KUNNALLISVAALIT OVAT TULOILLAAN. Postiluukusta satelee päivittäin eri puolueiden propagandalehtisiä auttamaan päätöksenteossa. Joskus saatan vilkaista pääotsikot ja kuvatekstit, mutta useimmiten lehti joutuu painotuoreena paperinkeräykseen. Kun ehdokkaana ei ole ketään tuttua tai julkkista, ei mielenkiinto riitä ottamaan selvää ehdokkaiden tavoitteista kunnallispolitiikassa.

Niin sanottu välinpitämättömyys on saanut tuulta purjeisiin erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Jos asia ei koske minun välitöntä hyvinvointiani, voin yhtä hyvin heittää ajatuksen aktiivisuudesta lehtiroskikseen. Tulevaisuuden ajattelu on minun navastani niin kaukana, että on minun on lähes mahdotonta kantaa huolta mahdollisesta kaupunginkirjaston virkojen lakkauttamisesta.

YKSI ESIMERKKI NUORTEN JA NUORTEN AIKUISTEN kiinnostuksen puutteesta on työ- ja opiskelumotivaation äkillinen loppuminen. On helppoa innostua projekteista, suunnitella tapahtumia ja sitten lyhyen ponnistelun jälkeen kerätä glooriaa. Vastaavaa mannaa mielelle saa harvoin pitkäjännitteisessä työssä, jossa puurtamisen tulos näkyy vasta vuosien kuluttua.

Harva nuori sitäpaitsi olisi siitä työnilosta enää vuosien kuluttua nauttimassa, työpaikkaa kun pitää vaihtaa tarpeeksi usein, ettei pääse kyllästymään. Sillä ei ole väliä, miten vaikkapa hoitolapset reagoivat, kun ohjaaja jättää heidät kesken vuotta, kunhan itse pääsee toteuttamaan omia visioitaan vaihtamalla maisemaa.

KAIKKEIN HÄLYTYTTÄVIN "HETI-MULLE-KAIKKI" -AJATTELUN tuloksista on ystävyys- ja rakkaussuhteiden kertakäyttöisyys. Jos toisesta ihmisestä ei ole hyötyä juuri minulle ja juuri nyt, ei suhteella ole arvoa. Nykysuhteisiin ei kuulu vastoinkäymisiä, sillä arkisten ongelmien ilmaantuessa on syytä vaihtaa tuttavaa. Taaskaan ei ole väliä sillä, mitä yhteen hiileen puhaltamisella voisi saada aikaan. Tärkeämpää on mielihyvän tavoittelu tässä ja nyt.

Nyky-yhteiskunta ruokkii ihannetta pätkätyöstä, osa-aikaopiskelusta ja kertakäyttösuhteista. "Minä" on ainoa kiinnostava asia, ja toisen ajatusten ja tunteiden huomioon ottaminen tai yhteisen hyvän ajattelu on poissa muodista. Ehkä olisi aika kääntää laiva ja ajatella taas, millä oikeasti on väliä!