Nokian seurakunnan torstai-illassa

Nokian seurakunta on tullut kuuluisaksi tilaisuuksista, joita järjestetään kirkossa torstaisin. Huhujen mukaan illoissa olisi koettu parantumisihmeitä. Tilaisuuksien vetäjät kirkkoherra Markku Koivisto ja evankelista Riku Rinne ovat esiintyneet mediassa niin sankareina kuin konninakin. Mistä oikein on kysymys? Miltä tilaisuus näyttää ja tuntuu vantaalaisin silmin?

ATKATOVERIKSI JA -OPPAAKSI NOKIALLE lähtee hakunilalainen Asta Romppanen, joka ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä: hän on käynyt muutaman kerran aikaisemmin Nokian kirkkoherran Markku Koiviston vetämissä ylistysilloissa.

Astalla on kokemusta vastaavanlaisista tilaisuuksista myös kotiseurakunnastaan Hakunilasta, jossa hän osallistuu sanan ja rukouksen iltojen suunnitteluun ja järjestämiseen. Sekä niihin että Nokian tilaisuuteen sisältyy ylistyslauluja, sananjulistusta, esirukousta ja rukouspalvelua.

Iltaan saavutaan monenlaisin odotuksin. Odotuksistaan kertovat Astan lisäksi vantaalaiset Kaarina Sokka ja Lahja Snellman.

Lahja Snellman loukkaantui vaikeasti auto-onnettomuudessa vuonna 1993. Hänen paranemisensa käynnistyi, kun Markku Koivisto kävi rukoilemassa vielä puolittain tajuttoman Lahjan sairaalasängyn ääressä. Monilla Nokian-käynneillään Lahja ei ole aikaisemmin jäänyt eteen rukoiltavaksi.

- Toivon, että kivut vähän vähenisivät. En pysty syömään kipulääkkeitä enkä voi kipujen takia nukkua kuin pari tuntia yössä. Nokialla käynnin jälkeen kivut ovat saattaneet pysyä poissa kuukausia, onnettomuuden takia eläkkeelle joutunut entinen ylihoitaja kertoo.

- Minulle eteen rukoilemaan meneminen on tuttua sanan ja rukouksen illoista. Muutama vuosi sitten rukoilin parantuvani alkavasta sairaudesta, mutta niin ei käynyt. Vasta pitkän sairastelun jälkeen löytyi oikea hoito. Ajattelen, että Jumala käyttää myös lääkäreitä ja lääkkeitä työnsä välineinä. Nyt odotan uskon uudistusta ja Pyhän Hengen voimaa. Janoan armolahjoja, selittää puolestaan perushoitaja Asta.

- Vaikka haluankin kuulla Markku Koiviston selkeää ja perille menevää puhetta, niin ylistys on minulle tärkeintä. Työssäni tekstinkäsittelijänä saan sanoista tarpeeksi. Puran iloni ja suruni laulamalla. Siinä saan palvoa ja ylistää Jeesusta, kaikkivaltiasta. Odotan, että Jeesus kohtaisi meitä kaikkia, paljastaa Kaarina.

PUOLISEN TUNTIA ENNEN TILAISUUDEN ALKUA Nokian kirkkoon mahtuu vielä istumaan kirkon etuosaan. Ilta käynnistyy puoli seitsemältä ylistyslauluilla evankelista Riku Rinteen vetämän soitin- ja lauluryhmän tahdissa. Ihmisten odotukset saavat ilmaisunsa myös yhteislauluissa.

Laulujen sanat heijastetaan piirtoheittimellä kirkon etuseinään. Lauluissa on paljon toistoa, ja samaa laulua lauletaan moneen kertaan. Astan on helppo yhtyä tutunoloisiin lauluihin, vaikkeivat ne kaikki olekaan hänelle ennestään tuttuja.

Lauluja lauletaan seisten. Laulaen rukoillaan parantumista ja herätystä maailmalle ja Suomelle. Ylistyksen aikana käsi jos toinenkin kohoaa palvomaan Jeesusta.

- Usko on sydämen asia, johon kuuluvat tunteet ja kokemukset. Minulle itselleni on haaste venyä uusiin ilmaisutapoihin, Markku Koivisto kertoo.

Nokialla alun ylistysvaihe kestää puolisen tuntia, maailmalla vastaavissa tilaisuuksissa yli tunninkin. Ylistysvaiheen aikana mielet suuntautuvat jumalasuhteeseen, jonka merkityksestä uskon löytäneet todistavat. Ensimmäiseksi puhuu vantaalainen helluntaievankelista Timo Valtonen.

- Sama voima, jonka tulette tänä iltana kokemaan alttarilla, lävisti minut 14 vuotta sitten. Olin ravintolaillan jälkeen kuristamassa tyttöystävääni, kun tämä huusi hädissään: "Jumala rankaisee sinua." Näin silloin Korson kirkon tornin kaksi ristiä ja kuulin sisälläni äänen: "Se, mitä yrität nyt, onnistuu viikon päästä, jollet sinä muutu."

Parikymppinen nokialaisnuori Arska ehdottaa puheenvuorossaan yhtä perusteellista muutosta.

