Miksi ihmeessä 17-vuotiaan lukiolaispojan huoneen katossa komeilee parvi pelikortteja?

- Tietysti siksi, että olen harjoitellut uutta temppua. Ensin joku yleisöstä valitsee pakasta kortin. Kohta se leijailee käsistäni ja kiinnittyy esiintymistilan kattoon, vastaa taikurimestari Kalle Hakkarainen.

Taitavien taikurien tapaan Kallekaan ei pilaa yleisön nautintoa paljastamalla, miten temppu tehdään.

- Upea temppu latistuu tasapaksuksi, kun sen tuntee liian hyvin. Mitä enemmän itse osaa, sitä helpommin arvaa vieraankin tempun tekniikan. Minulle on aina hieno elämys tavata niin kokenut taikuri, että hänen temppunsa lyövät täysin ällikälle.

Taikurin temppu heijastuu katsojan mieleen sekoituksena valoa, väriä, ääntä ja liikettä. Kalle kumoaa kärsivällisesti väitteen, että salaiset asiat tapahtuisivat hänen selkänsä takana, hihoissaan tai housunlahkeissaan.

- Pikemminkin on kyse sorminäppäryydestä. Se sujuu kyllä aivan yleisön silmien edessä. Eri asia on sitten se, katsonko itse paikkaan jossa taika syntyy. Jos puhun temppua tehdessäni, saatan myös johdatella yleisön huomiota haluamaani suuntaan. Siksihän näitä juuri kutsutaan silmänkääntötempuiksi, Kalle Hakkarainen naurahtaa.

YLLÄTYKSIÄ JÄÄPALASSA JA LIMSAPULLOSSA

Näsäviisas katsoja saattaa tokaista, että helppoahan taikurilla on, kun silinterihatussa on irtopohja ja taikalaatikkoon on valmiiksi piilotettu esineitä. Kalle Hakkarainen mykistää yleisönsä taikomalla yllätyksiä tavallisista kodin arkiesineistä.

- Haluaisin, että temppuni jäisi elämään ihmisten mielissä. Että he muistaisivat sen joka kerta, kun ottavat käteensä limsapullon tai tulitikkurasian.

Kallen perheen mieleen ainakin jäi pysyvästi, miten poika kehitti keväällä kahta uutta temppua. Pakastimen ovi kävi keittiössä tiuhaan, ja kotiin ilmestyi korikaupalla virvoitusjuomapulloja. Uurastus kantoi kuitenkin hienon hedelmän: heinäkuussa taikureiden MM-kilpailuissa Lissabonissa Kalle taikoi pelikortin jääpalan sisään ja pullisti limsapullon pallonpyöreäksi. Kilpailun nuorimpiin osanottajiin kuuluva Kalle otti keksintösarjassa komeasti pronssia.

Kokenut taikuri osaa esiintyä monentyyppisessä ympäristössä ja erilaisille yleisöille. Onnistunut temppu vaatii kuitenkin kunnossa olevat perusasiat.

- Pohjana pitää olla paljon harjoitusta, hyvä tunnelma ja sopiva valaistus. Yleisön tarkkaavaisuus kannustaa - ei suinkaan hermostuta, sanoo Kalle Hakkarainen.

Kaikesta harjoittelusta huolimatta kesken esitystä voi tulla hetki, jolloin välineet lipsahtavat kädestä. Taikuri ei nolostu silloinkaan.

- Usein tilanteen onnistuu korjaamaan niin nopeasti, että yleisö ei edes huomaa tempun epäonnistuneen. Jos huomaa, niin mitä sitten? Tehdään heti uusi temppu!

OMA TEMPPU ON PARAS TEMPPU

Taikurien ja noitien kuviteltiin ennen muinoin etsivän loitsujen kaavoja homeisista, verellä kirjoitetuista oppaista. Nykyajan taikurin tärkein opiskeluväline on video.

- Etsin omista nauhoitetuista esiintymisistäni kohtia, joita voisin parantaa. Toisten temppuja tutkimalla saa uusia ideoita. Taikurit eivät ole saitoja, vaan opettavat itsekin temppuja toisilleen. Homma pyörii yleensä vaihtokauppaperiaatteella, tietää Kalle.

Innostus voi tuoda taikurin yleisön eteen jo polvenkorkuisena. Kalle Hakkarainen aloitti alalla viisivuotiaana, kaupan leluhyllystä löytyneen taikurivälinepakkauksen turvin. Varsinaisen uransa hän laskee alkaneen 13-vuotiaana vuonna 1995, jolloin hänet hyväksyttiin taikuriyhdistys Taikaritarit ry:n jäseneksi.

Mikä sitten on nuoren taikurin lempitemppu? Onko huippuhetki se, kun hän leijailee teräsmiesasuisena korkealla esiintymislavan yläpuolella?

- No ei varsinaisesti. Sovelsin Teräsmies-tempun eräästä amerikkalaisesta taikakirjasta. Suosikkejani ovat tietysti itse keksityt temput.