"Pari kertaa olen tehnyt pientä vilunkia"

ME MAKSAMME IHAN ÄLYTTÖMÄSTI vakuutusmaksuja, monta tonnia vuodessa. Kymppitonni ei riitä mihinkään. Me olemme vaimon kanssa kuitenkin sitä mieltä, että vakuutuksista kannattaa maksaa, koska elämä kannattaa turvata. Varsinkin nyt, kun on kaksi lasta.

Meillä on täysi autovakuutus, minun moottoripyöräni tosi kallis vakuutus, molempien lasten sairauskuluvakuutukset, kotivakuutus ja joku vapaa-ajan vakuutus. Meidän labradorinnoutajallakin on oma vakuutus.

Viime vuonna aloimme maksaa vaimolleni vapaaehtoista eläkevakuutusta, koska hän on lasten kanssa kotona, eikä tienaa minkäänlaista eläkettä itselleen. Olen ajatellut, että voisin ruveta maksamaan itsellenikin jotakin ylimääräistä, että olisi sitten eläkeläisenä rahaa. Nykyäänhän eläke-edut huononevat koko ajan, eikä voi olla varma, mitä tulevaisuudessa maksetaan. Haluan nauttia sitten eläkkeellä, meidän yhteisenä haaveenamme on muuttaa Espanjaan asumaan.

Olemme me myös hyötyneet vakuutuksista. Vanhemmalla lapsellamme Jannikalla oli kaksi ensimmäistä vuotta koko ajan korvatulehdus. Olimme lastenlääkärikeskuksen jokaviikkoisia asiakkaita. Se oli raskasta aikaa, ja jos olisi pitänyt vielä jonottaa terveyskeskuksissa, niin ei kiitos. Jo pelkkä ajatus puistattaa. Yhdellä etelän matkalla minulta vietiin kamera. Sain vakuutusrahoilla vähän paremman tilalle.

IHMISET VALITTAVAT AINA, etteivät vakuutukset korvaa mitään tosi paikan tullen. Minulla ei ole mitään valittamista.

Pari kertaa olen tehnyt tosin pientä vilunkiakin. Pari vuotta sitten vanhempani olivat menossa Tallinnaan, ja pyysimme heitä tuomaan sieltä sateenvarjorattaat, jos löytäisivät hyvät ja edulliset. Jankutimme, että ostavat vain, jos löytävät kunnolliset. He ostavat lapsille mielellään kaikkea, mutta usein lelut tuppaavat olemaan halpaa krääsää. Pieleen meni tälläkin kertaa.

He toivat aivan onnettomat pilipalirattaat. Me asuimme silloin sellaisessa talossa, jossa oli hiekkapiha. Ei niillä päässyt edes pihasta pois, kun pyörät vempuilivat jokaiseen pieneenkin kiveen. Yksi niistä irtosikin koko ajan. Vaimo oli vihainen ja sanoi, että oli alusta asti ollut sitä mieltä, että haluaa itse valita lapsensa rattaat ja että hän on aina ollut sitä mieltä, että lapselle pitää ostaa kunnollista. Minä ajattelin myös hintaa.

SILLOIN TAJUSIN, ETTÄ vakuutuksestahan me saamme uudet, paremmat. Oli tullut vain pieni työtapaturma. Tein rikosilmoituksen, että meiltä oli varastettu lastenrattaat sen ruokakaupan edestä, jossa vaimo kävi Jannikan kanssa päivittäin. Sitten teimme asiasta selvityksen vakuutusyhtiölle. Vaimo kävi etsimässä liikkeestä mieleisensä rattaat ja laitoimme vakuutusyhtiöön niiden tiedot.

Ostimme kotivakuutuksesta saamillamme rahoilla uudet rattaat. Virolaiset myimme keltaisessa pörssissä.

Ja kerran, kun Jannika pienempänä tunki pienen muovieläimen auton kasettisoittimeen ja eläin juuttui sinne kasettipesään ja hajotti sieltä jotakin, saimme uudet autostereot. Itse asiassa se kasettisoitin ei ollut toiminut enää pitkään aikaan.

Minun mielestäni vakuutukset ovat käyttöä varten. Maksan mielelläni vakuutusmaksuja, mutta olisin tyhmä, jos en myös käyttäisi niitä. Mielestäni tämä on ihan ok. Puhun näistä jutuista aivan julkisesti ystäville ja työkavereille. Esimiehelleni en ole puhunut, mutta hänelle varon puhumasta muutenkin tiettyjä asioita. Hän on niin nipo. Kerran yksi tyyppi sanoi noista lastenrattaista, että "sähän murennat tuolla tavalla koko vakuutussysteemiä".

En ymmärrä koko tyyppiä, enhän minä mitään murenna, minähän ylläpidän sitä. Maksan koko ajan maksuni.

--------------------------

- Monet ajattelevat, että kaikkea saa tehdä, kunhan vaan ei jää kiinni. Ajatukseen liittyy myös luulo siitä, että kukaan ei saa tietää, kun menen huoneeseeni ja laitan oven tiukasti kiinni...

