KUN JOKIN AIKA SITTEN ISTUTIN kultaköynnökseni uuteen multaan, mietin, onkohan minun uskoni siemen enemmän kultaköynnöksen vai sinappipuun siemenen kaltainen.

Kaikista siemenistä alla auringon sinapin siemen pienin, mutta rohkein on. Sinapin siemen itse multaan hautautuu, mutta mullasta kasvaa suuren suuri puu. Ihmiset, kaikki kansat rauhaa etsivät, lintujen lailla suojan puusta löytävät. Sinapin siemen rikkoo vaikka kallion, uskon hiukkasella voima suuri on.

Näin kuuluu Leena Suutarlan sanoittama laulu sinapin siemenestä.

SINAPIN SIEMEN EI KUOLE vaan kasvaa rohkeasti, niin että linnut voivat rakentaa sen oksille pesänsä, kerrotaan myös Raamatussa.

No, eihän tämä minunkaan köynnökseni kuollut, mutta se oli pitkä kuin elämänlanka. Tai kuin villiviini, joka voi peittää vaikka talon.

Mutta minun köynnöksessäni oli paljon tyhjiä kohtia eikä oksia juuri ollenkaan. Niinpä otin sakset ja leikkasin varren tyhjät kohdat pois. Lehtevät palat laitoin maljakkoon, että ne voisivat juurtua ja saisin uuden köynnöksen.

IHAN TYVESSÄ OLI KOLME pientä oksan alkua. Niinpä se sai uuden mullan, uutta ravintoa. Myös juuret olivat heikot vanhan mullan takia. En ollut ruokkinut kukkaa kunnolla.

Samoin on laita uskon siemenen. Jos se ei saa ravintoa, siitä ei tule vahvaa - sinappipuun kaltaista kestävää ja rohkeaa. Uskon siemen pitää ravita sanan äärellä tai hiljaisuudessa ja rukouksessa:

Herra, sinapin siemenen loit ja kylvit sydämeen. Rukoilen sen tähden: Suo kasvu siemeneen. Suo itsekkyyden kuolla ja nousta nöyryyden ja valtakuntasi rauha suo löytää jokaisen.