Myyrmäen kirkossa saa kuullakseen muinaisia ääniä, jos osuu paikalle Sonores Antiqui -yhtyeen harjoitellessa tai konsertoidessa. Keskiajan ja renessanssin musiikki soi yhtyeen käsissä hilpeinä tansseina.

Maamme ensimmäinen vanhan musiikin yhtye soittaa yhä. Sonores Antiqui -yhtyeen soittajilla on ollut jo 30-vuotisjuhla, joten herrat tuntevat toisensa kuin kaksi kättään. Harjoituksissa ei aikailla eikä tuskailla, vaan muusikoilla on hauskaa.

- Mehän ollaan melkein kaikki jo eläkeläisukkoja, naurahtaa yhtyeen johtaja Teppo Tuominen, joka on eläkkeellä Vantaan musiikkiopiston rehtorin virasta.

Tuominen soittaa gambaa - tai monia gamboja. Cembalon edessä istuva Kimmo Hakasalo ottaa välillä esiin tamburiinin, ja välillä krummhornin. Kaikki tuntuvat osaavan soittaa vaikka mitä.

Silmälääkäri Arto Juusela hyppii edestakaisin kappaleiden mukana ja poimii käsiinsä välillä luutun, välillä sisterin, toisinaan taas munniharpun.

Hän loikkii yhteensä viiden soittimen perässä:

- Välillä ei meinaa muistaa ottaa mukaan kaikkia, hän valittaa. - Ja virittämisessä menee paljon aikaa.

Roy Asplund vaihtaa fiidelistä gambaan ja taas pienempään gambaan ja soittaa villejä melodioita. Myyrmäen kirkon kanttoriurkuri Kari Jerkku, joka edustaa yhtyeessä nuorempaa polvea, soittaa puolestaan melkoista valikoimaa nokkahuiluja.

KESKIAJAN, RENESSANSSIN JA BAROKIN MUSIIKKIA

Vanha musiikki on termi, jota käytetään keskiajan, renessanssin ja barokin musiikista. Varhaisinta keskiajan musiikkia edustaa ennen 1000-lukua alkanut gregoriaaninen lauluperinne sekä 1100-1200-luvun musiikki. Renessanssiin siirtyminen tapahtui eri maissa 1300-1400-luvulla. Barokkimusiikin päätepisteenä voi pitää Bachia ja Händeliä, vaikka 1700-luvultakin voi vielä löytää traditionaalista barokkityylistä musiikkia.

Sonores Antiqui soittaa vanhaa musiikkia laajalla asteikolla. Kotimaista ainestakin on mukana: Herman Rechberger, joka kuuluu myös yhtyeeseen, on sovittanut keskiaikaisia piae cantiones -koululauluja vanhan esitystradition mukaisiksi.

Harjoituksissa saa kuullakseen paitsi muinaisia, myös outoja ääniä. Krummhorn, matalasti mörisevä kävelykeppi, ja nariseva munniharppu melkein naurattavat kuulijaa.

Lyömäsoittimilla saadaan aikaan tasaista, yksitoikkoista taontaa.

- Kuulostaa siltä kuin perunoita tippuisi lattialle, kommentoi Tuominen.

- Ei tämä mitään tosikkojen hommaa ole, ei!

Sonores Antiquin levyjen joukossa on myös vuoden levy 1983. Siinä piae cantiones -sävelmät ja juomalaulut kaikuvat Köyhät Ritarit -yhtyeen avustuksella.

KÄSIN KOPIOITUJA NUOTTEJA

Sonores Antiqui on kiertänyt maailmaa ristiin rastiin. Silmä kiinnittyy Arto Juuselan luuttukoteloon, jossa on tarroja kuin tilkkukaupassa. Kanadat ja Japanit, Neuvostoliitot, Yhdysvallat, Euroopan eri maista puhumattakaan, on soitettu läpi.

- Aina ne ovat tykänneet, toteaa Teppo Tuominen vaatimattomasti.

Yhtyeen jäsenet ovat paljon myös opiskelleet ulkomailla, "nuorina ja innokkaina". Brueggessa on alan kuuluisa kesäkoulu, missä varsinkin perustajajäsen Olli Ruottinen kävi opissa.

Esitettävä musiikki on peräisin kursseilta ja kollegoilta eri puolilta Eurooppaa. Vanha musiikki liikkuu paljolti vielä käsikopioina. Soittajien telineillä on kirjava kokoelma toinen toistaan kuluneempia raapustuksia. Keskiajan musiikki antaa mahdollisuuden muutella ja sovittaa, lisätä ja vaihtaa soittimia - koska esityskäytännöistä on vain harvoin saatavilla varmaa tietoa.

Sonores Antiqui on soittanut paljon radiossa, ja antanut satoja koulukonsertteja. Vanhan musiikin valistustyöstä saa siis pitkälle kiittää näitä herroja. Tänään tilanne on kokonaan toinen kuin yhtyeen aloittaessa: vanhaa musiikkia saa Suomessakin jo kuulla useiden ammattimaisten kokoonpanojen soittamana ja laulamana.

Tahti ei ole juurikaan harventunut, vaikka herroilla on jo ikää. Harjoituksetkin sujuvat kuin tanssi - ja tansseja nämä taitavat ollakin: estampie, rotta, saltarello, rondo.

- Me soitetaan sellaista torimusiikkia, kommentoi Teppo Tuominen antaessaan aloitusmerkin vanhalle saltarello-tanssille.