Keskimäärin oppilas tai kaksi jokaiselta yläasteen luokalta joutuu koulukiusatuksi. Näin kertoo valtakunnallinen tutkimus. Luvut ovat lähellä totuutta myös Vantaalla.

Koulukiusaaminen ei ole lisääntynyt tai väkivaltaistunut 1990-luvulla. Kiusaamistapaukset otetaan nyt herkemmin esille niin kouluissa, kodeissa kuin julkisuudessakin. Tämä on ennaltaehkäisyn kannalta hyvin tärkeää, painottavat Korsossa toimiva koulukuraattori Tuija Koskinen ja Tikkurilan koulun rehtori Ritva Nykänen.

Vantaalla kiusaamiseen puututaan koulukohtaisesti. Tapauksia puidaan oppilashuoltoryhmissä, joihin saattavat kuulua esimerkiksi rehtori, koulukuraattori, terveydenhoitaja, opintojen ohjaaja, terveydenhoitaja ja koulupsykologi. Kaupungin sivistystoimi on lähettämässä kouluille kehoituksen, että joka koulussa laadittaisiin selkeät toimintaohjeet kiusaamistapausten varalta.

AIKUISTEN PITÄÄ PUUTTUA

Koulukiusaamista voidaan torjua monin tavoin. Esimerkiksi pienet luokkakoot, viihtyisät ja siistit tilat ja avarat pihanäkymät parantavat tunnelmaa ja helpottavat valvontaa. Ratkaisevin on aikuisten napakka asenne: nuorille osoitetaan päivittäin, että huonoa käytöstä ei hyväksytä pienissäkään asioissa.

- Uskallan sanoa, ettei meillä, Keskuspuiston yläasteesta ja Orvokkitien ala-asteesta yhdistetyssä Tikkurilan koulussa, ole tällä hetkellä yhtään kiusaajaporukkaa. Nykyiset kiusanteot ovat yleensä kahden oppilaan välisiä. Tämä on onnistunut kehittämällä tukioppilas- ja kummiluokkatoimintaa sekä tehostamalla oppilaiden, vanhempien ja koulun yhteistyötä, rehtori Ritva Nykänen kertoo.

Tikkurilan koulussa seurataan selvitettyjä kiusaamistapauksia varmuuden vuoksi noin vuoden ajan. Vaikeimmin havaittavaa kiusaamista eli ryhmästä eristämistä yritetään ehkäistä luokissa siten, että ryhmätöitä tehdään vaihtelevilla kokoonpanoilla. Viime talvena ala-asteella aloitettiin kotikasvatuksen yhtenäistäminen vanhempien välisillä elämäntapasopimuksilla. Vanhemmat sopivat yhteisistä elämäntavoista, jotta lapset oppisivat kodeissa samat käyttäytymismallit. Sopimusten tekoa jatketaan yläasteella.

ITSETUNTO PUNTARISSA

Koulukiusaaminen on ryhmässä tapahtuvaa toistuvaa toimintaa, jonka kohteena on yleensä yksi uhri. Pääkiusaaja toimii itse tai yllyttää apulaisia kiusantekoon. Kiusaamiseen osallistuvat sekä nauravat katselijat että ne, jotka seuraavat tilannetta puuttumatta siihen. Yksikin uhria puolustava ystävä voi saada tilanteen helpottumaan.

- Yleensä kiusaajat tietävät itsekin tekevänsä väärin. Joskus uhri kuitenkin kärsii tekoista, joita kiusaaja on pitänyt ihan pikkujuttuina, tietää koulukuraattori Tuija Koskinen.

- Terve itsetunto auttaa selviytymään koulun ihmissuhteissa. Kiusatuksi ei joudu kovin helposti, jos ei piittaa pienestä härnäämisestä ja viestii olemuksellaan kunnioittavansa itseään. Kotikasvatuksella pitäisi ohjata nuoria vähentämään hyödyn ja nautinnon tavoittelua. Kaikkia ihmisiä, myös heikommalta vaikuttavia, kohdellaan ystävällisesti. Omaa itsetuntoa ei vahvisteta purkamalla pahaa oloa toisiin.

-------------------------------

Miika voitti kiusaajat sitkeydellä

Korsolainen Miika Kokkonen selvisi koulukiusaamisesta Ruusuvuoren yläasteella. Kiusaajat uskoivat lopulta opettajan järkipuhetta. He paiskasivat kättä anteeksi pyytäen ja kaveruutta ehdottaen. Sitä ennen Miika joutui kuitenkin kamppailemaan jaksamisestaan monta vuotta koulun henkilökunnan, tukioppilaiden ja seurakunnan isosryhmän avulla.

- Haluaisin antaa muutamia neuvoja nuorille, jotka joutuvat koulussa kiusatuiksi. Ensinnäkin uskaltakaa kertoa vanhemmillenne kiusaamisesta. He voivat puolestanne ottaa yhteyttä koulukuraattoriin tai luokanvalvojaan, jos se on teistä vaikeaa. Toiseksi puhukaa jollekulle, kun on paha olla. Kiusattuna oleminen on kuin helvetin läpi kulkemista. Tulee päiviä, joina voimat ovat aivan lopussa ja itsemurha-ajatukset pyörivät päässä. Tässä minä kuitenkin vielä olen, ja tunnen vihdoin selviytyneeni piinasta, rohkaisee nyt 18-vuotias Miika Kokkonen.

Miikaa oli hieman härnätty jo ala-asteella muun muassa siitä, että hän osasi lukea kouluun tullessaan. Varsinainen kiusaaminen alkoi seitsemännen luokan alussa, jo alaluokilta tuttujen poikien toimesta.

- Omalla luokallani ollut pääkiusaaja ja hänen avustajansa keksivät kreikkalais-suomalaisesta syntyperästäni haukkumisen aiheen. Minulle huudeltiin rasistisia nimityksiä joka päivä aamusta lähtien, ja joskus tönittiinkin. Sain olla rauhassa ainoastaan silloin, kun pääkiusaaja ei ollut koulussa tai kun liikuin välitunnilla tukioppilasporukassa, muistelee Miika.

Uupunut Miika alkoi lintsata koulusta, ja arvosanat heikkenivät. Tässä vaiheessa vanhemmat huomasivat, että jotakin oli vialla.

- Kiusaamisesta kuultuaan he ottivat yhteyttä koululle. Kiusaajia yritettiin puhutella, mutta heikoin tuloksin. He kuuntelivat kiltisti ja sanoivat joo joo, mutta jatkoivat kiusaamista entiseen tapaan, Miika kertoo.

Kiusaajat ymmärsivät tyhmyytensä vasta yhdeksännen luokan keväällä, kun koulua oli vain kuukausi jäljellä.

- Biologian opettaja selvitti heille ammattiauktoriteetillaan, miten perusteettomia keksityt haukkumanimet olivat. Viimeiset viikot koulussa olivat minulle aivan erilaisia. Kiusaamisen anteeksiantaminen ja unohtaminen on tietysti hidasta. Pitkän harkinnan jälkeen päätin lähteä mukaan myös luokkaretkelle Englantiin - ja porukkamme yhteishenki oli ihan onnistunut, Miika toteaa.