuomarinpillin vihellysten kaikuessa. Meille vihellys tarkoittaa pysähtymismerkkiä esimerkiksi luistimennauhan auettua, naurahtaa Iisa.

OMAT PELISÄÄNNÖT

Tikkurilan Taitoluisteluklubin lauantaiset luistelukoulut 4-12-vuotiaille aloittelijoille ovat juuri käynnistyneet. Mitä vasta-alkajan olisi hyvä tietää?

- Luistelukoulua kannattaa lähteä kokeilemaan iloisella mielellä. Tärkeintä on, että lapsi pitää siitä, mitä tekee. Paksu toppahaalari on liian kuuma harjoitteluvarustus. Aloittelijan on helppo ja lämmin liikkua, jos hänellä on verryttelypuku ja sen alla jotakin villaista, neuvoo Iisa.

Tikkurilan Taitoluisteluklubissa jokainen luistelijaryhmä laatii käyttöönsä reilun pelin säännöt. Ideana on löytää liikunnan riemua jokaiselle Nuori Suomi -toiminnan oppien mukaan. Iisan ryhmässä halutaan kunnioittaa ja arvostaa toisia luistelijoita - myös kilpailuvastustajia.

- Olemme päättäneet käyttäytyä asiallisesti, olla ystävällisiä ja yhteistyökykykyisiä sekä ylläpitää siisteyttä. Yritämme myös muistaa syödä terveellisesti, listaa Iisa.