- KATEKISMUKSEEN VOI SUHTAUTUA kriittisesti. Sen kanssa saa ja pitääkin painia.

Näin sanoo kirkon uuden Katekismuksen pohjatekstin laatija piispa Eero Huovinen ja toivoo yli kahteen miljoonaan suomalaiskotiin jaettavan sinisen kirjan toimivan lähtölaukauksena arvokeskustelulle.

Katekismus on luterilaisen kirkon näkemys kristinuskosta, mutta siinä on paljon sellaista, mikä koetaan hyväksi myös muissa kirkoissa. Itse asiassa Katekismuksesta löytyvään kymmeneen käskyyn sisältyy yleisinhimillistä etiikkaa, jota löytyy myös muiden uskontojen opetuksesta ja joka toimii pohjana koko länsimaisen yhteiskunnan oikeustajulle.

Jos lukee kymmenen käskyn selitykset ajatuksella läpi, tuskin pystyy ajattelemaan, että elämästä on selvitty puhtain paperein. Käskyt vievät ihmisen pienelle paikalle, mutta niillä on itse asiassa positiivinen perusviesti. Kieltosanan "älä" voi kääntää myös toisinpäin: jos kohtelen toisia niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan, meillä kaikilla on parempi elää.

ARJEN ELÄMÄSSÄ harva tulee ajatelleeksi, että noudatanpa nyt sitä tai tätä käskyä. Käskyt ovat jossain selkäytimessä. Mutta ehkä niitä olisi hyvä nykyistä enemmän pohtia myös tietoisesti. Elämässä tulee väistämättä vastaan tilanteita, joissa oma itsekkyys houkuttelee tekemään jotain sellaista, jota myöhemmin katuu. Katekismuksen kanssa etukäteen käyty sylipaini voi tällaisissa tilanteissa olla apu, josta on jälkeenpäin iloinen. Kymmenen käskyn muistaminen suojelee sekä itseä että muita.

Kun ihminen joutuu vastakkain oman syyllisyytensä kanssa, on tärkeää huomata, että Katekismuksessa on paljon muutakin kuin käskyt. Kirjassa kerrotaan ennen kaikkea siitä, mitä Jumala ajattelee meistä, jotka valitsemme elämässä turhan usein sen väärän vaihtoehdon. Kristinuskon perusviesti on armo: sen varassa jaksaa lähteä uuteen päivään ja kysyä, mitä tänään voisin tehdä toisin. Katekismus on painiopas, joka sisältää sekä rakkautta että rajoja.