Valtakunnallinen Saapas-toiminta on saanut alkunsa Vantaalla. 70-luvun alkupuolella järjestettiin Keimolan festarit, jotka huolestuttivat viranomaisia sen verran, että tilaisuuteen päätettiin varautua nuorten avustusoperaatiolla.

Keimolan festareiden aikaan, 70-luvulla, Vantaankoskella oli aloittanut työnsä nuori kirkkoherra Juhani Kopposela. Hän järjesti seurakunnan mukaan festivaalivieraiden avustusoperaatioon. Keimolan festareiden tukipisteenä toimi Kivistön kirkko, ja seurakunnasta poliisien ja Punaisen ristin avuksi tuli iso joukko vapaaehtoisia.

- Sitten älyttiin, että vapaaehtoisille pitää keksiä jokin tunnus, josta heidät erottaa. Festareilla satoi paljon vettä, joten yksi graafikko hahmotteli nopeasti tunnukseksi saappaan, kertoo erityisnuorisotyöntekijä Anne-Maria Laukkarinen Vantaankosken seurakunnasta.

- Pari vuotta sitten Saapas-logosta tuli rekisteröity tuotemerkki, jonka käytölle kirjattiin tiukat säännöt. Mikä tahansa nuorisotyö ei mahdu sen alle, se kuuluu vain evankelisluterilaisten seurakuntien Saapas-työlle.

KAIKKI ALKOI KEIMOLASTA

Keimolan festivaalit olivat suurten Saapas-operaatioiden alkutaivalta. Ensimmäinen varsinainen toimintaryhmä perustettiin 70-luvun puolivälissä Helsinkiin. Vantaalle laitettiin pystyyn oma Saapas vuonna 1983 Vantaankoskelle.

- Mutta kyllä täällä jo ennen sitä kerättiin jengiä talteen ja selviämään ainakin vappuna ja uutena vuotena. Toiminta vain pyöri jollain eri nimikkeellä silloin, selittää Laukkarinen.

Festivaaleja, operaatioita, nuorisoa: mistä Saapas-toiminnassa oikeastaan on kysymys?

Virallisen määritelmän mukaan "palveluoperaatio Saappaan toiminta on ev.lut. seurakuntien ensisijaisesti alle 18-vuotiaisiin kohdistuvaa auttamis- ja sielunhoitotyötä. Toimintaa toteutetaan erilaisissa nuorten suosimissa oleskelu- ja kohtaamispaikoissa sekä nuorten suurkokoontumisissa."

- Saapas-toiminnassa on oikeastaan kaksi eri osaa. Ensinnäkin ovat suuret tapahtumat, joissa toimitaan yhdessä poliisin ja muiden viranomaisten kanssa ja joissa tehtäviin kuuluu paljolti ensiapua. Näitä suuria operaatioita ovat joka vuosi ainakin vappu ja uusivuosi sekä koulujen loppu.

- Toisaalta Vantaankoskella Saappaan peruspäivystystä, etsivää työtä, pyöritetään suunnilleen joka toisena perjantaina. Se on vähemmän dramaattista, pääasiassa juttelemista ja kontaktien ottoa nuoriin, mutta sitäkin tärkeämpää.

Vantaankosken Saapas-ryhmä liikkuu perjantai-illassa Ford Transitilla. Työalueena on koko Länsi-Vantaa, eikä keskuksettomassa kaupungissa ole aina ihan helppo löytää aikaansa kuluttavaa nuorisojoukkoa. Asemantienoot, Myyrmannin kulmat, puistikot, jokilaakson nurkat ja muut käydään ajelemassa läpi. Kun nuoria löytyy, käydään juttelemassa.

- Saarnata ei, eikä moralisoida. Meillä ei ole tarjolla edes teetä. Juttu on siinä, että käydään katsomassa, mitä nuorille kuuluu: osoitetaan, että meidän mielestä on tärkeää, miten heillä menee.

MIKSI TE TEETTE TÄLLAISTA HOMMAA ILMAISEKSI?

Anne-Maria Laukkarinen liittyi vapaaehtoiseksi Helsingin Saapas-ryhmään jo vuonna 1980. Miika Ahola tuli avustajakoulutuksen kautta toimintaan mukaan Vantaankoskelle pari vuotta sitten.

- Mulla se lähti liikkeelle seurakunnan nuorisotyössä pyörimisestä. Tuntui jotenkin, että Saapas on luonteva jatko riparille ja isosena toimimiselle.

- Ja Saapas-toiminnan idea kiehtoi alusta alkaen. Itse olin roikkunut kymmenenvuotiaana asemalla ja juossut karkuun Saapas-päivystäjiä, kun luulin, että ne ottaa kiinni ja pakottaa kotiin. Nyt kun olen ollut mukana, on herännyt sekin ajatus, että jos minun osallistumisellani on jotain positiivista vaikutusta jonkun nuoren elämään, tämä touhu on vaivan arvoista.

