Romanialaiselle Fibin taiteilijaperheelle

Kuvataiteilija Allan Fib ja hänen tyttärensä Marryam istuvat sohvallaan Vantaalla ja miettivät, mitä jälkiä heidän taiteessaan on entisestä kotimaasta Romaniasta.Elämä Romaniassa oli vaikeaa, mitään ei saanut ilmaiseksi.

Ehkä se näkyy työssäni. Kaikella, mitä teen, on merkitys, kuvataiteilija Allan Fib sanoo.- Raamatusta olen oppinut, että pitää tehdä toisille niin kuin haluaisi itselleen tehtävän. Siksi haluan käyttää saamaani lahjaa mahdollisimman hyvin, jakaa siitä muille, hän kertoo.- Työskentelen esimerkiksi mielelläni lasten ja nuorten kanssa ja vedän parhaillaan grafiikkakerhoa A-killalle. Kerholaiset tekevät oman pienen taidekirjan, Allan Fib kertoo ja esittelee ylpeänä oppilaidensa painamia kauniita kirjoja.Kun istuu Fibien kodissa Tikkurilassa ja katselee ympärilleen, ymmärtää paremmin sitä tarinaa, jota isä Allan ja tytär Marryam Fib alkavat kertoa. Koti on täynnä kirjoja, pieniä esineitä - vapaita ajatuksia.- Soitin juuri kielenopettajalleni. Olemme nyt asuneet Suomessa kymmenen vuotta ja yhdeksän päivää. Kun tulimme tänne, Romaniassa olivat tukalat olot. Vaikka Ceausescu olikin kukistunut, uudet vallanpitäjät olivat edelleen hänen hallintonsa väkeä, Allan Fib aloittaa kertomuksensa.Fibien oli alunperin tarkoitus mennä Amerikkaan, mutta he saivat Suomesta turvapaikan.

VALVONTA ULOTTUI KAIKKIALLE

Ceausescun aikana salainen poliisi Securitas valvoi kaikkea, mitä maassa tapahtui ja Fibit joutuivat kokemaan melkoisen painajaisen.- Edes vessassa ei saanut ajatella vapaasti. Koko ajan piti pelätä, että ajatukset karkaavat seinän läpi, Allan Fib muistelee.Fibien perhe ei ollut sekaantunut mihinkään poliittiseen, mutta Securitaksen mustalle listalle pääsi vähemmälläkin. Siihen riitti suvun menneisyys, usko johonkin muuhun kuin kommunistiseen järjestelmään, kyky ajatella ja taito ilmaista ajatuksiaan taiteen keinoin. Moinen yhdistelmä oli Romanian silloisten vallanpitäjien mielestä vaarallinen.- Ei siellä ollut kuin kaksi tietä: olla samaa mieltä tai olla ulkopuolella. Ulkopuolelle jääminen merkitsi sitä, ettei saanut koulutusta vastaavaa työtä. Itse tein työtä rakennusmiehenä, vaikka olin valmistunut elokuvakuvaajaksi Bukarestin teatteri- ja elokuva-akatemiasta, Fib kertoo.Vallanpitäjien mielestä Allan Fib oli naimisissa väärän naisen kanssa. Graafikko Tizzi Fibin isoisä oli pappi, joka murhattiin uskonsa vuoksi vankilassa 50-luvun lopun vainoissa. Koko suku joutui Securitaksen seurantaan.Allan Fib teki myös silkkipainotöitä, mikä sekin oli epäilyttävää, koska hän olisi tietysti voinut painaa myös vallanpitäjille vaarallisia julisteita. Silkkipainotöiden kautta Allan kuitenkin löysi asiakkaan, joka kertoi mahdollisuudesta hakea YK:n kautta turvapaikkaa jossain toisessa maassa.- Siinä oli Jumalan johdatusta. Otin yhteyttä YK-lähetystöön ja sain neljän kuukauden odottelun jälkeen paperin, jonka piti suojata meitä. Käytännössä tilanne kuitenkin jatkui entisenlaisena. Meidän piti ilmoittaa liikkeistämme. Puhelinta seurattiin, posti avattiin ja tehtiin kaikenlaista kiusaa.Viiden vuoden odotuksen jälkeen Fibit pääsivät lähtemään Romaniasta Suomeen. Perheen ainoalle lapselle Marryam Fibille, 22, on jäänyt lapsuusvuosistaan päällimmäisenä mieleen tunne varuillaan olosta. Sen hän on kääntänyt Suomessa positiiviseksi voimavaraksi.- Isovanhemmat asuvat Romaniassa. Heitä olen käynyt katsomassa.

