Käyttäjä sairastuttaa myös läheisensä

Irti huumeista ry:n Vantaan toimistossa puhelin soi päivystysaikana tasaiseen tahtiin. Useimmiten soittaja on alle 17-vuotiaan nuoren vanhempi, joka on alkanut epäillä, että nyt eivät asiat ole hyvin.

Soittoja tulee myös nuorilta, jotka ovat huolissaan huumeita käyttävästä kaveristaan. Joskus puhelimeen vastaavasta päivystäjästä tuntuu siltä, että "kaveri" on peitenimi ja itse asiassa nuori puhuukin itsestään.

- Oli soittaja sitten huumeidenkäyttäjä, vanhempi tai joku muu läheinen, niin hyvin usein puhelinsoitto on ensimmäinen kerta, kun hän ylipäänsä puhuu tilanteestaan ääneen jonkun ulkopuolisen kanssa, kertoo Irti Huumeista ry:n Vantaan aluevastaava Tuula Granqvist-Paalasvuo.

Granqvist-Paalasvuo on ollut mukana Irti huumeista ry:n Vantaan vapaaehtoistyössä alusta saakka eli vuodesta 1993. Hänen mukaansa huumeita on Vantaalla liikkeellä paljon ja huumeongelma koskettaa paljon useampaa vantaalaista kuin äkkiseltään tulee ajatelleeksi.

- Yhden käyttäjän ympärillä sairastuu helposti iso joukko muita ihmisiä: perhe, isovanhemmat, muut sukulaiset, ystävät. Huumeongelma koskettaa tavalla tai toisella varmasti tuhansia vantaalaisia.

- Poliisin tekemien huumetakavarikkojen määrä on koko ajan nousussa. Ei niitä huumeita tänne tulisi, jos ei olisi kysyntää. Huolestuttavinta ovat nuorten asenteet, moni nuori ei edes pidä kannabista huumeena.

Suomalaisissa kouluissa tehdyn kouluterveyskyselyn mukaan 14-15 prosenttia vantaalaisten yläasteiden oppilaista ilmoitti kokeilleensa kannabista, pari prosenttia kovempiakin aineita. Yli 60 prosenttia nuorista ilmoitti tietävänsä kaveripiirissään ainakin yhden, joka on kokeillut huumeita.

- Asenteisiin vaikuttamisen pitäisi tapahtua jo alle 12-vuotiaana. Parhaita valistajia silloin ovat omat vanhemmat ja koulun opettaja yhteistyössä. Irti huumeista ry:n edustajat käyvät myös vanhempainilloissa puhumassa, Tuula Granqvist-Paalasvuo selvittää.

- Vaarallisinta ja valitettavasti yhä tavallista on ajatella, ettei minun lapseni voi missään tapauksessa sotkeutua huumeisiin. Vanhemmat eivät aina tule ajatelleeksi, etteivät he ole ainoita lapsen asenteisiin vaikuttajia.

RASKAS JA PELOTTAVA ASIA

- Läheisen ihmisen huumeidenkäyttö on raskas ja pelottava asia. Tunteet ovat hyvin ristiriitaisia. Päällimmäisenä on valtava toivottomuuden tunne, syvä huoli, häpeä ja viha. Tuntuu, että on vaikean asian kanssa yksin.

- Oman lapsen huumeiden käytön paljastumiseen liittyy myös syyllisyys. Aletaan miettiä, missä on vanhempana tehnyt virheitä, kun näin pääsi käymään. Todellisuus on kuitenkin sellainen, ettei huumeiden käyttöön ole yhtä syytä tai syyllistä.

- Kun tuntuu siltä, että oma pää on surusta sekaisin, kannattaa hakea apua. Meille voi soittaa nimettömänä ja keskustella kokeneiden ihmisten kanssa, jotka osaavat neuvoa eteenpäin.

- Se, että vanhemmat ja muut läheiset etsivät apua ja saavat tukea omalle jaksamiselleen, on tärkeää myös huumeidenkäyttäjän kannalta.

- Vanhempien kannattaisi olla myös yhteydessä nuoren kaveripiirin vanhempiin - muilla voi olla sama tilanne.

KAIKKI EI MENE MURROSIÄN PIIKKIIN

Positiivinen juttu nykyisessä huumekeskustelussa on, että kun asia on saanut paljon julkisuutta, vanhemmat seuraavat herkemmin nuortensa tekemisiä. Mitä aikaisemmin huumeidenkäyttö havaitaan, sen helpompi siihen on puuttua, muistuttaa Tuula Granqvist-Paalasvuo.