- Jos et anna Jumalalle kaikkees, niin älä anna yhtään mitään.

KUN VIRREN AIKANA ON KANNETTU KOLEHTI toiminnan tukemiseen, ylistetään lauluin Jumalaa, jolla on voima, valta ja mahti ja joka hallitsee ja voittaa kaiken.

- Monella on kaipaus tai tuska siitä, että olisi hyväksytty, tärkeä ja rakastettu, aloittaa Riku Rinne ja sanoo, että usko on vastaus juuri näihin tarpeisiin.

Puheessaan Markku Koivisto kertoo, miten Kristus ja muinaiset Israelin kuninkaat Saul ja Daavid olivat Jumalan voideltuja. Jumala valitsi heidät erilleen kansasta, ja heidän tehtävänään oli toteuttaa Jumalan tahto. Jokaisen tulisi haluta Pyhän Hengen vakuutusta siitä, että hän kristittynä on Jumalan voideltu.

Rinne alkaa puhua kielillä, sitä ei tapahdu kaikissa illoissa. Koivisto tulkitsee käsittämättömät lauseet suomeksi: niissä rohkaistaan uskomaan.

Jälkikäteen Rinne kertoo, ettei hän itse ymmärrä, mitä puhuu, mutta Koivistolla on selittämisen lahja. Vaikka kielillä puhuminen tulee aina yllättäen, se ei ole Rinteelle hallitsematon tila, vaan hän voi aloittaa tai lopettaa sen milloin tahansa.

- Onko täällä joku, joka haluaa tänä iltana antaa itsensä Jumalalle? Haluaako joku, joka on poikennut pois, palata Jumalan luo? Ihanaa, rukoillaan: Rakas Jeesus, tahdon tulla sinun luoksesi, anna minulle minun syntini anteeksi..., jatkaa Koivisto.

Ihmiset ovat saaneet jättää etukäteen rukouspyyntöjä. Aiheiden puolesta rukoillaan yleisesti illan lopussa. Samalla luvataan, että rukousryhmässä rukoillaan vielä erikseen jokaisen pyynnön puolesta.

Käsi tarttuu käteen, ja ohjelmaosuus päättyy ennen iltayhdeksää kirkon läpi ulottuvaan sisaruspiiriin ja lauluun "Rakastakaamme toisiamme". Musiikkivälineet roudataan pois, ja rukouspalvelu alkaa vartin yli yhdeksän. Rukousjonot, käsien päälle paneminen ja kaatumiset liittyvät tilaisuuden tähän vaiheeseen.

Osa ihmisistä poistuu heti ohjelman päätyttyä, toiset rukouspalvelussa käytyään.

VANTAALAISTEN KOKEMUS ILLASTA ON, että ilmapiiri oli innostava, rohkea, avoin, vapautunut, yhteisöllinen ja hoitava, vaikkei kirkko ollutkaan niin tupaten täynnä kuin monesti aikaisemmin.

Nokialaisten kertoman mukaan iltoihin osallistuu enimmäkseen 30-40-vuotiaita aikuisia ja joukossa on jokseenkin yhtä paljon miehiä ja naisia. Illan aikana järjestetään lapsille omaa ohjelmaa.

Markku Koiviston siunatessa vantaalaisetkin ovat kaatuneet. Siunauksesta ovat jääneet mieleen Koiviston sanat "Täytä Pyhä Henki".

- Minä koin Jumalan läsnäolon hirveän voimakkaasti. Parasta luterilaisessa kirkossa on armo - ihmiselle ei aseteta taakkoja ja velvoituksia tehdä sitä tai tätä, Kaarina Sokka iloitsee.

- Kun Pyhä Henki koskettaa, olo on hyvä ja kevyt. Rukousjonossa mietin etukäteen, mistä asioista puhuisin Markku Koiviston kanssa, mutta hän alkoikin rukoilla heti, kertoo Asta jälkitunnelmistaan.

- Illassa tarjottiin mahdollisuutta kääntyä Jeesuksen puoleen ja muuttaa elämänsä suunta. Myös parantuminen on ihmisille tärkeää, ja he etsivät sitä monista, myös vääristä paikoista. On oikea paikka etsiä sitä Jumalan hoitopöydältä. Siellä missä ihmisten mahdollisuudet loppuvat, Jumalan alkavat. Me ihmiset saamme olla Jumalan työtovereita, Asta vakuuttaa.

- Markku Koivisto on selvästi Jumalan mies, vaikka en nyt saanutkaan niin paljon kuin ennen. Syy oli varmaan minussa, en ollut tarpeeksi vastaanottavainen, arvioi tuntemuksiaan Lahja Snellman.

Viikkoa myöhemmin Lahja kertoo illan jälkivaikutuksesta: toisen silmän vaiva, irronnut lasiainen, on parantunut.

---------------------------------------

Karismaattisuus on

Kokemuksellista kristillisyyttä

Karismaattisuus puhkesi esiin jo kristillisen kirkon syntyessä ensimmäisenä helluntaina. Apostolien tekojen mukaan Jeesuksen seuraajat puhuivat silloin Pyhän Hengen vaikutuksesta eri kieliä niin, että jokainen kuuli Jeesuksesta omalla äidinkielellään. Tuolloin opetuslasten epäiltiin olevan juovuksissa.

