KUMMALLE MINIPOSSU TAI KILPIKONNA haluaa jäädä, kun sen isäntäväki eroaa? Tämä on yksi nykylemmikkieläinten peruskysymyksiä, kun monen isäntäperhe hajoaa.

Ellei lemmikki sitten pidä perhettä kasassa. Tiedän pariskunnan, joka jatkoi riutuvaa avioliittoaan, kunnes koira kuoli. Sitten tuli ero.

Vaikka lemmikkieläimet ovat usein koko kodin inhimillisimpiä olentoja - ainakin mitä huolenpidon ja rakkaudenosoitusten määrään tulee - laki kohtelee heitä monessa maassa kuin hengettömiä esineitä. Kotieläimet ovat omistajansa omaisuutta samoin kuin autot ja muut tavarat. Sellaisen ajattelutavan mukaan eläimiä voi kohdellakin kuin esineitä.

Saksan ja Itävallan laissa otetaan jo huomioon eläinten oikeudet, mutta esimerkiksi Ranska ja Italia ovat vielä vanhalla kannalla. Suomen laissa eläinrääkkäys on rikoslain alainen, mutta muuten ihmisten parhaita ystäviä pidetään esineinä.

Sveitsi on paraikaa laatimassa omaa eläinten oikeuksien julistustaan, joka tulee lainvoimaiseksi kaikissa kantoneissa. Sen yleisperiaate on, että lapsikin ymmärtää, että eläin ei ole lelu. Julistuksessa on muitakin mielenkiintoisia näkökulmia:

1. Eläin ei ole esine.

2. Se joka ottaa itselleen eläimen, ottaa samalla vastuun sen hyvinvoinnista ja kohtelusta.

3. Avioeron sattuessa on otettava huomioon eläimen oma mielipide siitä, kenen perheeseen se haluaa jäädä.

4. Kaikki kunnat velvoitetaan perustamaan kadonneitten eläinten turvakoti.

5. Se joka löytää kadonneen tai karanneen eläimen, saa kahden kuukauden kuluttua pitää sitä omanaan.

6. Joka haavoittaa tai satuttaa eläintä tai aiheuttaa sille vahinkoa, on velvollinen hankkimaan sille tarpeellisen hoidon.

7. Kotieläimiä ei voi ulosmitata.