OIKEUSMINISTERIÖSSÄ VALMISTELLAAN LAKIA samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamisesta. Samaan aikaan käynnisti vantaalainen Helsingin yliopiston vararehtori, teologian tohtori Raija Sollamo Kotimaa-lehden haastattelussa keskustelun kirkon suhtautumisesta homoseksuaaleihin. Sollamo on mukana Yhteys-liikkeessä, joka ajaa homoseksuaaleille mahdollisuutta toimia avoimesti kirkon virassa. Liike myös kehottaa kirkkoa muuttamaan näkemystään, jonka mukaan ihminen voi olla homo, mutta ei voi toteuttaa seksuaalisuuttaan.

HOMOSEKSUAALISUUS ON KIRKOSSA vaikea asia monestakin syystä. Ensinnäkin kyse on kirkon ihmiskuvasta: ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi. Toiseksi on kyse kirkon avioliitto-opetuksesta, joka sekin on kytketty miehen ja naisen väliseen parisuhteeseen. Ja kolmanneksi on kyse suhtautumisesta Raamattuun. Niin tässä kuin monessa muussakin kysymyksessä vedenjakaja kulkee akselilla Raamattuun kirjaimellisesti suhtautuvat ja ne, joiden mielestä Raamatun tekstejä tulkittaessa on otettava huomioon tilanne, jossa Raamattu on kirjoitettu ja aika, jossa nyt elämme.

Yhden asian toivoisi kuitenkin keskustelussa olevan tällä kertaa aiempaa enemmän esillä: kyse ei ole jostakin ryhmästä tai käsitteestä, vaan ihmisistä. Tämän lehden keskiaukeamalla on haastateltu pappina toimivaa homoseksuaalia. Hänen perusteltu kysymyksensä kuuluu: "Ollaanko minut valmiita kelpuuttamaan ihmisenä muiden joukkoon?"

VOIDAANKO IHMINEN OIKEASTI hyväksyä homoseksuaalina, mutta samanaikaisesti vaatia häntä elämään selibaatissa? Onko homoseksuaalisuus jotain, josta voidaan parantua? Vai onko homoseksuaalisuus geeneissä tai niin syvällä ihmisen kehityksen psykologiassa, että muutosvaatimus on väkivaltaa?

Tuskin homoseksuaalisuuteen löytyy yhtä selitystä. Eikä keskustelua siksikään voida käydä pelkillä raamatunlauseilla. Kun aiheesta kirkossa nyt puhutaan, toivoisi, että keskustelussa muistettaisiin yksi kaunis periaate. Asioista voidaan olla eri mieltä ja silti kunnioittaa toisen perusteluja.