LÄHIKAUPPA MAINOSTI banaanitarjousta, vain 5,90 mk kilo. "Ostimme erän banaaneja halvalla voidaksemme tarjota ne sinulle edullisesti!"

Hienoa - vai onko? Banaanin maailmanmarkkinahinta on laskenut niin, että esimerkiksi Ecuadorissa viljelijä saa alle dollarin laatikolta, toisin sanoen alle 6 markkaa 18 kilosta banaaneja. Ovatko lähikaupan tarjousbanaanit vielä enemmän häneltä pois?

Päivittäisiin kulutustottumuksiimme liittyy suuria moraalisia ongelmia, jos katsomme asiaa maailmanlaajuisesti. Tästä globaalista näkökulmasta muistuttaa parhaillaan vietettävä, eri kirkkojen yhteinen vastuuviikko. Sen tavoitteena on lisätä tietoisuutta siitä, miten kulutus- ja kasvukeskeinen elämäntapamme lisää köyhien ihmisten kärsimystä, maailmanlaajuista epäoikeudenmukaisuutta ja luonnon tuhoutumista.

Vastuuviikko pyrkii tarjoamaan konkreettisia mahdollisuuksia vaikuttaa kuluttajana oikeudenmukaisemman ja luontoa säästävämmän maailmantalouden hyväksi.

NIIN OIKEANSUUNTAINEN ja sympaattinen kuin hanke onkin, se herättää monia kysymyksiä. Kuinka ylipäätään voi ostaa mitään ahdistumatta? Aivan tavatonta ei ole törmätä ihmisiin, jotka näyttävät sairastuneen kristussyndroomaan: juuri minun on pelastettava koko maailma.

Mutta pelastuuko maailma, vaikka ostaisin banaanien sijasta kotimaista luomulanttua? Helpottuuko ecuadorilaisen banaaninviljelijän elämä, jos banaanien menekki länsimaissa laskee?

Mitä yksittäinen kuluttaja voi tehdä globaalien ongelmien edessä? Ovatko ainoat vaihtoehdot kyyninen välinpitämättömyys tai oikeaoppinen uusmoralismi ja vääriä valintoja tekeviin kohdistuva ideologinen halveksunta?

YKSI ON VARMAA: omaa kulutustaan voi aina vähentää. Konkreettinen askel siihen suuntaan voisi olla mainospostin boikotoiminen. Mainokset eivät vain viettele kuluttamaan, niihin myös käytetään turhaan luonnonvaraamme, metsää.

Ilmaisjakelun kieltämällä tosin jäisimme ilman tätä mainiota lehteä, joka jaetaan sen mukana. Ennen roskan etsimistä toisten silmistä pitäisi kai siirtää hirsi omastaan. Voisiko Vantaan Laurin toisenlainen jakelu olla Vantaan seurakuntien - siis kaikkien meidän seurakuntalaisten - konkreettinen ympäristöteko? Siitäkin huolimatta, että se tulee kalliimmaksi?