TYÖN, PERHE-ELÄMÄN JA HENKILÖKOHTAISTEN tarpeiden yhteensovittaminen ei ole aina helppoa. Nelosella tänä syksynä alkaneessa tv-sarjassa Sopranos tämä hankala yhtälö on venytetty äärimmilleen. Sopranos vie katsojat viikottain aitiopaikalle camp-huumoria rönsyilevään mafiamaailmaan ja yhden perheen mutkikkaisiin ihmissuhteisiin.

Sopranosit yrittävät olla tavallinen newjerseylaisperhe, vaikka isä Tony on keskiportaan mafiapomo ja äiti Carmela turhautuneen amerikkalaisen kotirouvan arkkityyppi.

Perheellä menee hyvin bisneksessä, mutta yksityiselämässä homma ei ole hanskassa. Lapset ihmettelevät isän todellista ammattia, ja vaimo uhkaa jättää miehensä.

Tony Soprano potee vaikeita ahdistuskohtauksia, on pohjimmiltaan kiinni vahvassa äidissään ja käy psykoanalyysia. Turhautunut Carmela-vaimo puolestaan katselee päivät pitkät miehensä hankkimaa DVD-laitteistoa, naukkailee sopivan tilaisuuden tullen prosenttijuomia ja etsii lohtua perheen kulissielämään papilta ja uskonnollisista kokemuksista.

Kaikki menee lopullisen mutkikkaaksi, kun perhe-elämän todelliset toimintakäskyt antaa sisilialaisperäinen järjestäytynyt rikollisuus.

Sarja huvittaa ja puistattaa. Sen katsomisen jälkeen oma elämä tuntuu aika yksinkertaiselta ja selkeältä.