Kun Irma Tanskasta pyydettiin 90-luvun alussa mukaan Palvelevan puhelimen päivystäjäkurssille, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli hätääntynyt "voi miten juuri minä, enhän minä osaa!"

- Lähdin kuitenkin, ja osasinhan minä. Palvelevan puhelimen työssä on monta oikeaa tapaa toimia. Jokainen päivystäjä asettaa likoon omat tunteensa, sydämensä ja persoonansa. Uskonnollinen vakaumus ei ole välttämätön - mutta kyky olla läsnä ihmisenä ihmiselle on hyvin tärkeä, valottaa Irma Tanskanen.

Entinen päivystäjä muistelee kolmen vuoden urakkaansa Palvelevassa puhelimessa kiitollisena.

- Joka kerran lähtiessäni päivystämään rukoilin ymmärrystä kohdata soittajat ja löytää heille oikeat sanat. Työssä sitten hämmästyin yhä uudelleen, miten jo pelkkä kuunteluni helpotti ihmisten oloa. Vaikka keskustelut olivat toisinaan raskaita, kotiin lähtiessäni myös minulla oli hyvä olla: tunsin olleeni oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

KUN APU ON ANNETTU, "IRROTETAAN PIUHAT"

Irma Tanskanen kannustaa kaikkia Palvelevan puhelimen työstä kiinnostuneita menemään mukaan päivystäjäkurssille.

- Päivystäjä ei ole työssään yksin. Ensimmäisen päivystyskerran jännitystä lieventää oma tukihenkilö. Tukena ovat myös työnohjaajat, toiset päivystäjät ja jatkokoulutus. Jo alkukoulutus on erinomainen: pohdimme paljon käytännön keskustelutilanteita ja eläydyimme niihin myös vuoropuheluina.

Kaikki päivystyspuhelut käydään nimettöminä, ja päivystäjää sitoo vaitiolovelvollisuus.

- Kun apu on annettu, "irrotetaan piuhat" ja unohdetaan. Niin mieli valmistautuu seuraavaa soittajaa varten.

Päivystävän puhelimen perusajatus on olla soittajan lähellä helposti, vain muutaman numeron näppäilyn päässä. Jos soittaja saa puhelusta voimaa etsiä muutakin apua, päivystyskansiosta on helppo antaa yhteystietoja. Päivystäjän päätehtävä on kuitenkin kuunteleminen eikä asioihin puuttuminen.

- Joskus soittaja voi purkaa tunteitaan vaikka paiskaamalla luurin korvaan. Toisen ihmisen ymmärtäminen on maailman vaikeimpia tehtäviä. Sanat eivät ole yhteismitallisia, miettii Irma Tanskanen.

IHMINEN EI JAKSA YKSIN

Palvelevaan puhelimeen soittavat nuoret ja vanhat, miehet ja naiset. Joka soitossa kaikuu yksinäisyys ja masennus. Monelle päivystäjä on ainoa ihminen, jolle voi kertoa kipeistä asioista - mutta se yksikin voi riittää.

- Toisinaan kuulin itsetuhoisia ajatuksia. Lamavuosina työttömyys ja velkaantuminen painoivat monia soittajia: taloudellisen ahdingon ohella yksin jääminen ja muista eristyminen oli vaikeaa kestää. Jotkut soittajat etsivät lievitystä huoliinsa myös uskonnosta. Jos he halusivat, rukoilin heidän puolestaan. Monet sanoivat, että niin ei kukaan muu ollut koskaan tehnyt.

Puhelinpäivystyksestä kertyi Irma Tanskaselle henkisiä eväitä myös oman elämän puntarointiin.

- Löysin asioille oikeat suhteet, joten pikkuharmeihin ei enää tarvitse takertua. Uskonnollinen elämänkatsomukseni varmistui 80-luvun lopulla, kun toivuin vakavasta sairaudesta. Silloin ajattelin, että tämä jatkoaika on annettu minulle muita kuin itseäni varten. Teen edelleen monenlaista vapaaehtoistyötä kuntoni ja voimieni mukaan.

------------------------------------------

Palveleva puhelin etsii päivystäjiä

Pääkaupunkiseudun Palveleva puhelin etsii uusia päivystäjiä. Päivystäjille järjestetään peruskurssi, joka alkaa tammikuussa 2001 ja kokoontuu yhteensä 12 kertaa.

Kurssille haetaan hakukaavakkeella. Hakuaika päättyy perjantaina 17.11., jonka jälkeen hakijat kutsutaan haastatteluun. Hakukaavakkeita ja lisätietoja saa Palvelevan puhelimen toimistosta p. 7313 9200 tai 7092 560.

Palvelevan puhelimen toiminta on Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntien yhteistä sielunhoitotyötä. Palveleva puhelin päivystää joka yö kello 21-03. Päivystäjinä on noin 530 seurakuntien työntekijää ja vapaaehtoista. Vapaaehtoisia on päivystäjistä noin neljännes.