KYSEESSÄ EI OLE alkoholipitoisuutta osoittava luku väkijuomapullon kyljessä, vaan kunnallisvaalien äänestysprosentti Vantaalla.

Kurja sää, kiinnostavien valtakunnallisten teemojen puuttuminen, peräkkäisten vaalien aiheuttama kyllästyminen. Syitä tai paremminkin huonoja selityksiä löytyy, mutta olennaisempaa on sen pohtiminen, mitä nyt pitäisi tehdä.

Sen ymmärtää, etteivät eurovaalit kiinnosta. Bryssel on kaukana tavallisesta ihmisestä. Eduskuntavaaleissa äänestämiseen voi vaikuttaa yleinen kyllästyminen puoluepolitiikkaan. Presidentinvaaleissa äänestetään, koska asetelma on selkeä henkilövaali.

MUTTA MIKSEIVÄT IHMISIÄ kiinnosta asiat, jotka ovat kaikkein lähimpänä heidän jokapäiväistä elämäänsä. Nimenomaan kunnissa tehdään päätöksiä, joilla on merkitystä meidän jokaisen arkeen. Onko tosiaan samantekevää, kuka niitä päätöksiä tekee ja mihin suuntaan Vantaata halutaan kehittää? Vai onko niin, että yli 50 prosenttia vantaalaisista katsoo, että asiat ovat niin hyvin, että toiset saavat vapaasti päättää heidän puolestaan?

Jotenkin tuntuu siltä, että myöskään puolueet ja tiedotusvälineet eivät oikein jaksaneet innostua näistä vaaleista. Eivät ainakaan niin, että olisi käynyt selväksi, että kunnallisvaaleilla on todellista merkitystä.

YLEINEN POLITIIKAN VASTAISUUS vaikuttaa valitettavasti niin, että puolueet eivät uskalla ottaa todellisia riskejä, koska pelkäävät ärsyttävänsä mahdollisia äänestäjiä. Mielipiteiden sijasta vaikutetaan jopa nakukuvilla, kuten näissä vaaleissa tapahtui. Tämä tuskin lisää politiikan arvostusta.

Ketkä sitten ovat passiivisimpia äänestäjiä. Ne, joiden tulevaisuudesta on eniten kyse: nuoret. Ne, joilla olisi eniten tarve saada äänensä kuuluville: syrjäytyneet. Tällä kertaa ilmeisesti myös moni ikäihminen jätti äänestämättä, mikä saattaa olla jonkinlainen protesti vanhusten kohtelulle.

Vaikka seurakuntavaalien äänestysprosentteihin onkin kuntapuolella vielä matkaa, niin suunta on demokratian kannalta huolestuttava.