Uusmediatyöläinen Joona Kallio on

- Monet aikuiset puhuvat, että IT-alalla nuorille tulee menestystä liian nopeasti ja helpolla. Tosiasiassa minulla ainakin on ollut tavoitteita niin kauan kuin olen tiennyt graafisesta alasta, ja niiden tavoitteiden saavuttamisessa olen pyrkinyt täydellisyyteen, sanoo parikymppinen Joona Kallio, ammatiltaan AD.

Joona Kallio täyttää 22 vuotta ja tekee töitä Art Directorina eli AD:na yrityksessä nimeltä Visual Systems. Se tuottaa sähköisen median asiointipalveluja ja kokonaisia internetkonsepteja suurille ja vakavaraisille asiakkaille, sellaisille kuin Microsoft ja Sanoma-WSOY.

Digimedian AD on oikeastaan graafinen suunnittelija, joka työskentelee paperin sijasta biteillä. Lisäksi hän kantaa yleensä vastuun projektiensa ulkoasusta ja toimivuudesta; hänen kanssaan tekee työtä kokonainen tiimi koodareita, visuaalisia suunnittelijoita, käytettävyysasiantuntijoita ja sen sellaisia.

- Työn määrä on valtava. Meidän toimitusjohtaja sanoi juuri, että syksyllä ollaankin sitten töissä pitkään. Kun asiakkaat huomaavat, että peruskonseptit toimivat hyvin, he haluavat yhä enemmän palveluita, joita sitten räätälöidään urakalla. Puolitoista vuotta sitten kun tulin töihin, meitä oli parikymmentä, nyt noin 80, eli kasvu on aika kovaa.

Joona tunnustautuu työnarkomaaniksi. Asiakkaalta laskutettavia tunteja tulee viikossa viisikymmentä tai enemmän.

- Nuorilla on intoa tehdä ja viettää aikaa työpaikalla. Tämä on luovaa työtä, ei tähän sovi mitkään toimistorutiinit. Osa pitkästä päivästä menee vaan hengailemiseen, mutta siitä ne ideat sitten syntyvät. Vaikka viime aikoina olenkin yrittänyt välttää ainakin yötöitä.

PAREMMIN EI VOISI MENNÄ

Parikymppinen AD tienaa ehkä enemmän kuin monet suomalaiset koskaan. Nettibisneksessä on pulaa tekijöistä ja osaajille on pakko maksaa tarpeeksi. Joona ei silti pidä palkastaan meteliä. Kiva että raha riittää omaan asuntoon ja autoon, eikä siitä tarvitse oikeastaan ollenkaan huolehtia.

- Eri päivinä erilaiset asiat vaikuttavat tärkeiltä, mutta työssä olennaisinta minulle on, että se mitä teen, tuntuu mielekkäältä ja että olen hyvä siinä. Ihmisen pitää viihtyä työssään. Ja tässä hommassa saan tehdä juttuja, joita kukaan muu ei vielä ole toteuttanut. Minä olen aina pyrkinyt olemaan erilainen, lapsesta saakka muiden edellä, olemaan joku sellainen, jota muut ei vielä ole.

Nuoren graafikon mietteissä kaikuu suomalaiselle kulttuurille outoa vankkumatonta luottamusta omiin kykyihin ja menestykseen. Mutta Joona onkin viettänyt koko lapsuutensa Japanissa.

- Olen täysin kaksikulttuurinen, vaikka minulla Suomen passi onkin. Ja tottakai minuun siksi on iskostunut Japanista arvoja, esimerkiksi vahva kilpailuajattelu. Toisaalta sieltä on varmasti kotoisin myös minun visuaalinen tapani hahmottaa maailmaa.

Joonan vanhemmat ovat olleet Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen lähetystyöntekijöinä Japanissa yli viisitoista vuotta, ja Joona heidän mukanaan yli puolet elämästään.

Nyt Joona seisoo omilla jaloillaan noususuhdanteisen työn pyörteissä.

- Varmaan voisin sanoa, että minun asiani eivät voisi nyt olla mitenkään paremmin, että tämä on maksimi, jonka olen voinut tähän ikään mennessä saavuttaa. Olen aina uskonut, että oon joku joskus, uskonut itseeni täysin. Mutta en kuvittele, että taustalla ei olisi ollut myös paljon hyviä sattumia ja johdatusta. Ja huonosti varmaankin olisi käynyt ilman vanhempien tukea ja luottamusta.

TEKNINEN KEHITYS ON HURJAA

Visual Systemsin perusti aikanaan 17-vuotias kaveri, ja netti-bisneksessähän pyörii nykyään lukiolaisia miljonäärejä. Väkisinkin herää kysymys, millaisen elämän tällainen nuoruus pohjustaa, kun "tavallisen" elämän tavoitteista monet ovat täyttyneet kuin itsestään. Joonan mielestä uusia tavoitteita ei ole vaikea keksiä. Ne syntyvät ajatuksissa, sitten niitä lähdetään toteuttamaan kaikin voimin.

- Uusmedian pitää tekijälle kiinnostavana sen hurja tekninen kehitys, on koko ajan opiskeltava lisää, tutkittava uusimpia saitteja, löydettävä ratkaisuja, joita muut eivät ole vielä huomanneet.

Mutta että suunnittelisi hyväpalkkaisena sivustoja eläkeikään asti: ei ikinä.

- Aivan varmasti jossain vaiheessa tulee piste, jolloin haluaa siirtyä tekemään jotain muuta. Minua ovat kiinnostaneet esimerkiksi elokuvat, ehkä jonain päivänä löydän itseni jostain suunnittelemasta mahtavia ja ainutlaatuisia tietokone-efektejä. Mutta aina tulee olemaan niin, että mielenkiintoisuus on se suurin ja oleellisin motivaatio.

- Ajattelen, että minun tehtävänäni elämässä on hoitaa työni hyvin. Ja totta kai pyrin myös koko ajan eteenpäin. Niin kauan kuin alalla on vielä taitavampia, otan heitä kiinni, sillä kenenkään ei pidä olla tyytyväinen siihen mitä on. Vain taivas on rajana, kaikissa merkityksissä.