Sana karismaattinen tulee kreikan kielen sanasta kharisma. Kun Uuden testamentin kirjoituksia kirjoitettiin, sanalla tarkoitettiin armolahjaa, jonka kristitty voi saada omakseen Pyhän Hengen vaikutuksesta. Uudessa testamentissa on eniten Paavalin pohdintoja armolahjoista.

Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille Paavali luettelee armolahjoina kyvyn jakaa viisautta tai tietoa, uskon voiman, parantamisen lahjan, ihmeiden tekemisen, profetoimisen, kyvyn erottaa eri henget toisistaan, kielillä puhumisen ja kyvyn tulkita kielillä puhuttua. Armolahjoista ei ole esitetty tyhjentävää luetteloa. Keskeistä on, ettei mikään armolahja toimi täydellisesti ilman rakkautta, joka nimetään armolahjoista suurimmaksi.

MAAILMAKUVASSA KESKEISTÄ ON YLILUONNOLLINEN

Läntisessä kulttuurissa nykyään ilmenevät karismaattiset virtaukset tulivat esiin viime vuosisadalla. Uskonnon ihmeluonnetta alettiin painottaa Yhdysvalloissa etenkin vuodesta 1905 lähtien. Tärkeiksi tulivat aikuiskaste ja uskoontuloa täydentävä "Pyhän Hengen kaste", hengellinen kokemus. Kokemuksista syntyi helluntailaisuus, joka on nykyään voimakkaimmin leviävä kristinuskon haara.

Uusi armolahjoja korostava liike syntyi Yhdysvalloissa 1960-luvulla. Se levisi myös perinteisten kirkkokuntien, esimerkiksi roomalaiskatolisen ja luterilaisen kirkon piiriin. Liikkeessä korostetaan "Kristuksen todellista läsnäoloa".

Myöhemmin 1980-luvun lopulta levinnyt karismaattisuuden kolmas aalto on korostanut yksilöllisyyttä ja synnyttänyt uusia yhteisöjä. Sille ominaisia piirteitä ovat mediahakuisuus, spektaakkelinomaiset herätyskokoukset, siunauksia välittävä voideltu johtaja ja pyhän kosketukseen liittyvät psykofyysiset ilmiöt. Maailmankuvassa on yliluonnollinen keskeisesti esillä.

Hurmoskokemukset ovat kuuluneet perinteisten suomalaisten herätysliikkeiden alkuvaiheisiin 1700- ja 1800-luvulla, ja ne ovat osin jatkuneet myöhemminkin. 1900-luvulla on Suomessa esiintynyt sekä vapaakirkollista että luterilaista karismaattisuutta.

Hengen uudistus -liike, sanan ja rukouksen illat sekä Seppo Juntusen ja Pirkko Jalovaaran toiminta on ymmärretty 1960-luvun karismaattisen liikkeen suomalaisiksi muodoiksi. Nokian karismaattisuudessa on piirteitä sekä karismaattisuuden toisesta että kolmannesta aallosta.

KARISMAATTISTA JOHTAJAA EI OLE ILMAN KANNATTAJIA

Karismaattiset ilmiöt eivät ole vain kristinuskolle ominaisia, vaan muissakin uskonnoissa esiintyy järjen ja arkikokemuksen ylittäviä kokemuksia. Hurmosilmiöitä, näkyjä, enneunia , ihmeparannusta ja ennustamista pidetäänkin yleisuskonnollisina ilmiöinä. Se, miten ilmiöihin suhtaudutaan ja miten niitä tulkitaan, riippuu siitä uskonnollisesta perinteestä, jonka piirissä ne esiintyvät.

Perinteiset kristilliset kirkot opettavat, että järjen ylittävä Jumalan ja ihmisen kohtaaminen toteutuu Jumalan sanan, sakramenttien ja seurakunnan kautta. Jumala kohtaa ihmisen ennen kaikkea niissä.

Karismaattisuudesta puhutaan myös ei-uskonnollisessa merkityksessä, esimerkiksi kuvailtaessa tehtävässään erityisen taitavaa tai vaikuttavaa opettajaa tai johtajaa. Karismaattisuuden maallisiin muotoihin liittyy keskeisesti ihmisten välinen vuorovaikutus.

Max Weberin teorian mukaan karismaattinen johtaja tarvitsee seuraajia ja kannattajia, jotka uskovat hänen erityislaatuunsa. Säilyttääkseen karismaattisuutensa hän ei voi tukeutua virka-asemaan, vaan hänen on itse pidettävä sanomansa mielekkäänä. Siksi hänen on elettävä ajan hermolla ja pidettävä esillä sitä, mille on tilausta.

Asiantuntijat uskontokasvatussihteeri Pekka Y. Hiltunen Kirkon lähetystyön keskuksesta ja assistentti Tuula Hovi Turun yliopiston uskontotieteen laitokselta.