- Huumeiden käytön ensi merkit pistetään helposti murrosiän piikkiin. Yksi näkyvä merkki, jossa vaiheessa kannattaa puuttua tilanteeseen on, että nuoren suhtautuminen koulunkäyntiin muuttuu. Tulee epämääräisiä poissaoloja koulusta tai ollaan usein yötä poissa kotoa. Kaveripiiri voi myös muuttua.

- Jos alkaa olla rahavaikeuksia tai tulee yhteydenotto poliisilta, ongelma on usein jo vaikea, ja käyttö on jatkunut pitempään.

Kun huumeidenkäyttö selviää vanhemmille tai vanhemmat epäilevät käyttöä, näiden pitäisi ottaa asia puheeksi nuoren kanssa. Tärkeää on kertoa, että nuori on heille tärkeä ja hänen tilanteeseensa puuttuminen on välittämistä.

Granqvist-Paalasvuo, joka on itse ammatiltaan sairaanhoitaja, korostaa, että huumeiden käytössä on kyse riippuvuussairaudesta. Ensimmäinen kokeilu ei välttämättä tarkoita, että aineeseen jää kiinni, mutta riski se on joka tapauksessa.

Irti huumeista ry on valtakunnallinen, 1984 perustettu järjestö. Vantaalla sen toimintaan kuuluu auttava puhelin ja läheisryhmiä, joissa periaatteina ovat avoimuus, rehellisyys, luottamuksellisuus ja nimettömyys.

----------------------------------

Huumerikoksia paljastuu yhä enemmän

Rikoskomisario Seppo Kujala toimii huumausainerikosten tutkinnanjohtajana Vantaalla ja Itäisellä Uudellamaalla. Hänen mukaansa huumetilanne Vantaalla on selvästi vaikeutumassa.

- Viiden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna huumeongelma on paha, mutta pahemmaksi se voi tulla ja näyttää kaiken aikaa tulevan.

Kujala kaivaa esille tuoreet tilastot Vantaalla paljastuneista huumausainerikoksista. Tammi-syyskuussa 1999 kaupungissa tilastoitiin 275 huumerikosta, tämän vuoden vastaava luku on 475.

- Muutos on yli 70 prosenttia.

Kujala kuitenkin muistuttaa, että osa muutoksesta johtuu siitä, että Vantaalla on vuoden aikana panostettu erityisesti huumetutkintaan.

- Paljastuneet huumerikokset ovat kuitenkin vain osa siitä, mitä todella tapahtuu. Kun näin paljon jää kiinni, markkinoilla täytyy olla entistä enemmän aineita. Siitä kertoo myös se, että hinnat katukaupassa ovat laskeneet.

Kun tutkitaan huumerikollisuutta, tutkitaan samalla myös muita rikoksia.

- Huumausaineiden maahantuonti ja välitys on ammattimaista toimintaa. Käyttäjät ovat samassa asemassa kuin alkoholistit, he ovat aineesta riippuvaisia. Tämä riippuvaisuus luo kannattavat markkinat.

Kun omat rahat loppuvat, huumeita rahoitetaan omaisuusrikoksilla tai siirtymällä itse välittämään aineita. Omaisuusrikosten lisäksi huumekauppaan liittyy väkivalta: huumevelkojen perinnässä ja myyjäportaan keskinäisissä välienselvittelyissä ei keinoja kaihdeta.

- Velat yleensä peritään tavalla tai toisella. Maksumiehiksi voivat joutua myös huumeiden käyttäjien läheiset. Tämä on kovaa bisnestä.

Rikoskomisario Kujala muistuttaa kuitenkin, että Vantaan katukuvassa huumeongelma ei onneksi vielä pahemmin näy.

- Yleinen mielikuva koulujen porteilla vaanivista huumevälittäjistä on todellisuudessa hyvin harvinainen. Eivät huumekauppiaat tyhmiä ole. Pääsääntöisesti huumeisiin tutustutaan kaveriporukassa.

- Alle 18-vuotiaita ja jopa alle 15-vuotiaita jää yhä enemmän kiinni huumeiden käytöstä, mutta suurin käyttäjäryhmä ovat nuoret aikuiset.

