Jaakko, 24 v.

OLIN 16-VUOTIAS LÄHTIESSÄNI MERILLE. Asuin vuoden toisella puolella maapalloa. Elin keskellä toisenlaista kulttuuria ja näin, miten voimakas vaikutus paikallisilla tavoilla ja käsityksillä on ihmisen ajatuksiin. Jokaisella ihmisellä on oma moraalinsa, jonka mukaan hän toimii.

Tietysti se, että jokaisella on oma moraalinsa, tekee elämän vaaralliseksi. Kun ei ole yhteisiä arvoja, ei voi olla varma siitä, mitä toinen ihminen tekee. Siksi elämässä ei voi luottaa toisiin ihmisiin. Poikkeuksen tekevät yleensä ystävät ja perheenjäsenet.

Isäni oli merillä koko varhaislapsuuteni ajan. Pisimmillään hän oli poissa yli puoli vuotta kerrallaan. Äiti oli kotona minun ja siskoni kanssa. Kun olin 6-vuotias, vanhempani erosivat. Myöhemmin isä avioitui uudelleen ja asettui maihin. Sen jälkeen olin hänen luonaan säännöllisesti joka toisen viikonlopun ja usein muulloinkin.

Äitini on ollut ja on elämäni majakka. Hän ei ole koskaan painostanut minua mihinkään vaan on antanut minulle vapauden olla sitä mitä olen. Niin pitääkin, sillä ihminen on oman elämänsä herra. Minun elämäni on minun asiani, ei kenenkään muun.

Luin joskus jostain, että nuoren on murhattava mielessään vanhempansa, jotta hän saa katkaistuksi lapsuuden siteet. Aikuisella ihmisellä ei ole velvollisuutta selittää kenellekään omia tekojaan ja valintojaan, eikä hänellä ole edes oikeutta sysätä vastuuta niistä kenellekään muulle.

KUN PARAS YSTÄVÄNI KUOLI pari vuotta sitten, putosin tyhjän päälle. Olimme pitäneet yhteyttä päivittäin. Hänen kuolemassaan korostui ihmisen yksinäisyys. Läheiset ihmiset olivat tukena ja apuna, mutta silti ihminen on viime kädessä yksin valinnanvapautensa keskellä.

Nyt kun seurustelen vakituisesti, olen menettänyt jossain määrin itsenäisyyttäni. Mutta toisen huomioon ottaminen on ollut vapaaehtoinen valinta, ei pakko. Jos joskus tulen isäksi, lapsi on minun vastuullani ja minun on otettava myös hänet huomioon valintoja tehdessäni.

Minua ei ole kastettu. Kun synnyin, vanhempani jättivät minut kastamatta, koska he ajattelivat, että saan itse isona päättää, haluanko liittyä kirkkoon tai johonkin muuhun yhteisöön. En saanut varsinaista uskonnollista kasvatusta, mutta sain uskonnollista valistusta sekä koulussa että muualla. Keskustelin pienenä mielelläni aikuisten kanssa erilaisista filosofisista kysymyksistä ja uskonnoista sekä maailman syntyyn ja olemassaoloon liittyvistä asioista.

Isompana minusta alkoi tuntua naurettavalta, kun tajusin, miten eri oppeja edustavat ihmiset kiistelivät siitä, kuka on oikeassa. Jos joku ihminen luulee ymmärtävänsä, mikä Jumala on ja mitä Jumala haluaa, näen sen enemmänkin Jumalan pilkaksi kuin uskoksi. Jumala on omanlaisensa, eikä hän siitä mihinkään muutu, ajattelipa ihminen hänestä mitä tahansa.

ITSE AJATTELEN, ETTÄ Jumala on olemassa, koska on olemassa elämää ja koska minulla on tunne, että ihmisen yläpuolella on jotakin. Jumalan rooli tässä maailmassa on hyvin vähäinen, jos sitä on lainkaan. Lähinnä hän seuraa, miten me elämämme hoidamme.

Kuoleman tullessa Jumalalla voi olla merkittäväkin rooli. Hän on ehkä tuomari, joka katsoo miten minulla on pillit pussissa ja pääsenkö parempiin oloihin - mitä se sitten onkin. Ihmisen kannattaa tehdä hyviä valintoja, koska sillä on merkitystä kuoleman jälkeen.

