Perhekerho on viikon piristys. Kerhoreissulle lähteminen kannattaa, vaikka useamman lapsen kuljettaminen tuntuukin joskus työläältä. Olen kannustanut omia tuttaviani rohkeasti mukaan. Ärtyisä lapsi tai oma ujous eivät ole esteitä: samanlaisia tilanteita on täällä muillakin, kuvailee Jokiniemen perhekerhossa viihtyvä Virpi Purmonen.

Tikkurilan kirkon ja Jokiniemen perhekerhoja ohjaava Ulla-Maija Aro on samaa mieltä.

- Toisinaan meiltä kysytään, voiko kerhoon tulla, jos ei ole naimisissa, lapset eivät ole mukana, tai ei kuulu kirkkoon. Vastaus on aina kyllä. Uusi osallistuja voi halutessaan vain kuunnella ja ryhtyä juttelemaan kotiuduttuaan. Monelle äskettäin paikkakunnalle muuttaneelle kerho on ollut tärkeä sosiaalisen verkoston syntypaikka. Tiedän yli kymmenenkin vuotta sitten toisiinsa tutustuneiden äitien tapaavan edelleen.

KAHVITTELUA JA LEIKKEJÄ

Lapset harjoittelevat perhekerhossa itsenäistymistä; he leikkivät, askartelevat ja syövät eväät lastenhoitajien valvomassa ryhmässä. Jos ikävä yllättää, tuttuun syliin aikuisten kahvipöytään pääsee sukkelasti.

- Kolme ja puoli vuotta vanha Sini-tyttäreni kyseli kesätauollakin, eikö kohta jo mentäisi kerhoon. Viime vuoden olimmekin todellisia "kerholuutia". Kävimme täällä Jokiniemen kerhossa kaksi kertaa viikossa, tiistaina aamupäivällä ja torstaina iltapäivällä.

- Tänä vuonna Sini aloitti ikioman päiväkerhonsa, joten perhekerhokäynnit pitää sopeuttaa hänen jaksamiseensa. Puolitoistavuotias Nana-sisko oli tänään ensimmäistä kertaa mukana eväspöydässä toisten lasten kanssa. Kotona hän jo hyräilee kerhon lauluja, Virpi Purmonen kertoo.

Aikuiset keskustelevat omassa kahvipöydässään monenlaisista aiheista. Tunnelma on vapaa. Ohjaaja suunnittelee teeman etukäteen, mutta ajatustenvaihto saa rönsyillä. Kun on tultu tutuiksi, halutaan joskus puhua henkilökohtaisistakin asioista.

- Omat ajatukset ja tunteet kypsyvät, kun niitä pukee sanoiksi toisille. Välillä on mukava kuunnella ulkopuolisia alustajia: viime vuonna pidin erityisesti terveellistä ravintoa koskevasta esityksestä. Täytyy tunnustaa, että myös valmiiksi keitetty kupillinen kahvia ja tilaisuus nauttia se aikuisseurassa ovat minulle perhekerhon vetonauloja, Virpi Purmonen naurahtaa.

MITEN JAKSAA LAPSEN KANSSA KOTONA?

Virpi Purmonen on onnellinen voidessaan jakaa arjen yhdessä Sinin ja Nanan kanssa.

- Jatkan kotona ainakin siihen asti, kun Nana täyttää kaksi - ehkä pitempäänkin. Lapset ovat pieniä niin lyhyen ajan, että se kannattaa käyttää hyvin. Uskon, että kaupalliseen koulutukseeni sopivaa työtä löytyy mukavasti myös jatkossa.

Ulla-Maija Aro on ohjannut Tikkurilan seurakunnan perhekerhoja yli kymmenen vuoden ajan. Perhekerhojen kautta aikojen suosituin keskustelunaihe on vanhemmaksi kasvaminen. Miten jaksaa lasten kanssa kotona, ja mitä tehdä silloin kuin pinna palaa?

- Jokaista väsyttää välillä. Koin varsinkin toisen vauvan odottamisen ja hoitamisen rankaksi, kun esikoinenkin vaati oman huolenpitonsa. Kokemusten vertaileminen toisten vanhempien kanssa keventää mieltä. Varttuessaan lapset ovat tukena toisilleen, ja auttavat askareissa kykyjensä mukaan, Virpi Purmonen lohduttaa.