Iltapäiväkerhopaikka voi olla tiukassa ensi syksynä
Vanhempien on jo nyt syytä ryhtyä järjestämään ensi vuoden koulutulokkaan iltapäivän viettoa syksyllä 2001. Vantaan aikuisopiston koulutusprojektin loppuminen uhkaa sulkea noin joka neljännen iltapäiväkerhon ovet. Nykyisetkään kerhopaikat eivät riitä kaikille: monessa kaupunginosassa vain puolet halukkaista mahtuu mukaan.
Koululaisten iltapäivähoidon lisätarve Vantaalla on suuri. Suurten koulujen tuntumassa toimivien kerhojen paikat eivät riitä kaikille halukkaille muun muassa toimitilapulan vuoksi. Kerhojen perustamista pieniin kouluihin jarruttaa liian pieni ryhmäkoko.
Vantaalla toimii runsaat neljäkymmentä iltapäiväkerhoa erilaisten järjestöjen, seurakuntien, vanhempainyhdistysten ja Vantaan aikuisopiston ylläpitäminä. Kerhoryhmissä on keskimäärin 25-30 lasta, useimmat ekaluokkalaisia.
Hyvin jaloilleen päässeen iltapäiväkerhon toiminta on laadukasta.
- Pieni koululainen tarvitsee iltapäiväänsä ennen kaikkea aikuisen. Sellaisen joka antaa turvallisuutta ja ehtii kuunnella, välillä lohduttaa ja halatakin. Jotta yhdessäolo olisi mukavaa ja kehittävää, harrastamme ja retkeilemme. Se tehdään kuitenkin lasta kuunnellen: rankan päivän jälkeen saa käpertyä sohvan nurkkaan lepäämään tai rakentaa rauhassa oman leikin, kuvailee Simonkallion ala-asteen iltapäiväkerhon ohjaaja Marja-Leena Tarkiainen.
VANHEMPIEN TUKI TÄRKEÄÄ
Mannerheimin lastensuojeluliiton Simonkylän yhdistyksen runsaat kaksi vuotta sitten perustama kerho on jättikokoa: tänä syksynä oppilaita on 55 ja ohjaajia neljä. Silti viitisenkymmentä Simonkallion ala-asteen oppilasta jäi syksyllä jonottamaan kerhopaikkaa.
- Suuren ryhmän ohjaaminen niukoissa tiloissa asettaa meidät todella lujille, kertoo Marja-Leena Tarkiainen.
Vanhempien panos iltapäiväkerhon hyväksi on tärkeä. Kerhopaikan hankkiminen lapselle ei vapauta kasvatusvastuusta.
- Vanhemmat anovat kerholle toiminta- ja tarvikeavustuksia. Ohjaajien innostuksesta ja työlle omistautumisesta huolimatta heidän aikansa ei riitä kaikkeen, muistuttaa Marja-Leena Tarkiainen.
PÄÄTÖKSENTEKOON VOI VIELÄ VAIKUTTAA
Vantaan aikuisopisto on kouluttanut kaksivuotisella oppisopimusprojektilla kaupunkiin 15 nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaa. Opiskelun osana he ovat työskennelleet iltapäiväkerhoissa. Kun viimeiset ohjaajat valmistuvat kesäkuussa, myös määrärahat ovat lopussa. Jatkosta ei ole toistaiseksi suunnitelmia.
- Jostakin pitäisi nyt löytyä taho, jolla olisi voimavaroja johtaa toimintaa. Kerhojen jatkuminen on epävarmaa, jos se jää järjestöjen ja urheiluseurojen vastuulle. Vanhemmat voivat vielä vaikuttaa aloitteilla ja vetoomuksilla kaupungin päätöksentekoon, huomauttaa Vantaan aikuisopiston koulutussuunnittelija Johanna Metsälä.
Viime perjantaina Vantaan aikuisopiston iltapäiväkerholaiset ja ohjaajat luovuttivat sivistys- ja opetustoimen johdolle kerhojen jatkumisen puolesta kerätyn kansalaisadressin, jossa on satoja nimiä.
- Tavoitteenamme on ollut kouluttaa ammattilaisia yhdistysten ja yritysten palvelukseen. Selvitämme parhaillaan, voisiko kaupunki jollain tavoin koordinoida kerhotoimintaa. Järjestöillä ja yhdistyksillä on mahdollisuus hakea kerhotoiminnan järjestämiseen kaupungilta avustuksia, totesi sivistystoimen johtaja Aulis Pitkälä.
Iltapäivähoitoon kaivataan joka tapauksessa jatkossa lisää vaihtoehtoja.
-Tarvittaisiin hinnaltaan edullisempaa, leikkipuistotyyppistä toimintaa tavoittamaan yhä useampia lapsia. Myös 2-3-luokkalaisille pitäisi kehittää jokin vähemmän hoitava, mutta kasvua tukeva toimintamuoto, ehdottaa MLL:n Simonkylän yhdistyksen puheenjohtaja Kirsi Nivalainen.
- Lasten ongelmat ja oppimisvaikeudet ovat lisääntyneet. Kerhoissa tarvitaan valmiuksia erityisohjaamiseen ja pienryhmien perustamiseen, arvioi Tikkurilan seurakunnan nuoriso-ohjaaja Outi Hildén.
---------------------------------------
Oma kerhotila on tärkeä tukipesä
Vantaan seurakunnilla on iltapäiväkerhotoimintaa yli kymmenessä kaupunginosassa, sekä seurakunnan omin voimin että yhteistyökumppaneiden avulla. Lisäksi monet muiden järjestämät kerhot saavat seurakunnilta käyttöönsä toimitiloja ja avustuksia.
Hämeenkylän seurakunnan iltapäiväkerho Pähkinärinteen kerhotilassa on viihtyisyyden tyyssija. Tunnelmaa luovat ohjaajien ja lasten yhdessä kokoamat, upeat luonnonmateriaaleista tehdyt taideteokset. Neliöitä riittää myös läksyhuoneelle, välipalatilalle, lepäilyparvelle ja pallopelipaikalle.
- Kerhon ohjelma on vapaamuotoista, vastapainoksi aamupäivän koulutyölle. Yhdeksäntoista lapsen ryhmäämme on syntynyt hyvä yhteishenki. Viikkojen kuluessa myös itsenäisyys ja omatoimisuus vahvistuvat. Kerran päivässä kokoonnumme hiljentymään yhdessä, kuvailevat neljä vuotta ohjaajina työskennelleet Vivianne Helmi ja Tarja Anttila.
Seurakunnan iltapäiväkerhopaikat haetaan jo kevättalvella.
- Monet vanhemmat lähtevät myöhässä paikan hakuun: ensin kokeillaan elo-syyskuussa, pärjääkö lapsi yksin kotona. Iltapäivähoidon tarve selviää vasta, kun vanhemmat saavat työpaikallaan jatkuvasti vastailla hätääntyneen ekaluokkalaisen puhelinsoittoihin. Jono kerhoon pitenee pitkin syksyä, toteavat Vivianne ja Tarja.
Hämeenkylän seurakunta on järjestänyt iltapäiväkerhoja 80-luvun puolivälistä lähtien. Toiminnasta vastaava Anja Toimela kertoo, että 90-luvun lopulla huimasti kasvaneeseen kysyntään on onnistuttu vastaamaan muun muassa täydentämällä iltapäiväkerhojen henkilökuntaa päiväkerho-ohjaajilla.
