MIKÄ SINUSTA TULEE ISONA? Lapsilta on kysytty ammatinvalintaan liittyviä asioita niin omassa lapsuudessani kuin nykyisinkin. Vastaukset eivät ole paljoa muuttuneet 60-luvulta tähän päivään.

Kärjessä ovat edelleen pojilla palomies, poliisi ja lentäjä. Tytöillä hoitoon ja hoivaan liittyvät ammatit, jotka taitavat painottua nykyisin ennemmin eläintenhoitoon kuin lääkärihoitajan ammattiin.

Kuka olisi lapsuudessaan tiennyt työskentelevänsä it- tai web-ammattilaisena. Nyt näitä osaajia etsitään suurilla lehti-ilmoituksilla. Tämänkin päivän lapsista tulevat monet työskentelemään ammateissa, joita vielä ei ole edes olemassa. Työuran aikana kouluttaudutaan useaan ammattiin.

YHTEISTYÖTAITOJA TARVITAAN VARMASTI myös tulevaisuudessa, ja niitä lapset opettelevat jo päiväkoti-iässä. Mikä motivoi viisivuotiaan pojanviikarin odottamaan ja kuuntelemaan ensin seitsemän muun lapsen tarinat kesäloman tapahtumista, ennen kuin hän pääsee kertomaan omansa? Tieto siitä, että kun kuuntelen muita, niin hekin todennäköisesti kuuntelevat vuorostaan minua.

Elinikäisestä oppimisesta puhutaan esimerkiksi silloin, kun täytyy koota huonekalukaupasta ostettua kirjahyllyä epämääräisten ohjeiden ja kuusiokoloavaimen avulla. Kun itseneuvova video ei olekaan niin helppo ohjelmoida kuin myyjä vakuutteli, ja kun kännykkään on lähetetty tekstiviesti, mutta ei tiedä, miten se luetaan.

OPPIMISESSA ON KYSE MYÖS motivaatiosta. Kännykkääni käytän niin harvoin, etten ole nähnyt tarpeelliseksi opetella tekstiviestin lähettämistä. Kirjahyllyn kokoaminen sujui joutuisasti, koska piti saada lasten huoneet kuntoon ennen koulujen alkua.

Joskus oppiminen on helppoa, joskus työn ja tuskan takana. Joka tapauksessa aina palkitsevaa. Viisivuotiaana Ilona-tyttäreni kysyi minulta: "Kuules isä, eikö lapsille ole juokseminen ja kävely hirmu tärkeitä asioita?" Vastasin, että tottakai. Ilona jatkoi: "Niin sillä lapsethan oppivat niin paljon asioita kantapään kautta."

Aikuisiällä puhutaan elinikäisestä kantapään kautta oppimisesta.