Muuten en kaipaa Romaniaan, vaikka lapsuudessa oli paljon hyvääkin.- Opin siellä tarkkailemaan ympäristöäni ja varomaan sanojani.

Lapsen piti suojella itseään ja perhettään. Siitä on jäänyt sellainen vaisto, että kun tapaan uuden ihmisen, haistan heti, minkälainen ihminen hän on. Tätä ominaisuutta voi käyttää myös positiivisesti. Oppia kuuntelemaan ja ymmärtämään toista ihmistä, asettumaan hänen asemaansa, Marryam Fib pohtii.

TAIDE YLITTÄÄ RAJAT

Aluksi Fibeistä tuntui rankalta oppia uuden maan tavoille ja lähteä jälleen opiskelemaan, kun takana olivat jo vuosien taideopinnot omassa maassa.- Vähän aikaa olimme surullisia, mutta kaikki kääntyi hyväksi.

Taideteollisessa korkeakoulussa tutustuimme uusiin ihmisiin ja saimme kontakteja, joista on ollut myöhemmin paljon hyötyä, Allan Fib kertoo.Tällä hetkellä Allan ja hänen vaimonsa Tizzi Fib opettavat grafiikkaa entisessä opinahjossaan Taideteollisessa korkeakoulussa.Vaikka Fibit jäivät Suomeen, heillä on Romaniaan paljon yhteyksiä. He ovat vieneet Romaniaan taidenäyttelyitä Vantaalta ja tuoneet esille romanialaisia taiteilijoita Suomessa. Allan Fib on lisäksi romanialaisen päivälehden kirjeenvaihtaja. Hän kirjoittaa lehdelle juttuja Suomesta.- Rakentavia kertomuksia, positiivisia juttuja ihmisten elämästä.Fibien harrastama kulttuurivaihto ei ole jäänyt vain Suomen ja Romanian väliseksi. Heidän teoksiaan on ollut esillä useiden Euroopan maiden lisäksi Japanissa ja Kiinassa. Marryam on hänkin ehtinyt jo saada töitään esille monessa maassa, vaikka vasta suunnitteleekin varsinaisia alan opintoja.- Olen oppinut vanhemmiltani, että kannattaa nähdä vaivaa, jos haluaa saada aikaan jotain hyvää. Kiinnostus grafiikkaan on siirtynyt perheessä sukupolvelta toiselle, mutta siinä missä vanhempani käyttävät perinteisiä tekniikoita, minä teen paljon tietokoneella, Marryam Fib kertoo.- Taiteen kieli on kansainvälinen ja taiteilijan maa koko maailma. Vaikka Sibelius on hyvin suomalainen, häntä kuitenkin ymmärretään Japanissa, pohtii Allan Fib taiteen mahdollisuuksia ylittää rajoja.Yksi osa Fibin perheen kansainvälisyyttä on Vantaalla parhaillaan käynnissä oleva Unescon Culture In The Neighbourhood -projekti. Projektissa on mukana neljä Euroopan ja neljä Afrikan maata. Suomessa aiheena on lasten luova toiminta.Vantaalla yhteistyötä on tehty Namibian pääkaupungissa Windhoekissa sijaitsevan Katuturan kaupunginosan kanssa. Allan Fib on projektiin liittyen vetänyt lasten grafiikkapajaa Hakunilanrinteen koulussa.Lasten tekemiä luonnoksia käytetään ympäristötaideteoksessa, jota parhaillaan maalataan Hakunilantien ja Kehä III:n risteyksessä olevaan äänimuuriin. Maalaukseen tuo oman lisänsä Namibiasta kotoisin oleva taiteilija Alpheus Mvula. Suomalais-romanialais-namibialaisen yhteistyön tulos paljastetaan yleisölle marraskuun alussa.