Sisar Sofian tarina

Sukututkija saattaa löytää mielenkiintoisia elämäntarinoita tuntemattomiksi jääneistä sukulaisistaan. Vantaalainen Helmer Forsström löysi monen mutkan kautta isoäitinsä sisaren, joka paljastui katoliseksi nunnaksi eli luostarisisareksi.

Helmer Forsström muistaa lapsena kuulleensa vanhempiensa häpeillen kuiskutelleen sukulaisesta, joka oli kääntynyt katolilaiseksi. Hän päätti lähteä etsimään lisätietoa isoäitinsä tädistä ja yllättyi monta kertaa.

Luterilaisen seurakunnan kirkonkirjoista löytyivät tiedot Helsingissä vuonna 1877 syntyneestä, kastetusta ja sairaanhoitajaksi valmistuneesta Ingrid Hjerpestä, joka oli siirtynyt Pyhän Henrikin seurakuntaan vuonna 1923, mutta siihen tiedot loppuivatkin. Katolisesta Pyhän Henrikin seurakunnasta Ingridin tarina sai jatkoa.

HIENOSTOPERHEEN LASTENHOITAJA

Pyhän Henrikin seurakunnasta löytyikin hyvin seikkaperäistä tietoa Ingrid Hjerpestä. Hän oli syntynyt köyhissä ja vaatimattomissa oloissa 12-lapsisen perheen toiseksi nuorimmaiseksi. Perheen lapsista yhdeksän kuoli muutaman kuukauden tai vuoden iässä. Ingrid oli yksi kolmesta aikuisikään selvinneistä.

Perheen äiti kuoli Ingridin ollessa 14-vuotias, ja tämä joutui menemään töihin hankkiakseen perheelle elantoa. Ingridin isä oli Helsingin Vanhan kirkon suntio.

Ingrid Hjerpe toimi aluksi erilaisissa palvelutehtävissä. Vuonna 1896 hän pääsi taiteilija ja kreivi Louis Sparren ja hänen vaimonsa Evan palvelukseen hoitamaan heidän lapsiaan Helsingissä ja Porvoossa.

Ingrid tutustui myös Mannerheimin sukuun, johon Eva Sparre kuului. Taiteilijakodissa vierailivat mm. Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Jean Sibelius, Hugo Simberg ja monia muita taiteilijoita. Ingrid oli hyvin pidetty ja kuin osa Sparren perhettä.

SAIRAANHOITAJANA SISÄLLISSODAN AIKANA

Yli kymmenen vuoden työstään Sparren perheessä hänelle jäi hyviä muistoja ja ystävyyssuhteita. Erikoisin muisto oli Carl Gustav Mannerheimin, tulevan marsalkan, Japanin sodasta lahjaksi tuoma valkoinen silkkihuivi.

Köyhissä oloissa kasvaneelle Ingridille boheemielämää viettävä taiteilijayhteisö aatelisineen oli kuitenkin outo ympäristö. Hänessä heräsi voimakas halu päästä auttamaan köyhiä ja sairaita lapsia.

Sophie Mannerheimin kehotuksesta hän pyrki sairaanhoitajakouluun Helsinkiin. Sieltä valmistuttuaan hän työskenteli Sophie Mannerheimin perustamassa sairaanhoitokodissa hoitajana ja myöhemmin kodin johtajana.

Myöhemmin Hjerpe oli hoitajana Helsingin kirurgisessa sairaalassa. Hän työskenteli sairaalassa myös silloin, kun venäläistämispyrkimyksistään tunnettu kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov tuotiin sinne suomalaisuutta puolustaneen Eugen Schaumanin luotien haavoittamana. Suomen sisällissodassa Ingrid Hjerpe hoiti haavoittuneita.

KOEAJALLE NUNNALUOSTARIIN

Ingrid Hjerpe hoiti myös Eva Sparren isää, vanhaa kreivi Mannerheimiä Kaivopuiston kodissa tämän kuolemaan saakka. Samalla hän tutustui C. G. Mannerheimin tyttäreen Anastasiaan, joka lähti myöhemmin luostarisisareksi Englantiin.

Hjerpen kääntymiseen katolilaiseksi vaikuttivat Anastasian luostarikutsumus ja hänen hyvän ystävänsä Siri Gripenbergin liittyminen katoliseen kirkkoon ensimmäisen maailmansodan aikana Puolassa.

Ingrid vieraili Sirin kanssa isä Wilfrid von Christiersonin kappelissa Helsingissä ja koki siellä voimakkaan kutsumuksen kääntyä katolilaiseksi ja ryhtyä auttamaan luostarisisarena köyhiä lapsia. Ingrid liittyi katoliseen kirkkoon joulukuussa 1918. Hän oli silloin 41-vuotias.

Vuonna 1923 Hjerpe matkusti koeajalle hollantilaiseen luostariin pyrkimyksenään päästä nunnaksi eli luostarisisareksi. Hän otti nimekseen sisar Sofia kunnianosoituksena Sophie Mannerheimia kohtaan.

Annettuaan luostarilupaukset eli kuuliaisuuden, köyhyyden ja naimattomuuden lupaukset, Ingrid työskenteli hoitajana luostarin lastensairaalassa. Tuohon aikaan ei tiettävästi ollut muita suomalaisia katolisia luostarisisaria.

SISAR SOFIAKSI LASTENKOTIIN

Vuonna 1933 sisar Sofia palasi Suomeen ja aloitti työn hollantilaisten Pyhän sydämen sisarten Helsinkiin perustamassa lastenkodissa. Hän oli sääntökunnan ainoa suomalainen sisar, ja hänen vastuullaan oli lasten opettaminen ja lastenkodin taloudenhoito. Hän pyrki kasvattamaan ja kouluttamaan lapset katolisesti ilmaistuna "hyveen, laupeuden ja palvelun tielle sekä säännölliseen hartauselämän harjoittamiseen".

Talvisodan vuoksi hollantilaiset sisaret joutuivat poistumaan maasta, ja sisar Sofia huolehti yksin lastenkodista, 16 lapsesta ja katolisen piispan taloudesta. Helsingin pommitusten vuoksi lastenkoti joutui muuttamaan Espoon Stella Marikseen ja sieltä Sammattiin.

Marsalkka Mannerheim kävi tapaamassa sisar Sofiaa Stella Mariksessa. Marsalkan soittaessa sinne ennen vierailuaan, hänelle vastattiin puhelimeen "haloo". Tästä huonosta käytöstavasta Mannerheim nuhteli sisar Sofiaa ja pyysi häntä opettamaan talon asukkaille, kuinka puhelimeen vastataan kohteliaasti.

Sodan päätyttyä vuonna 1945 sisar Sofia palasi lapsineen lastenkotiin Helsingin Edelfeltintielle. Hollantilaiset sisaret palasivat seuraavana vuonna, ja sisar Sofian työt helpottuivat.

Syksyllä 1949 72-vuotias sisar Sofia jäi eläkkeelle ja siirtyi asumaan Turkuun valmistuneeseen uuteen lastenkotiin. Eläkkeellä olostaan huolimatta sisar Sofia osallistui lastenkodin kevyempiin töihin.

Sisar Sofia kuoli 91-vuotiaana vuonna 1968, ja hänet haudattiin Turun katoliselle hautausmaalle.

Sukututkimustapahtuma 14.-15. 10. klo 10-17 Vantaan ammatillisessa koulutuskeskuksessa, Tennistie 1