PARI VUOSIKYMMENTÄ SITTEN, kun aloitin koulun innokkaana seitsenvuotiaana tytöntylleröisenä, sain äitini vanhalta Alli-tädiltä lahjaksi enkelin. Hän oli itse maalannut tuon posliinienkelin kultahohtoisin maalein. Alli-täti kehotti pitämään enkeliä mukanani suojelemassa minua, missä ikinä kuljenkin.

Tuo enkeli, jonka toinen posliininen siipi on katkennut ja kultamaali kulunut, on kotini kirjahyllyssä. Sieltä se katselee minua ja suojelee matkaani.

Enkeli on ollut mukanani muuttaessani paikkakunnalta toiselle. Se on useimmiten ollut kirjahyllyssä kotiani suojelemassa. Toisinaan se on päässyt mukaani myös kouluvierailuille.

JOSKUS ENKELI ON OLLUT unohtuneena kassiini useitakin viikkoja. Silloin se on ollut tietämättäni joka paikassa mukanani.

Joka kerta, kun näen enkelini, se saa minut hymyilemään. Aina muistan myös vanhan Alli-tädin ja hänen sanansa.

Toivon, että jokaisen meidän matkalla on enkeli - suojelusenkeli, Jumalan lähettämä suojelija, missä ikinä kuljemmekin. Jumala ainakin lupaa meille jokaiselle enkelin. Samalla hän lupaa, että enkeli johdattaa kulkuamme oikeaan suuntaan, Jumalan meille varaamaan tehtävään. Toisessa Mooseksen kirjassa se kerrotaan:

Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut.

Seurakunnan työssä toivoo usein olevansa enkeli - joku, joka osaisi johdattaa nuoret oikeaan paikkaan. Toivoisi, että voisi olla tienviittana turvalliseen, vastuuntuntoiseen ja siunattuun aikuisuuteen. Tarvitsen Jumalalta apua tähän tehtävään: ihminen on itse liian heikko! Vain Jumalalla on voima ja taito tuohon tehtävään! Siksi rukoilen:

Tule Jeesus lapses luo, armos siunaukses suo. Tue pientä horjuvaa, johda tietä oikeaa. Aamen.