JOSKUS OMAT TEKEMISET saattavat joutua keskenään aika kummalliseen suhteeseen. Minulle syntyi ristiriitatilanne Kirkkojen maailmanneuvoston julkaistua kirjan, jonka aiheena ovat eläinten oikeudet. Juuri tuolloin Suomessa kävi kuumana keskustelu kettutyttöjen ja -poikien sekä turkistarhaajan tekemistä laittomuuksista Orimattilassa. Samaan aikaan olin mukana suunnittelemassa vuotuisia työttömien ihmisoikeuspäiviä.

Kirkkojen maailmanneuvoston kirjassa kannatettiin turkiskaupan ja -eläinten kasvattamisen kieltämistä kokonaan. Ajattelin, että Genevestä käsin on helppo puolustaa äyriäisten syöntiä ja olla samalla kieltämässä 2000 perheen elinkeinoa kaukana Suomessa. Kirjoittajat perustelivat näkemystään sillä, että eläinten oikeudet kasvavat sitä mukaa, kuin niiden kyky kärsiä lisääntyy ja tietoisuus omasta itsestä kasvaa.

MINUA HAASTATELTIIN asiasta radion aamu-uutisiin. Samana päivänä soitin tutulle TV-uutisten toimittajalle ja muistutin häntä työttömien ihmisoikeuspäivistä. Hän kiitti vihjeestä. Kohta soi puhelin. "Tuota", hän sanoi hieman kiusaantuneena, "haluaisin tehdä jutun, mutta en työttömien vaan eläinten oikeuksista!"

Työttömien ihmisoikeuspäivillä sain sitten kuulla lukuisia iltauutisissa lausumieni kommenttien nostattamia letkautuksia. "Kiitos vaan, työttömien ja eläinten oikeudet, tosiaankin, jo sulla on kiinnostuksen kohteet!"

YMMÄRSIN ASIAN tragikoomisuuden. Mutta työttömien ihmisoikeuspäivillä löysin asiaan myös uuden ulottuvuuden. Päivillä puhuneen ihmisoikeusjuristin mukaan työttömien ja eläinten oikeudet liittyvät vahvasti toisiinsa. Sellaisissa maissa, joissa kunnioitetaan eläinten oikeuksia, kunnioitetaan myös ihmisoikeuksia. Ja sellaisissa maissa, joissa ihmisten oikeuksia poljetaan, eivät myöskään eläinten oikeudet ole kunnossa.