Tiedekeskus Heurekassa marraskuun alussa avattu näyttely "Dialogi pimeässä" perustuu koskettamiseen, puhumiseen ja sosiaaliseen luovuuteen. Näyttelyn on suunnitellut saksalainen Andreas Heinecke, ja sen on kokenut Euroopassa, Japanissa ja Kanadassa jo yli 1 000 000 kävijää.

"Dialogia pimessä" mainostetaan näyttelynä, joka ei näy, mutta tuntuu. Kävijät menevät pilkkopimeässä pidettävään näyttelyyn näkövammaisen oppaan johdolla.

Yksi avajaispäivänä näyttelyn kiertäneistä oli Sanna Koskinen.

- Kuulin tästä näyttelystä syyskuun alussa ja ajattelin, että wautsi, hienoa, että pääsee sinne.

MERELLÄ TUNTEE TUOKSUT

Sanottu ja tehty. Näyttely oli Sannan mielestä nimensä veroinen.

- En ole ehkä ennen ollut noin pilkkopimeässä. Harrastan itse vaeltamista ja retkeilyä, ja kyllä syksyinen pimeä metsä tuolla kaukana on aika pimeä, muttei sekään ole niin pimeä kuin täällä, Sanna sanoo.

Näyttelyssä on erilaisia ympäristöjä, joihin kävijä tutustuu. Yksi niistä on merimatka, joka oli Sannan mieleen.

- Tykkään merestä kauheasti, ja se oli minusta täälläkin vaikuttava. Tajusin jälkeenpäin, että ero siinä, onko merimatkalla näkevänä vai sokeana, on itse asiassa aika pieni.

- Ainakin itse koen merellä vahvasti tuoksun, äänet ja tuulen. Siellä näöllä ei ole niin suurta merkitystä, on niin paljon muita aistimuksia. Toisin on esimerkiksi kaupungissa, jossa kuljetaan hyvin pitkälle pelkän näön perusteella, hän pohtii.

KAUPUNGIN HULINASSA TULI PAKOKAUHU

Näyttelyyn oli luotu myös aidon tuntuinen kaupunkiympäristö, joka oli hyvin erityyppinen elämys kuin merimatka.

- Se oli pelottava ja ahdistava kokemus. Liikenteen pauhu hyökkäsi niskaan, ja siinä sinä olit pilkkopimeässä ikään kuin tosivilkkaassa kaupunkiympäristössä. Siinä kyllä heräsi miettimään, miten ihmeessä näkövammaiset voivat pärjätä esimerkiksi Helsingin vilkkailla kaduilla.

Katuhulinasta huolimatta kierros tuntui Sannasta kaiken kaikkiaan turvalliselta.

- Siellä oli hyvä olla. Mitään vaaroja siihen ei liity. Ainut mitä voi tapahtua on, että tiputtaa keppinsä, mutta opas sanoi auttavansa etsimisessä, jos näin tapahtuisi, Sanna kertoo.

Sanna kehui muutenkin näkövammaisen oppaan toimintaa.

- Meillä oli todella pätevä opas. Hän piti hyvin homman hanskassa, oli positiivinen ja myönteinen. Opas ei pitänyt huolta vain siitä, että kuljetaan oikeaan suuntaan, vaan huolehti ryhmästä muutenkin.

PIMEÄSSÄ KUULEE PAREMMIN

"Dialogi pimeässä" -näyttelyn Heureka toteuttaa yhdessä Näkövammaisten keskusliiton kanssa. Yhteensä näyttelyyn on palkattu raha-automaattiyhdistyksen tuella 50 näkövammaista opasta.

Näyttelyn yksi tavoite onkin kaventaa näkevien ja näkövammaisten välistä kuilua. Sanna uskoo näyttelyn toimivan myös tässä mielessä.

Näkövammaisilla muut aistit ovat tunnetusti kehittyneempiä kuin näkevillä. Aistien herkistymisen saattoi Sannan mukaan huomata jo noin tunnin kestäneen kierroksen aikana.

- Äänet kuuli kierroksen aikana tavallista paremmin, kuten yhdessä vaiheessa taustalla olleen musiikin. Tuntoaistikin tehostui, esimerkiksi rakennusmateriaalina käytetty puu ja luonnonpuu tuntuivat kauhean hyviltä, ja kauniilta, vaikkei niitä nähnytkään. Myös hajut aisti tavallista herkemmin.

"Dialogi pimeässä" -näyttely Heurekassa 11. 3. 2001 asti. Kierrokset tehdään 10 hengen ryhmissä. Mukaanpääsyn voi varmistaa vain ennakkovarauksella p. 8579 300.