Anne-Maria ja Miika sanovat, että nuoret suhtautuvat saapaslaisiin yllättävän hyväksyvästi. Suurempaa kuittailua ei kuulu, ellei nyt lasketa samoja sataan kertaan kuultuja puujalkavitsejä suutareista ja kenkäkauppiaista.

- Nuorille on tärkeää, että joku uhraa ilmaiseksi omaa aikaansa niiden hyväksi. Kun selviää, että työ on palkatonta, ihmettely ei lopu: miksi te teette tällaista hommaa ilmaiseksi!

Miikan mukaan saappaasta tiedetään nuorison keskuudessa varsin hyvin. Jos ei itse olla tavattu, niin ainakin joku kaveri on saanut päivystäjiltä apua. Kun työtä tehdään vaitiolovelvollisuuden piirissä ja siihen voi luottaa, nuoret tulevat toisinaan jutelleeksi vaikeitakin asioita katulampun alla.

- Mutta mihinkään hoitosuhteisiin ei tietenkään ryhdytä, siihen ei ole resursseja eikä koulutustakaan. Jos on tarvis, me kerromme mistä voisi yrittää löytää apua. Jos nuoresta tuntuu siltä, ettei voi mennä kotiin, me voimme käydä viemässä esimerkiksi Turvatalolle, jos se tuntuu nuorelle itselleen sopivan. Jos on paha tilanne, kuskaamme Peijaksen poliklinikalle.

VANHEMMATKIN VOIVAT OLLA HUOLEHTIMASSA NUORISTA

Suurin osa Saapas-ryhmäläisten kohtaamista nuorista on aivan tavallisia, varsinaisia ongelmanuoria on sittenkin harvassa.

- Ei se, että nuori viettää kadulla aikaansa, kerro vielä välttämättä mistään suurista ongelmista. Ei vain ole mitään muutakaan tekemistä, sanoo Anne-Maria.

Sitä tärkeämpää onkin, että kaduilla liikkuu niitäkin, jotka ovat siellä nuoria varten, luottamuksella ja ilman ennakkoluuloja.

Saapas-avustajan on aina oltava täysi-ikäinen. Useimmat mukana olevista ovat vielä melko nuoria. Vantaankosken saapastyöhön yritetään kuitenkin tänä vuonna saada mukaan myös vanhempia vapaaehtoisia. Anne-Maria Laukkarinen toivoo, että mukaan lähtisi esimerkiksi aikuisia, joiden omat lapset ovat murrosiässä. Myös vanhemmat voivat olla huolehtimassa lapsista kadulla.

- Vanhin aktiivinen Saapas-päivystäjä Suomessa on yli 60-vuotias. Eli saapastyössä ei kysellä ikää, vaan sitä, että pystyy antamaan itseään käyttöön sellaisena kuin on. Kun olemme käyneet kertomassa erilaisissa tilaisuuksissa toiminnasta, muutama aikuinen on jo ilmoittautunut syksyn kursseille. Mutta tilaa on vielä jokaiselle, joka on kiinnostunut huolehtimaan meidän lapsista ja nuorista.

----------------------------

VANTAANKOSKEN SEURAKUNNAN Saapas-avustajakoulutukset kaikille nuorisotyöstä kiinnostuneille yli 18-vuotiaille alkavat tiistaina 19.9. Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1. Kurssikerrat ovat tiistai-iltaisin klo 18.30-21.00 kahden viikon välein. Lisäksi ohjelmaan kuuluu kaksi koulutusviikonloppua ja osallistuminen neljään Saappaan perjantaipäivystykseen. Kurssi loppuu kevättalvella 2001. Koulutus on osallistujille maksuton.

Avustajakoulutuksessa keskitytään kohtaamis- ja vuorovaikutustaitoihin, opiskellaan kehityspsykologian perusteita, opitaan ensiaputaitoja ja väkivaltatilanteissa selviämistä sekä omaksutaan saapastoiminnan perusteet.

Ilmoittautumiset erityisnuorisotyöntekijä Arja Lehikoskelle p. 050-3552715, sähköposti arja.lehikoski@evl.fi tai erityisnuorisotyöntekijä Anne-Maria Laukkariselle p. 040-5332927 sähköposti anne-maria.laukkarinen@evl.fi.

MYÖS HAKUNILASSA toimii oma Saapas-ryhmä. Lisätietoja Hakunilan koulutuksista ja toiminnasta voi kysyä erityisnuorisotyöntekijä Margit Hakamäeltä p. 050-5961726.