TÄYTÄNKÖ ELÄMÄNI PELKILLÄ VUOSILLA, vai täytänkö vuodet elämällä? Ehdinkö elää arkisen vauhdin keskellä? Voisiko tälle jumalattomalle kiireelle tehdä jotain? Miten oppisin oikeata ajankäyttöä, kiireettömyyttä, elämän makuista elämää? Kiireestä on helppo puhua - kaikkihan siitä puhuvat, mutta olenko valmis muutokseen? Uuteen elämäntapaan?

Aika ei ole ihmisen luontaisetu. Aika on Jumalan lahja. Tämän lahjan oikeasta käytöstä olen vastuussa Jumalalle, jolta olen kaiken saanut. Tarvitsen ennen kaikkea rohkeutta - ja halua - tehdä elämäni kurssintarkistusta ja arvioida asioiden tärkeysjärjestystä.

"Siis rohkeutta toiveisiimme ja ajatuksiin, tekoihin!

Ja innokkuutta askeliimme, nyt matkaan katsein luottavin!"

Voisiko sen paremmin sanoa? Näissä tämänsyksyisten Oulun diakoniapäivien tunnuslaulun sanoissa kaikuu tulevaisuuden ja toivon näköalat. Juuri tänään on mahdollisuuksien päivä.

EHKÄ OLISI HYVÄ KIRJOITTAA muistin virkistykseksi huoneentaulu, josta joka päivä näkisin käyttökelpoiset reseptit:

Pysähdy hetkeksi!

Tiedosta tämä hetki!

Tartu tähän hetkeen!

Vanhasta testamentista löytyvässä Joosuan kirjassa kannustetaan näin: "Muista, että olen sanonut sinulle: Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi."

Jumala on tarjoutunut matkakumppanikseni. Miksi pelkäisin elämää ja tulevaisuutta? Minun tulee luottaa itseeni ja Jumalaan.

Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa:

"Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?"

Taivaallinen Isä tarjoaa elämänmakuisen matkan. Elämän sykkeessä saan luottaa, että myös menneisyys ja tulevaisuus ovat suuremmissa käsissä.