Viime vuosina en ole tutkinut uskonasioita aktiivisesti. Olen viettänyt Suomeen palattuani vapaan taiteilijan elämää: kävin iltalukion, olen ollut ainakin kymmenessä eri työpaikassa ja soittanut erilaisissa bändeissä. Tulevaisuus on mielenkiintoinen huominen. Se tulee aikanaan.

- Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan siitä, miten voimakkaasti kulttuuri vaikuttaa ihmisen moraaliin. Pitkään Japanissa asuneena tiedän hyvin, miten sikäläiset uskovat moneen uskontoon ja poimivat parhaat palat eri uskonnoista. Samassa perheessä saattaa olla esimerkiksi shintolaiset häät ja buddhalaiset hautajaiset. Moni menee jouluna kirkkoon laulamaan virsiä ja viikkoa myöhemmin uudenvuodenpäivänä shinto-temppeliin rukoilemaan menestystä uudelle vuodelle. Varsinkin temppelikäynnit ovat niin syvällä Japanin kulttuurissa, ettei niitä voida sivuuttaa, olkoon ihminen sitten kristitty tai ei.

------------------------------

- Tämä nuori mies on aika filosofinen. Päällimmäiseksi nousee kuitenkin hänen valtava yksinäisyytensä niin suhteessa ihmisiin, moraaliin kuin Jumalaankin.

------------------------------

- Jaakolla on kuitenkin peruskunnioitus elämää ja toisia ihmisiä kohtaan. Hänellä on positiivinen ote tulevaisuuteen, ja toivon, että siihen sisältyy paljon lämpöä ja yhteyttä toisiin ihmisiin.

------------------------------

- Tällä hetkellä häneltä on elämän juoni hukassa. Se, että vanhemmat "antavat lapsen valita, mihin uskoo", merkitsee hengellistä heitteillejättöä. Lapsi ei saa vastakaikua luonnollisiin uskonnollisiin kysymyksiinsä. Jaakko on joutunut yksin hapuilemaan elämänkysymystensä kanssa - kysymysten, jotka selvästi kiinnostavat häntä.

------------------------------

- Luulen, että tämän pojan kokemus on melko tyypillinen nykyajan ihmisille. Ihmiset kokevat olevansa juurettomia ja etsivät kiinnekohtaa elämäänsä. Itse uskon johdatukseen.

------------------------------

- Minun mielestäni Jaakon uskontunnustus on selvä: Jumala on olemassa eikä ihminen voi määritellä Jumalaa. Jumalan roolin hän näkee mielenkiintoisen ristiriitaisena: kuolemassa ja iankaikkisen elämän kannalta Jumalan rooli vaikuttaa suurelta, mutta elämässä hän näkee Jumalan vain sivusta seuraajana. Tätä kannattaisi ehkä pysähtyä pohtimaan. Mietinkin, voisiko Jumalalla olla enemmän annettavaa hänen elämäänsä esimerkiksi seurakuntayhteyden ja toisten ihmisten kautta. Meidäthän on tarkoitettiin elämään toistemme kanssa.

------------------------------

- Näkisin, että Jumala voisi olla hänen tarvitsemansa turva, sieltä hän voisi saada myös moraalinsa pohjan. Ainakin minulle Jumala on tärkeä turva ja voimanlähde, josta olen saanut monta kertaa avun, kun olen ollut yksinäinen ja miettinyt elämäni suuntaa.

------------------------------

- Minä olen saanut hyvän kristillisen kasvatuksen, ja olen siitä kiitollinen. Monet elämän arvot ja tärkeysjärjestykset ovat kohdallaan, kun perusta on hyvä.

------------------------------

- Sitoutuminen näyttää olevan Jaakolle vaikeaa. Jopa seurustelusuhde näyttää vapauden menettämiseltä. Kantavan juonen puuttuminen näkyy tässäkin. Mutta ilman sitoutumista ei ole vapautta. Omat jumalamme ovat toiveidemme ja unelmiemme heijastuksia. Ne eivät voi antaa, mitä lupaavat.

------------------------------

- Huomioni kiinnittyy myös siihen, miten hän puhuu seurustelustaan itsenäisyyden menettämisenä. Eivätkö seurustelu ja tyttöystävä ole positiivisia asioita? Tyttöystävässähän hänellä on hyvä ystävä ja kuuntelija.