Tervetuloa laulamaan niitä lauluja, jotka kiinnostavat. Voi laulaa yksin, kaksin tai kolmisin - täällä on kolme mikrofonia. Täällä saa myös tanssia, lupaa illan karaoke-emäntä Seija Pukarinen Mäkikartanon toimintakeskuksen karaoke-illassa.

Seija aloittaa laulamisen karaoke-videon tahdissa ja antaa sitten vuoron toisille. Myöhemmin Seija kertoo laulavansa mieluimmin Katri Helenan, Paula Koivuniemen ja Marionin esittämiä kappaleita, joista reippaimmat saavat hänet hyppimään ja pomppimaan.

Tällä kertaa hänen sydämensä laulu on kuitenkin alunperin miehen levyttämä:

Minä olen muistanut sinua paljon, paljon enemmän kuin ketään muuta, kaipuuta polttavaa tuntenut kylmin illoin...

- En ole ajatellut laulun sanoja. Melankolinen melodia on vahva ja syvä, se koskettaa.

Laulaminen on Seijalle yhtä tärkeää kuin hengitys, ja samalla hän voi antaa oman panoksensa Mäkikartanon kartanoyhteisön omatoimiseen harrastustoimintaan.

Ystävällisessä ja hyvännäköisessä Seijassa ei mikään ulkoinen viittaa siihen, että hän olisi alkoholisti, mutta se hän sanoo olevansa.

TUHOAVAA JUOMISTA KESTI 18 VUOTTA

Kauppakoulun käytyään Seija aloitti työuransa 17-vuotiaana ja juomisen 18-vuotiaana. Viiden vuoden jälkeen hän oli alkoholisti. Siitä huolimatta hän onnistui pysymään samassa työpaikassa 16 vuoden ajan.

- Kun join, saatoin soittaa työpaikalle ja kertoa erilaisia valheita siitä, miksi en voinut tulla töihin. Muulloin olin hyvä ja tunnollinen työntekijä. Syyllisyydentunteeni takia olin silloin valmis tekemään ylitöitä vaikka kuinka paljon.

Monet vuodet Seijan juomista katsottiin läpi sormien. Valheen ja vaikenemisen kupla oli kuitenkin lopulta pakko puhkaista. Hoitoonohjaus ei tuottanut tulosta, ja niin meni ensin työpaikka ja sitten työsuhdeasunto.

- Viimeisellä juomakerralla olin aivan varma, etten koskaan raitistu vaan juon itseni loppuun. En voinut kuvitella eläväni ilman viinaa, niin vahvasti se kuului elämääni.

Seija ei tiedä, missä hän juomareissullaan oli. Majapaikkaansa hän palasi joskus yöllä. Kolmen vuorokauden valvomisen jälkeen häntä alkoi vaivata sekoamisen pelko, ja hänen oli pakko mennä A-klinikalle.

JO 12 RAITISTA VUOTTA

Kolmen viikon ajan Seija haki päivittäisen nukahtamislääkkeensä klinikalta. Sitten alkoi hoito: klinikan aamuryhmä ja naistenryhmä, AA, yksilöterapia, myllyhoito.

Se, ettei Seijan alkoholismi näy päällepäin, selittyy osittain siitä, että hän raitistui jo 36-vuotiaana. Hän ei ole myöskään koskaan polttanut tupakkaa eikä sekoillut lääkkeiden väärinkäytön tai huoltoasemilta saatavien nesteiden kanssa.

- Raitistumiseni on Jumalan ihme. En ymmärrä, mistä minuun tuli niin vahva halu raitistua. Ilman omaa halua ei kukaan voi käydä läpi sitä prosessia, jonka raitistuminen vaatii.

Raitistuminen on tuonut mukanaan monia ulkoisia ja sisäisiä muutoksia. "Hyvin syöneestä ja hyvin juoneesta" naisesta on tullut ulkomuodoltaan nuorekkaan sporttinen.

- Vasta sitten, kun juominen loppui, saatoin alkaa käsitellä tunteita, vanhoja asioita, jotka olin aikaisemmin tumpannut viinalla pois mielestä.

Seija on yhä matkalla itseensä. Hän tietää, ettei alkoholin kohtuukäyttö ole hänelle mahdollista: jos hän alkaisi juoda, se päättyisi vasta, kun kaikki rahat olisivat lopussa tai terveys pettäisi.

Vähitellen Seija on oppinut seisomaan entistä tukevammin omilla jaloillaan ja ottamaan vastuun omista tekemisistään työn ja työttömyyden vaihteluissa ja vapaaehtoistyössä.