--------------------------

- Toisen omaisuuden kunnioittaminen alkaa jo lapsena. Lapselle pitää opettaa, että toisen omaan ei saa koskea. Se ei ole aina helppoa, mutta siitä se alkaa. Itse varastin pienenä tyttönä parhaalta kaveriltani marmorikuulia, ja muistan sen vieläkin, koska omatuntoni kolkutti ja tiesin, että se on väärin.

--------------------------

- Varastaminen ei tunnu ihmisistä niin rankalta silloin, kun kohteena on yhteisö tai peräti yhteiskunta. Veroja ja vastuita kiertämällä sekä avustuksia väärinkäyttämällä syömme kuitenkin erityisesti niiden pöydästä, joiden elinolot ovat kaikkein huonoimmat.

--------------------------

- Tämä ei ole ensimmäinen tarina, jossa kuulen jonkun hyväksikäyttävän järjestelmää, joka on luotu ihmisten turvaksi. Ymmärrän hyvin, että suuria vakuutusmaksuja maksava kokee saavansa vähemmän hyötyä vakuutuksestaan, kuin mitä hän on laittanut siihen rahaa. Tällainen itsekeskeinen ajattelu heikentää kuitenkin koko vakuutusjärjestelmän tasapainoa, ja loppujen lopuksi nämä yksilöiden saamat hyödyt joudutaan maksamaan takaisin korotettujen vakuutusmaksujen muodossa.

--------------------------

- Vakuutusten käyttö Santerin kuvaamalla tavalla ei ole hyväksyttävää vaan vilpillistä. Vakuutusyhtiöt nostavat kaikkien asiakkaittensa vakuutusmaksuja väärinkäytösten paljastuessa, ja lisäksi väärinkäytösten etsimiseen menee huomattavasti rahaa, joka näkyy myös vakuutusten käyttäjien maksuissa.

--------------------------

- Toinen tämän tyyppinen asia on harmaa talous: ihmiset tekevät ja teettävät töitä pimeästi, niin etteivät maksa siitä veroa. Sekään ei ole varastamista keneltäkään yksityishenkilöltä, mutta se on varastamista valtiolta. Usein hiljaisesti hyväksyttyä. Omassa tuttavapiirissänikin on erittäin rehellisiä ihmisiä, jotka tekevät tai teettävät töitä pimeästi. Osittain on kysymys siitä, että esimerkiksi työttömän lyhytaikainen työssäkäynti on tehty erittäin hankalaksi, siitä jopa rangaistaan rahallisesti.

--------------------------

- Vakuutusmaksut ovat vapaaehtoisuutensa takia selkeämpää kaupantekoa kuin verot. Veroja meidän pitäisi oppia rakastamaan, koska niiden avulla toteutetaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.

--------------------------

- Tällaista yhteisöllistä varastamista voi olla myös toisinpäin. Vantaan kaupunki sai juuri vapauttavan päätöksen parin vuoden takaisista opettajien lomautuksista, mutta minä olen sitä mieltä, että kaupunki teki väärin. Koin, että minun lapseltani varastettiin mahdollisuus koulunkäyntiin. Opettajien lomautukset sattuivat siten, että koko luokka joutui olemaan kaksi kuukautta ilman kunnon opetusta. Se on yläasteen viimeistä luokkaa käyvälle pitkä aika ja iso menetys. Yhteiskunta varasti minulta veromarkkoja, joita olin maksanut, että lapseni saisi hyvän koulutuksen.

--------------------------

- Oman elämisen turvaaminen vakuutusmaksuilla on Santerille paljolti vapaaehtoinen ratkaisu. Vakuutuksen ottajalle lankeaa maksujen maksamisen lisäksi riski siitä, ettei niitä tarvitsekaan käyttää, että esimerkiksi vakuutettu lapsi ei sairastelekaan paljon, jolloin maksetaan pelkästään oman elämän varmistamiseksi. Jos vapaaehtoisesti haluaa maksaa suuria vakuutusmaksuja, täytyy myös ottaa vastuu ja toimia sovittujen pelisääntöjen mukaan. Sellainen asenne, että vakuutusmaksujen maksajana minusta tulee vakuutuslaitoksen ylläpitäjä eli omistaja ei oikeuta toimimaan vilpillisesti.

--------------------------

- On vaarallista ajatella, että tavallisen ihmisen pieni vilppi on pienempi paha kuin murha tai tappo. Molemmat teot kuuluvat kymmenen käskyn piiriin, katekismuksessa kielletään sekä varastaminen että tappaminen

--------------------------

- Minulle tulee myös mieleen kysymys, onko olemassa hyväksyttävää varastamista. Syvästi uskova isoäitini kertoi minulle vielä kuolinvuoteellaankin sydäntään painaneen asian. Hän oli kansalaissodan aikana ollut piikana, kun hänen miehensä oli ammuttu, ja hän oli varastanut nälissään leivänkannikan. Varastaminen on aina väärin, mutta tässä menee minulla raja: hän varasti ruokaa henkensä pitimiksi, ja mummin mukaan siatkin saivat parempaa ruokaa kuin piiat ja rengit.