Nimikkokaupunginosassaan Simonmetsässä asuva harrastepuutarhuri ja eläkeläinen Simo Väätänen, 71, on "Karjalan poikii", Muolaasta lähtöisin. Simon isä oli rautatiehommissa Perkjärven asemalla, jonka lähellä he asuivat.

- Jo siel mie opin mite saa kasvamaa isoi ja hyvii kukkii, äiti opetti, Simo muistelee.

Simo Väätäsellä on ollut pitkä taival Vantaalle. Sota vei hänet evakkoon Mellilään ja Nousiaisiin, jatkosodan aikana Simo asui Viipurissa. Sodan jälkeen perhe jälleenasutettiin Viialaan.

- Sielläkin minulla oli oma puutarhapalsta, viherpeukalo kertoo.

Viialasta Simo muutti työn perässä ensin Helsinkiin ja asettui sitten Vantaalle. Ensin hän asui Viertolassa ja Hiekkaharjussa, ja viimeiset 20 vuotta hän on asunut nimikkopaikassaan Simonmetsässä.

Työuransa Simo Väätänen teki rakennustyömiehenä, viimeiset 20 vuotta elementtien tekijänä ja niiden paikalleen asentajana.

"MITÄ MIE NIILLÄ TIEN, KUN ASUN YKSIN"

Simo on ollut eläkkeellä kymmenisen vuotta ja omistautunut kukkien ja vihannesten viljelyyn. Viljelykausi on hänelle vuoden parasta aikaa. Talvi kuluu kevään odotuksessa, ja vihdoin maaliskuussa hän pääsee viljelyn makuun aloittaessaan asterien taimikasvatuksen.

- Viljely on mukavaa puuhaa. Kasveja hoitaessa unohtuvat muut asiat. Kun vain muistaa lannoittaa, kastella ja hoitaa, niin hyvä tulee.

Simo Väätänen viljelee etupäässä kukkia: miekkaliljaa eli gladiolusta, asteria ja kehäkukkaa. Vihanneksista hänen maallaan kasvaa kurkkua, papua, persiljaa, tilliä, sipulia, hernettä, salaattia, ruohosipulia ja raparperia.

Kesällä Simo on puutarhapalstallaan joka päivä, ja alkaa korjata satoa heinä-elokuussa. Mutta itse hän ei satoaan juuri käytä.

- Mitä mie niillä tien, kun asustan yksin. Mie käyn koton vaan nukkumassa, Simo nauraa.

Simon puutarhan annista saavatkin nauttia monet muut. Simon elämänkumppani Kaarina Väätänen, 72, on niin huonokuntoinen, ettei Simo kykene hoitamaan häntä kotona. Niinpä Kaarina asustaa vanhusten palvelukoti Tarinassa. Ja Simon herkuista nauttivat kaikki Tarinan kymmenen asukasta ja puolenkymmentä hoitajaa.

- Pidän heidät kukissa. Joka viikko vien gladioluksia kahteen vaasiin.

- Simo on tuonut meille kymmeniä kiloja kurkkuja ja omenia sekä niin paljon papuja, että pärjäämme niillä koko talven, kertoo Tarinan henkilökunta.

"MIE EN SUOSTU RAHHAA OTTAMAA"

Simo Väätänen vie kukkia ja vihanneksia myös Jokivarren palvelutalo Tarinaan, palvelutalo Ikinuoriin Tikkurilaan, Peijaksen sairaalan kuulonhuoltoon ja useille yksityisille henkilöille.

- Tyttärelläni on kuulovamma ja hän käy usein Peijaksen kuulonhuollossa, ja vien minä hänelle kukkia hänen kotiinsakin.

Kesän mittaan Simon kasvimaalta kulkeutuu melkoinen määrä kukkia silmäniloksi ja vihanneksia sekä omenia syötäväksi moneen pöytään.

- Tämä on minulle harrastus. Ihmiset tulevat iloisiksi, kun tuon kukkia, salaattia tai vihanneksia, ja siitä saa itsekin hyvän mielen, kun on ilahduttanut toisia. Enhän minä itse kaikkia vihanneksia ja omenoita jaksaisi syödä, minä piristän niillä muita.

"KUPPOSEN KAHVIA KORKEINTAA"

Simon kukkia, varsinkin gladioluksia, on kehuttu harvinaisen komeiksi, sellaisia ei kuulemma kukkakaupasta saa.

- Se vähän riippuu yläkerran herran antamista säistä, miten komeita kukkia kasvaa. Mutta aina osa onnistuu hyvin, kun keväällä peittää niitä harsoilla ja hoitaa muutenkin hyvin. Huonoja kukkia en vie kenellekään, ne jää kasvimaalle.

Kun Simo vei ensimmäisiä kertoja kukkia ja vihanneksia palvelutaloihin, niin niistä haluttiin antaa hänelle rahaa.

- Mut mie en suostu rahhaa ottamaa, kupposen kahvia korkeintaa.

Palvelukoti Tarinassa Simo vierailee miltei päivittäin ja vie samalla elämänkumppaninsa Kaarinan autoajelulle. Simo on tehnyt Kaarinalle oman kukkapenkinkin Tarinan seinustalle.

- Pohjustan näin pehmeää laskua tänne palvelukotiin. Sitten 90-vuotiaana, kun en enää jaksa itse tehdä ruokaa, muutan tänne, Simo Väätänen myhäilee.