Eniten Vantaalla liikkuu kannabistuotteita, mutta myös heroiini, amfetamiini, ekstaasi ja alunperin heroiinin vieroitushoidossa käytetty subutex ovat yleistyneet selvästi.

Kujalan mielestä on selvää, että jotkut huumeet ovat käyttäjälle vaarallisempia kuin toiset. Tosiasia kuitenkin on, että eri huumeiden välillä on yhteys. Runsas alkoholin käyttö ja tupakan poltto madaltaa kynnystä kannabikseen ja tutkimusten mukaan lähes poikkeuksetta vahvojen huumeiden käyttäjät ovat aloittaneet kannabiksella.

- Johonkin se raja on vedettävä, Kujala kiteyttää.

----------------------------------

Asenteiden muutos näkyy rippikoulussa

Vantaankosken seurakunnan erityisnuorisotyöntekijä Anne-Maria Laukkarisen mukaan nuorten asenteet ovat muutamassa vuodessa muuttuneet selvästi myönteisemmiksi huumeita kohtaan.

- Viisi vuotta sitten, kun rippikoulussa keskusteltiin huumeista, oli tosi poikkeuksellista, jos joku suhtautui niihin hyväksyvästi. Nyt moni pitää hashista luonnontuotteena ja ekstaasia vaarattomana juhlahuumeena. Heroiiniin ja amfetamiin suhtaudutaan onneksi vielä kielteisesti.

- Saappaan katupartionnissa huumeiden tarjontaan ei törmää. Se tapahtuu piilossa. Huumeiden käyttäjiä kuitenkin liikkuu kaupungilla. Länsi-Vantaalla on Itä-Vantaata enemmän liikkeellä myös heroiinia. Ihmisiä on kuollut heroiinin yliannostukseen, Laukkarinen tietää.

Anne-Maria Laukkarisen mielestä tilanteessa, jossa osalle nuorista huumeet ovat muotia, kannattaisi miettiä, miten huumevalistusta tehdään.

- Olennaista on, että huumeista keskustellaan nuorten kanssa eikä vain kerrota, miten asiat ovat. Ennaltaehkäisyssä tärkeää on vahvistaa nuorten ihmissuhdetaitoja, positiivista asennoitumista elämään ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Tämä voi olla ratkaisevan tärkeää, kun bileissä on puoli sekuntia aikaa tehdä päätös, ottaako vastaan kaverin tarjoamia aineita.

Huumeista keskustellessa on myös otettava huomioon, että käyttöön on monia syitä ja huumeidenkäyttäjien elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia.

- Jos itse on tietokoneen äärellä viihtyvä insinööri, ei oikein tunnista itseään stereotyyppisestä kuvasta, että huumeidenkäyttäjä on kadulla itseään piikittävä narkomaani, Laukkarinen mainitsee esimerkkinä.

Vaikka näyttäisikin siltä, että huumeet eivät ole itselle ongelma, todellisuus on kuitenkin se, että huumeiden maailma on valhemaailma.

- Yleensä huumeiden käyttö kääntyy jossakin kohtaa itselle vahingolliseksi. En ole tähän mennessä löytänyt yhtään sellaista kysymystä, johon huumeet olisivat hyvä vastaus, Laukkarinen huomauttaa.

Seurakuntien työssä pitäisi Laukkarisen mukaan varautua siihen, että huumeet ovat kasvava ongelma.

- Tämä ei ole vain joku erityisnuorisotyön erityiskysymys, vaan koskettaa kaikkia työmuotoja. Hyvä lapsi- ja nuorisotyö on ennaltaehkäisyä. Toisaalta pidempään aineita käyttäneiden kohdalla pitää varautua siihen, että ollaan rinnalla tukemassa aina saattohoitoon asti. Huumeidenkäyttäjien lisäksi myös vanhemmat ja läheiset tarvitsevat seurakunnan apua.

Mistä apua?

Irti huumeista ry:n kriisipuhelin päivystää Vantaalla numerossa 874 2248 ma-pe klo 18-21 je ke klo 9-16.

Kurvin huumepoliklinikka Helsingissä ottaa vastaan potilaita myös ilman lähetettä. Poliklinikan numero on 77507798.

Vantaan kriisikeskus on avoinna 24 tuntia vuorokaudessa numerossa 857 57508.

HUS huumevieroitusyksikkö, numero 47175482.

Pauli Juusela
Jani Laukkanen